Liinun matkakertomus

Kirjoitin rotulehteen matkakertomuksen Liinusta, 3-luokkaan noususta valioitumiseen. Tässäpä se on tännekin jaettuna :) Juttu on kirjoitettu lokakuussa -16.

*****

Liinun matkakertomus

Kuka on Liinu? Entä kuka on Liinun ohjaaja, joka tätä kirjoittaa? Liinu on viralliselta nimeltään High Volts Igloo Inuit, ja minä taas Sanna. Liinu täyttää marraskuun lopulla 6 vuotta. Minä olen ollut agilityharrastaja vuodesta 2009. Liinu on elämäni toinen agilitykoira, ja ilman mitään vaikeuksia voin sanoa, että toista samanlaista ei ole eikä tule. Ikävä kyllä. On se sen verran ainutlaatuinen paketti kaiken kaikkiaan.

Olen aiemmin kirjoitellut meidän matkasta 3-luokkaan. Liinu siis aloitti virallisissa kisoissa kisaamisen vähän päälle 2-vuotiaana, tammikuussa 2013. Puolen vuoden kuluttua siitä noustiin kolmosiin. Kisauraa on takana siis pian 4 vuotta. Paljon on mahtunut näihin vuosiin, ja starttejakin meille on kertynyt virallisissa kisoissa parisataa. Tuloslistoja kun katsoo, niin yli puolessa starteista meidän tuloksena lukee HYL. Siihen on syynsä... moniakin. Me ollaan tehty valtavan paljon hirmuisen hienoja ratoja, ja jossain yhdessä kohtaa tehty yksi pieni virhe... Sitten me ollaan kyllä tehty paljon sellaisiakin ratoja, että ei tiedä pitäiskö niitä katsoa aprillipäivänä vai halloweenina. Hauskaa meillä on silti aina – ja niin on varmaan yleisölläkin! Tai ehkä hieman valehtelen, jos sanon että meillä aina, on joitain yksittäisiä kertoja, jolloin mulla ei ole ollut heti tuoreeltaan niinkään hauskaa maalissa... Liinu on aina omasta mielestään niin hirmuisen taitava ja maalissa se on aina sitä mieltä, että se oli paras rata ikinä! Tätä onnistumisten ja (en haluaisi sanoa) epäonnistumisten vuoristorataa kun on muutaman vuoden juossut, niin ne onnistumiset on sitäkin herkullisempia, kun ne ei tule helpolla.

Voi sitä innostuksen määrää, mitä tämä laji tuossa mun agitypyssä aiheuttaa! Liinu on aina valmis agilityyn, aina. Se tekee aina sataprossaa ja yli. Välillä se kuumuu lajista niin, että sen saaminen kuulolle ja noudattamaan ohjausta on mahdotonta. Liinu ei yleensä jää kyselemään, jos ohjeita ei tule. Se ohjautuu niin pienistä eleistä, että ihmispolosen on mahdotonta pystyä olemaan koko ajan niin tarkka ja niin nopeasti. Välillä katselen hieman kateellisena koirakoita, joiden koirat antaa ohjaajille paljon virheitä anteeksi ja paikkailee näiden töppejä nöyrästi. Sitten katson kiittäen Liinua, joka ei ohjaajan virheitä paikkaile, vaan opettaa mua jatkuvasti tekemään tarkempaa työtä ja kehittymään paremmaksi ohjaajaksi.

Oltiin kisattu vajaa pari vuotta kolmosissa, kun tuli ex tempore ajatus ilmoittautua keskellä viikkoa iltakisoihin Seinäjoelle (ne on täälläpäin todella harvinaisia). Kannatti ilmoittautua, koska tehtiin yhdet meidän kisauran hienoimmista ja onnistuneimmista radoista, sekä napattiin molemmilta nollavoitot! Niinpä valiokello laitettiin tikittämään ensimmäisen sertin myötä 13.5.2015. Pari viikkoa myöhemmin, 31.5., kisailtiin Lapualla erään suosikkituomarini Virtasen Andersin radoilla. Ne oli huimat kisat, sain silloin Liinulle toisen agilitysertin! Sen lisäksi Liinu sai kerättyä sille vuodelle SM-nollat kasaan, ja sama tilanne taisi olla myös toisella koirallani Ransulla, joka myös lunasti niissä kisoissa osallistumisoikeuden arvokisoihin. Vuonna 2015 taisin olla Liinun siskon omistajan lisäksi ainoa schapeohjaaja, joilla oli kahdella kisakoirallaan osallistumisoikeus sekä SM-kisoihin että MM-karsintoihin.

Vuosi siinä kisattiin ja hankittiin enemmän ja vähemmän menestystä. Nollia tuli ihan mukavasti, mutta tupla jäi puuttumaan. Niinpä tämän vuoden yksilöarvokisat jäi haaveeksi. Se ei kuitenkaan ollut keväällä päällimmäisenä mielessä. Tänä keväänä meidän kotiseura järjesti kisat, joissa tehdä paukuteltiin alkuun pari oikeinkin hyvää rataa mutta 5-tuloksilla. Kolmannella radalla sitten tehtiin nolla, ja jännittävien vaiheiden jälkeen sillä nollalla voitettiin! Liinu sai siis kolmannen agilitysertinsä 29.5.2016, ja valioitui siinä samalla Suomen Agilityvalioksi. Uskomatonta, joskus ne parhaat radat tehdään juuri oikeaan aikaan ja paikkaan. Kyllä me hyviä ratoja osataan tehdä, mutta tuloksia ei niinkään paljon... Näyttelytulos oli haettu jo heti 16kk iässä valmiiksi, joten ei muuta kuin valiohakemusta menemään. Kennelliitto vahvisti Liinun Agilityvalion arvon 30.9.2016.

Hienot kisahetket sai siitä jatkoa, sillä me saatiin kesän ja syksyn aikana SM-nollat ensi vuodelle kerättyä. Nyt on mukava kisata, kun ei ole odotuksia serteistä eikä myöskään nollista ensi vuodelle! Liekö sitten siinä syy, vai miksei me nyt loppusyksystä ollakaan tuloksilla juhlittu... Vuosi 2016 on ollut ehdottomasti mun ja Liinun kisauran hienoin, mittasipa sitä sitten millä tahansa mittarilla. Paljon onnistumisia, hienoja kokemuksia ja mukavia muistoja on jäänyt vuoden varrelta. Tykkään kisailla eri puolilla Suomea, ja kun kisa(matka)kumppani on parasta laatua, niin mikäs tässä on agiliitäessä :) Jos joskus saisin Lampunhengelle tai Hyvälle Haltijalle esittää toiveen, niin toivoisin toista Liinua. Koska sitä mahdollisuutta tuskin tulee, niin on onnea omistaa ja ohjata näin armottoman hienoa harrastuskoiraa ja ystävää kuin Liinu! Kiitos kuuluu jälleen kerran Riikalle tästä sähikäisestä :)

Matkaterveisin FI AVA Liinu ja Sanna