Jeah, seura keräsi porukan kasaan ja saatiin varattua koulutusviikonloppu Suoknuutin Jaakolle. Mä olin aivan innoissani ja uusia ajatuksia täynnä joulukuun koulutuksen jälkeen. Ja niin mä oon taas nytkin. Oon kyllä aika vahvasti sitä mieltä, että Jaakko on paras kouluttaja, jolla oon koirineni käynyt. Puhuu paljon, mutta kaikki silti asiaa. Jutut on johdonmukaisia, loogisia ja perusteltuja. Jaakko ja Janita näkee vuodessa aika paljon koiria, ja treenaavat omalla tyylillään omia koiriaan. Se, mikä mulle tulee rivien välistä aika voimakkaasti esiin on se, että kaikkea ratoihin ja agilityyn liittyvää mietitään radan ulkopuolekkakin ja pohditaan tapahtumien syitä ja seurauksia. Koirat on hyvin loogisia eläimiä ja niillä on aina joku syy toimia miten toimivat. Kun näitä syitä ja seurauksia oppii ymmärtämään ja ottamaan huomioon rataantutustumisessa ja radalla, voi muuttaa pienillä asioilla suoritusta parempaan tai huonompaan.
Viikonlopun aikana sain koottua pitkänpitkän listan aika pitkälti uusia asioita ajateltavaksi (ja tuon reissun hintaa kun ajattelee niin ne ei kyllä tule tähän blogiin ;) ). Kyllä sitä on rataantutustumisessa paljon asioita, mitä pitäis jo silloin miettiä, ennen kuin koira on edes mukana :) Itse ohjauksesta kun puhutaan, niin mä en ole edes niitä pahimpia huitojia ja huiskijia, joilla kädet tekee enempi töitä kuin lääkäri määrää. Itse asiassa mä oon kuulemma aika pedantti ja rauhallinen ohjauksia tehdessä. Ransu varsinkin on kuulemma harvinaisen motivoitunu noihin pyörityksiin, sille tulee vauhtia niissä lisää ja se oikein innostuu. No enpä ihmettele, sen kans on tehty niitä niin paljon ja se on saanut niistä niin paljon palkkaa. Sen kans mun pitäis vaan suorilla pistää kuulemma töppöstä toisen eteen ihan tosissaan, niin koiraanki sais napakammin vauhtia. Jaakko oli oikeastaan vähän hämmentynyt siitä, että pyöritykset menee niin sujuvasti ja koira nauttii, sitten taas suorilla se lönkyttelee vaikka yleensä koirat haluaa tykittää. No Ransu ei halua tykittää.
Lauantain rata tarjosi kivoja kiemuroita ja ansoja. Videoilta näkee niin onnistumisia kuin epäonnistumisia, ja omaa möhlimistä ja myöhässä olemista. Erityisen ylpeä oon siitä miten varsinkin Ransu teki ennen puomia ne kaks poispäinkääntöä. Muistan, kun kisoissa oli mullakin se aika, etten oikein uskaltanut käyttää poispäinkääntöjä tai leikata takana. Liinua on pakko pystyä ohjaamaan myös takaa, joten sen myötä ne on tullut paremmin käyttöön Ransunkin kanssa. Näyttää ne sillekin sopivan.
Yksi mielenkiintonen huomio sunnuntailta oli, että kun Liinu joutuu minusta kauemmaksi, ja saa suorittaa esteitä itsenäisemmin, niin sille tulee mukavasti vauhtia lisää. Jos joudun menemään sen kanssa yhtä matkaa, se menee sitä mun vauhtia, joka on aika rajoittunut ;) Takaa ohjauksessa on minusta se hyvä puoli, että vaikka se vaatii vähintään yhtä huolellista ohjausta kuin edestä ohjaaminen, niin silloin ei ainakaan hidasta koiran menoa, koska koira saa suorittaa rataa omaa vauhtiaan. Ajoituksestakin puhuttiin aika paljon viikonlopun aikana, ei riitä että koira ponnistaessaan tietää seuraavan suunnan, sen pitää pystyä ennakoimaan se yhtä laukkaa ennen, jolloin se voi vielä muuttaa esim. hyppäämistään. Se, miten mä saan sen käytäntöön, vaatii aika hitsin paljon asian tietoista käsittelemistä. Mutta uskoisin, että kyllä me kehitytään jos mä pystyn sisäistämään selkäytimeen noita viikonlopun juttuja.
Tästä videolta näkee, miten joku yksinkertanen asia voi olla vaikea, jos ajoitus on väärä ja se mitä tekee on mitä sattuin. Ja Liinulle vois laittaa puhekuplan "mää tyttö se kerkeen!" :D
Ransun kanssa jauhetaan vippausta, kyllä se poika hypätä osaa, vitsit miten hienoja lyhyitä käännöksiä! Ja se on aivan ite oppinu hyppäämään noin, eli kropanhallinta on kohillaan :)
Liinu teki hienon ratapätkän, eikä sekään huonoja hyppyjä tee - kunhan mä vaan olen ajoissa. Ihan jees pätkä kyllä lauantailta.
Sunnuntailta tämä, noin 50s kohdalla Liinu pikkasen irtoaa, ensin pussiin ja sitten putkeen (jotka näkyy myöhemmin miten ne oli). Kyllähän me siinä hommia tehtiin... Videolta on hyvä katsella omia möhläilyjään. Ja pitihän sitä yrittää keinun ja putken leijeröintiä, kyllä me sieltä toiselta puolen olis varmasti osattu, joten silloin pitää haastaa itseään (ja koiraansa)... Keinulle kääntö puomilta tosin oli vaikea.
Antoisa viikonloppu, kyllä mä taas meen uudelleen Jaakon oppiin kun tilaisuus tulee! Mä odotin tuolta viikonlopulta uusia hyviä oivalluksia ja ajattelemisen aihetta, ja sitä mä todellakin sain. Kyllä mun tuli siinä opeteltua kolmea ohjauskuviotakin, joita en oo juurikaan tehny; tuplasylkkäriä, japanilaista ja vippausta, sekä viskileikkauksesta totesin että sopii kummallekin koiralle kun osaan linjata oikein. Mutta näissä koulutuksissa minusta pääasia ei ole se temppujen oppiminen, että mitä kaikkea uutta sillä rintamalla saa. Aika pintapuolisesti sitä kyllä vastaanottais tietoa kokeneemmiltaan ja viisaammiltaan jos se niihin rajoittuis. Kyllä Jaakon koulutuksissa anti on hyvin, hyvin paljon monia muita kouluttajia enemmän siellä suullisessa "opetuksessa". Kyllähän toki tehdään rataa, koska siinähän sitä oppii, mutta ohjaajan pitäis tehä sitä tietoista ajatustyötä niin paljon tän harrastuksen parissa.
Selvästi Jaakko ja Janita on oppineet ja oivaltaneet asioita kun ne itse jäsentelee treenejä mielessä ja keskustelee niistä. Kaikista turhinta on minusta mennä aivottomana treeneihin tai koulutukseen, kuunnella mitä sanotaan ja todeta sen jälkeen että "vielä kun tuon sais käytäntöön", ja sitten kuukausien päästä seuraavassa koulutuksessa/treeneissä kuulla taas samat asiat ja todeta (jos itse hoksaa analysoida omaa kehittymistään) ettei ole edistynyt/kehittynyt mihinkään. Kyllä mulle tulee tunne, että jos saan jostain koulutuksesta jotain irti, joka sopii mulle ja mun koirille, että sen asian oppimisesta pitää ottaa tavoite ja sen eteen tehä töitä. Ja jatkuvasti pitää pysähtyä miettimään ja tarkastelemaan omaa toimintaa kriittisesti, eikä vain odottaa kouluttajalta (tai itseltään) päänsilittelyä. Nämä nyt on taas vaan mun mielipiteitä jotka jälleen kerran tuli tän viikonlopun jälkeen mieleen. Päänsilittelyä mun treenit ei tähänkään asti ole olleet, mutta ei ne ole kuulemma tästä eteenpäinkään yhtään sen enempää! Kuten Jaakkokin sanoi koirakon vuoron vaihtuessa, että "ja seuraava uhri!" niin mä taidan olla omatoimitreeneissä kanssa aika kaunistelemattoman palautteen edessä treeneissä tulevaisuudessakin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti