Niin, kolme viikkoa sitten käytiin Juha Oreniuksen agikoulutuksessa Kokkolassa. Sehän oli sellainen koulutus, että se oli yhtä juoksemista. Olis varmaan tullut kirjoitettua siitä aikaisemmin, jos mä olisin ollut koulutuksen antiin tyytyväinen ja kokenut saaneeni siitä jotain. Jos jotain sain, niin kauniita sanoja itsestäni: "kyllä sulla juoksukunto tähän lajiin riittää, ei se siitä kiinni jää, kyllä sä pystyt juoksemaan tarpeeksi hyvin" ja koirasta: "aivan mahtava, elastinen, kuuliainen ja hyvin kääntyvä agikoira". I agree.
Hyvinhän se koulutus siinä mielessä meni, että kaks päivää oli melkoista juoksuttamista. Päästiin radat maaliin asti, ja kovinkaan paljoa ei tullut osaamisesta sanomista. Mulla kesti kunto aika hyvin, ja koirallakin kesti. Kyllähän se tietysti vähän alkoi jo sunnuntaina näkyä että on tehty, ei ollut sitä säpäkkyyttä enää samallai, mutta eihän Liinua voi motivaation ja yrittämisen puutteesta ainakaan syyttää. Se haluaa jaksaa tsempata. Kyllä se sitten kotona olikin aivan kaikkensa antanut.
Kyllä sitä on vaatimustaso noussut sen verran, että kyllä mä odotan koulutukselta muutakin kuin riskialttiita ohjausvaihtoehtoja, joiden onnistumisen ainoa edellytys käytännössä on se että ohjaaja juoksee tuhatta ja sataa. En tekis kisoissa noita ratkaisuja. En tiä 100% että mitä tekisin, mutta en valitsis koiran kanssa kilpaa juoksemista. Minusta on suoraan sanoen huono kouluttaja, jos sillä on mielessä vain yksi vaihtoehto, jota sitten väkisin teetetään kaikille, koirasta ja ohjaajasta riippumatta. Eihän kaikkiin kohtiin ole viittä eri vaihtoehtoa, mutta yleensä on ainakin se kaksi: ohjaan oikealta tai vasemmalta. Usein niitä vaihtoehtoja on sen lisäksi muitakin, heti tulee mieleen kaksi lisää: ohjaan edestä tai takaa. Sitten jos olen sitä mieltä että on järkevämpää ohjata oikealta puolelta ja totean etten ehdi koiran edelle niin siihen löytyy eri vaihtoehtoja jne. Jos kouluttajalla on aina mielessä sen oman vaihtoehdon lisäksi se, että radat on lähinnä juoksutusta, niin ei siitä kyllä juurikaan tämän tasoinen koirakko revi uutta oppia.
Olihan se jonkun toisen suunnittelema treeni ja näki tuttuja jne. Mutta kyllä mä pidän agikoulutusta ennen kaikkea paikkana josta voi saada jotain uutta ajatusta tai oppia, enkä sosiaalistumispaikkana itselle. Jokohan se nyt tuli väännettyä ratakiskosta, että olin pettynyt koulutuksen antiin. En henkilöi tätä kouluttajaan itseensä, vaan siihen, mitä pystyi/halusi/osasi meille antaa. En mene uudelleen. Se siitä. Alla videokoosteet molemmilta päiviltä.
Sunnuntaina:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti