Tämä postaus on pitäny kirjoittaa jo aikoja sitten, mutta en oo saanu aikaseksi ja sitten se on välillä jäänyt keskenkin. Mä en varsinaisesti kirjannu tavotteita vuodelle 2014, mutta tokihan oli tavoitteena että ois päässy arvokisoihin molemmilla koirilla. Liinun kans olis kyllä ollu siinä asiassa tekemistä. Ainahan on tarkoitus käydä kouluttautumassa, tehdä hyviä treenejä ja yrittää kisoissa parhaansa. Jos tulee jotain parepaa menestystä, kuten serti, niin se on sitten vaan plussaa.
Viime vuonna Ransulla oli osallistumisoikeus molempiin arvokisoihin, SM-kisoihin ja maajoukkuekarsintoihin, mutta molemmat skabat myös jäi välistä työvuorojen takia. Noh, pidettiin kesällä kisaamisesta taukoa, ja alettiin sitten keräämään täksi vuodeksi arvokisanollia.
Linkitänpä tähän molempien koirien viime vuoden nollaradat (ne mitä on videoitu), kyllähän meillä ihan hyviä ratoja oli ja loppuvuotta kohti fiilis kisaamiseen vaan parani.
Seinäjoki 16.2.
Ei videota.
Oulu 9.3.
Vaasa 17.5.
Kokkola 29.5.
Kokkola 13.9.
Pyhäjärvi 28.9. SERT-A!
Oulu 22.11.
Liinun kanssakin tehtiin ihan hyviä ratoja, nollia tosin sitten vähemmän... Mutta sen kanssa kisaaminen on helpottunut ja ollaan löydetty omia rutiineja ja useammin sopiva vire ennen radalle lähtöä. Liinu on mun mielestä tuntunu aina paljon vaikeammalta ohjata kuin Ransu, vaikka Ransun etenemät on nopeutuneet ja sillekin on vauhtia tullut. Liinun kanssa ratojen tekeminen on välillä sellaista kauhun tasapainoa, toisinaan on vauhtia ihan liikaa hallintaan ja kuulolla olemiseen nähden, toisinaan sitten taas vauhti kärsii kun mä yritän pitää koiran hallinnassa.
Oulu 9.3.
Kokkola 13.9.
Siinäpä ne oli Liinun nollaradat viime vuodelta. Kokonaista 3kpl. Noh tänä vuonna saldo on 2 nollaa, että suunta on minusta ylöspäin ;)
Viime vuonna kisasin n. ekat puoli vuotta Kiltan lisenssillä, sitten vaihdoin Yliksiin. Tämän vuoden alusta oon halunnut kisata rotuyhdistyksen agilitylisenssillä. Olen ylpeä edustamastani rodusta, etenkin Ransusta, koska maxi-kokoiset schapet on aika vähemmistönä tätä nykyä, etenkään 3-luokassa. Ransu menee sitä paremmin, mitä enemmän tulee ikää lisää. Ens kesänä tulee 7 vuotta mittariin, vielä ei ole merkkejä siitä että pitäis alkaa jättäytyä eläkkeelle. Olen ylpeä myös Liinusta, alkeista asti itse opetetusta koirasta. Liinun pennun voisin ottaa itselleni, mutta sellaistahan on myöhäistä haikailla, enkä itse asiassa koskaan ole edes halunnut ottaa riskiä pennuttamisesta. Liinussa vain on paljon sellaista, jota toivoisin seuraavalla koirallakin olevan.
On ihanaa, kun koirat saa hymyn paitsi omille huulille, usein myös katsojien huulille :) Agilityyn tarvitaan näitä hassuja lammaspiskejä hassuine ohjaajineen... ;P
Tänä vuonna tavoitteena on saada molemmille koirille ainakin SM-nollat kasaan, toivotaan että Liinukin vielä saisi sen nollavoiton, niin pääsisi sekin karsintoihin. Jos menolippu arvokisoihin varmistuu, niin siellä sitten pyrkiä omaan parhaaseensa. Loppuvuonna sitten kerätään tuloksia v. 2016 kisoihin. Etenkin Liinu, mutta jos Ransun kanssa tuntuu hyvältä kisata, niin toki senkin kanssa kisaan. Luultavasti en Ransua ole antamassa treenejä enempää lainaohjaajalle, eli se pysyy loppuun asti mun kisakoirana. Ransun kanssa toivon, että saataisiin se viimeinen serti, ja Liinunkin olis korkea aika laittaa valiokello käyntiin.
Seinäjoki 16.2.
Ei videota.
Oulu 9.3.
Vaasa 17.5.
Kokkola 29.5.
Kokkola 13.9.
Pyhäjärvi 28.9. SERT-A!
Oulu 22.11.
Liinun kanssakin tehtiin ihan hyviä ratoja, nollia tosin sitten vähemmän... Mutta sen kanssa kisaaminen on helpottunut ja ollaan löydetty omia rutiineja ja useammin sopiva vire ennen radalle lähtöä. Liinu on mun mielestä tuntunu aina paljon vaikeammalta ohjata kuin Ransu, vaikka Ransun etenemät on nopeutuneet ja sillekin on vauhtia tullut. Liinun kanssa ratojen tekeminen on välillä sellaista kauhun tasapainoa, toisinaan on vauhtia ihan liikaa hallintaan ja kuulolla olemiseen nähden, toisinaan sitten taas vauhti kärsii kun mä yritän pitää koiran hallinnassa.
Oulu 9.3.
Kokkola 13.9.
Siinäpä ne oli Liinun nollaradat viime vuodelta. Kokonaista 3kpl. Noh tänä vuonna saldo on 2 nollaa, että suunta on minusta ylöspäin ;)
Viime vuonna kisasin n. ekat puoli vuotta Kiltan lisenssillä, sitten vaihdoin Yliksiin. Tämän vuoden alusta oon halunnut kisata rotuyhdistyksen agilitylisenssillä. Olen ylpeä edustamastani rodusta, etenkin Ransusta, koska maxi-kokoiset schapet on aika vähemmistönä tätä nykyä, etenkään 3-luokassa. Ransu menee sitä paremmin, mitä enemmän tulee ikää lisää. Ens kesänä tulee 7 vuotta mittariin, vielä ei ole merkkejä siitä että pitäis alkaa jättäytyä eläkkeelle. Olen ylpeä myös Liinusta, alkeista asti itse opetetusta koirasta. Liinun pennun voisin ottaa itselleni, mutta sellaistahan on myöhäistä haikailla, enkä itse asiassa koskaan ole edes halunnut ottaa riskiä pennuttamisesta. Liinussa vain on paljon sellaista, jota toivoisin seuraavalla koirallakin olevan.
On ihanaa, kun koirat saa hymyn paitsi omille huulille, usein myös katsojien huulille :) Agilityyn tarvitaan näitä hassuja lammaspiskejä hassuine ohjaajineen... ;P
Tänä vuonna tavoitteena on saada molemmille koirille ainakin SM-nollat kasaan, toivotaan että Liinukin vielä saisi sen nollavoiton, niin pääsisi sekin karsintoihin. Jos menolippu arvokisoihin varmistuu, niin siellä sitten pyrkiä omaan parhaaseensa. Loppuvuonna sitten kerätään tuloksia v. 2016 kisoihin. Etenkin Liinu, mutta jos Ransun kanssa tuntuu hyvältä kisata, niin toki senkin kanssa kisaan. Luultavasti en Ransua ole antamassa treenejä enempää lainaohjaajalle, eli se pysyy loppuun asti mun kisakoirana. Ransun kanssa toivon, että saataisiin se viimeinen serti, ja Liinunkin olis korkea aika laittaa valiokello käyntiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti