Nyt kun on päästy vauhtiin tässä blogitekstien kirjoittelussa (mulla on tässä 3 luonnosta keskeneräisinä odottamassa videoita, kuvia jne. mukaan) niin antaa mennä sitten kerralla kaikki rästiin jääneet tapahtumat. Minusta on kuitenkin kiva laittaa jonkinlainen tekstinpätkä ja videot blogiin, kun kerran sellaista pidän. Vaikka pitäishän mun nytkin tehdä kolmet harjoittelutehtävät, viime viikolla opparia ja kehittämistehtävää ja tällä viikolla vielä yks muu kirjallinen isompi koulutehtävä. Jostain syystä näin valmistumisen kynnyksellä ei jaksais enää kirjottaa kirjottamasta päästyäänkään mitään koulutehtäviä. Paljon kivempaa miettiä harrastusjuttuja ja kirjoittaa niistä :)
Liinu oli varsin ehtiväinen Seinäjoella. Suomeksi sanottuna nopea. Se oli sen verran kerkeävää sorttia, että ehti suorittaa rataa ihan oman ratasuunnitelman mukaan. No joo, ei muuta kuin suu hymyyn että kivahan se on kun on innokas koira. Ja silleen.
Toka radalle lähdettiin sitten sillä asenteella, että nyt otetaan se perhanan nolla ja mielellään vaikka voiton kera. Niinhän siinä oli vähällä käydäkin. Yks hienoimpia ratoja, joita me ollaan kisoissa tehty. Oltiin viimeinen medi-koirakko ja kun katsoin maalissa seinältä aikaa, niin huomasin vielä, että oltais voitettu sekunnilla johtopaikkaa pitävä koirakko. Mutta kun en ehtinyt laittamaan Liinua A:lle ja se meni putkeen -> HYL. Mikkilä tuli sanomaan siihen radan jälkeen, että teitte aivan sairaan hienoa rataa, että oli tosi harmi kun hyllytettiin. Liinu oli kyllä aivan super! Ohjaajakin oli ihan hyvä, mitä nyt vaan oli pakko viedä koiraa putkeen, koska sivuirtoaminen olis helposti vieny sen puomille. En tiedä, millain olis pitänyt ohjata eri tavalla tuo kohta sitten. Ehkä olis pitänyt mennä putken jälkeisen hypyn taakse ja viedä A:lle sieltä käsin. Jos olis ehtinyt, koska Liinu ei kauaa mutkaputkessa viipynyt. Mutta tuonne väliin persjätön tekemällä en ehtinyt sitten tarpeeksi pitkälle ja työntämään A:lle. Meidän aika ei vieläkään ollut :(
Eikä vetäny Ransukaan huonosti. Eka radalla tuli säätämistä niiden keppien kanssa, ja sitten siinä niiden jälkeenkin. Mä en oikein keksi mitään hyvää ohjausta tuollaisiin keppeihin, ja ne on valitettavasti nyt joku trendi. Hyviä pätkiä siellä silti oli Ransun kanssakin, kuten keinulta eteenpäin, kun ehdin tekemään helposti persjätön sinne pituuden jälkeen ja saan siitä tosi vauhdikkaan suoran ja sujuvan putkeen lähetyksen. Toka radalla joku aivan ihme kielto, en käsitä miten se noin tuli esteen takaa vielä pois. Muuten sitten puhdas rata, ja ihan kelpo menoa kaiken kaikkiaan.
Mitään tulosjuhlaa ei siis ollut, mutta kuitenkin hyviä ratoja ja hyvä mieli sinänsä kisoista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti