Oltiin jälleen Kuopiossa kisaamassa, tällä kertaa eri paikassa ja eri seuran kisoissa. Oli tarkoitus ottaa molemmilla koirilla kaikki radat. Noh, heti aamusta tuntui ettei tänään ole ehkä se parhaan tuntuinen kisapäivä, koirilla oli kyllä menoa ja meininkiä mutta ei niinkään korvia päässä. Ransu meuhasi kisapaikalla aivan villinä, se hyppi, pomppi, kieri, piehtaroi, sinkoili sinne tänne ja oli koko ajan menossa joka paikkaan. Poitsu aivan intona kun pääsi mamman kans tekemään :) Jo ennen ensimmäistäkään rataa meille oli kolme ihmistä sanonu jotain positiivista ja huvittunutta kommenttia Ransusta. Ratojen jälkeen tultiin sanomaan, että "onpa se hyväntuulinen", "kylläpä se hyppää kevyesti", "onpa hauska koira", "mitä onko se oikeasti kohta 7v", "minkä rotuinen se on?", "ääntäkään ei kuulu kun se vaan liitelee tuolla radalla"... Mä odotin että kohta joku tulee kysymään että mitä mä oon sille syöttäny ja juottanu. Onhan se aina herättäny kisapaikoilla hilpeyttä iloisella olemuksellaan, se vaan erottuu niin selvästi noista totisista bortsuista ja monista muista. Rimat oli 55cm (harvinaista herkkua maksi3:lla, mutta oisko ollut pohjan+märän kelin takia?) joten olihan se varmaan aika kevyen näköistä loikkimista.
Muutamia kohtia olisin voinut ohjata huolellisemmin ja topakammin, mutta minkäs teet jos koira loikkaa jälleen kerran puomin kontaktin yli. Eka radalla sillä passasi sinne askel tosi hyvin, mutta toka radalla kun oltiin nollaa tekemässä, niin eiköhän silloin pidä loikata tuollain katsomaan että missä mamma viivyt... Valkkasi sentään itse oikean putkenpään, mä en ois voinu sille mitään jos se ois menny väärään päähän tai valinnu edessä olevan hypyn... Kepit pujotteli hyvin. A-este oli vähän tuntematon käsite välillä ja sillain. Noh, oli meillä ainakin kivaa. Meinasin olla jatkuvasti persiilläni ulkona kun Ransu kiskoi palkalle, halliin kun piti tulla ja poistua radalta ulkokautta kiertämällä. Tein ekan helikopterinkin kisoissa ;)
Liinun kanssa sitten homma oli kans vähän sellaista, että olisin voinut olla topakampikin, mutta koirallakaan ei kyllä oikein ollut korvia. Liinukin oli ihan vauhdikkaana kyllä, että sikäli. On siellä radoilla paljon hyviäkin pätkiä. Toka radalla meinasin kävellä ulos jo aiemmin, mutta ajattelin että omaa löysyyttäkin se oli eikä pelkästään sitä, ettei koira ole kuulolla. Sitä paitsi halusin tehdä tuon lopun välistävedon, en ole ikinä ennen tehny Liinun kans välistävetoja kisoissa, enkä tienny toimiiko ne siellä. No toimi se yksi vv ainakin. Kun Liinu sitten juoksi vielä puomin ja putken välistä eikä menny putkeen, mä päätin kävellä tyynen rauhallisesti ulos ja olla menemättä vikaa rataa. Mitä tuota turhaan odottelemaan 2h (prkl aikataulu oli ihan peestä koko päivän) siitä ilosta, että vikana ois hypäri, jolla voi jatkua sama meno. Meillä on jo sitä paitsi 2 hypärinollaa. Niinpä ilmoitin itseni poissa olevaksi ja lähdin kotia.
Liinustakin joku tuli kysymään, että "tämä taitaa olla aika nuori?" Mä siihen että joo vajaa 4½ -vuotias... Johon vastaus oli että "niin ne nartut ei taida kasvaa tuon isommaksi.." No eipä ne kaikki kasva juu, mutta harva schape kyllä muutenkaan kasvaa enää korkeutta 18kk iässä (jonka ikäinen Liinun nyt ainakin täytyis olla että se vois kisata). Nojaa, onhan se Liinu aika pentumainen. Paitsi kun pääsi radalle, niin kyllä sieltä vauhtia irtosi. Kuuliaisuutta sitten olikin suunnilleen saman verran kuin murkkuikäisellä kakaralla :D
Aikaisemmin lähtemisestä ja parista pikaisesta pysähtymisestä huolimatta oltiin vasta puol 9 aikaan illalla kotona, eli kotiinpaluu olis menny sinne 23 tuntumaan muuten. Onneks maanantai oli vapaa... Kellojen siirtäminenkin oli ihan hanurista siinä kisapäivää vasten.
Nämä nyt on vaan kuvakaappauksia, mutta otinpa muutaman kuvan Ransun menosta:
Ponnistusvoimaa? On.
Ilmavia hyppyjä.
Korvilla lentäjä.
Ja ohjaajan rintamasuuntahan on oikea ja ennakointi hyvin hoidettu? Noup.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti