Pari viikkoa sitten eli 29.-30.11. tuli tilaisuus osallistua Antun ja Johannan Base camp -valmennuksen kolmannelle viikonlopulle. Teemana oli erilaiset rataharjoitukset ja ratasuunnittelu. Viikonloppu oli antoisa ja olin positiivisesti yllättynyt! Olin tyytyväinen myös Dognessin uuteen mattoon, jota pääsin nyt testaamaan ekan kerran. Yhtään lipsumista en huomannut koiralla, enkä itselläkään. Tuohon Base campiin on kuulunut yhteensä kolme koulutusviikonloppua, mutta me oltiin nyt tuuraamassa joten kaks edellistä on mennyt meiltä ohi. Se ei oikeastaan haitannut, koska meillä on Liinun kanssa sinänsä esteet ja ohjaustekniikat melko hyvin hallinnassa. Voin vaan tosin kuvitella, että olis varmaan ollut hyödyllistä olla kahdella ekallakin kerralla...
Lauantaina ja sunnuntaina mentiin kumpanakin päivänä 3 rataa, joihin liittyi erilaisia harjoituksia liittyen rataan tutustumiseen, ohjaussuunnitelmien tekemiseen ja niissä pysymiseen. Lisäksi tehtiin häiriöharjoittelua, opeteltiin itselle sopivia valmistautumisjuttuja ennen rataantutustumista, sen aikana ja ennen omaa suoritusta. Tällain suht kokeneena kisaajanakin ne tuntui ihan hyödyllisiltä. Yksi haastavimmista jutuista oli ns. kisaajan painajainen eli radalle joutuminen ilman rataantutustumista. En enää muista mitä harjoituksia liittyi mihinkin rataan, mutta tässäpä videokoosteet.
Lauantailta:
Kolmas rata ei näköjään ole YT:ssa asti..
Sunnuntailta:
Yksi valaistumisen paikka oli se, kun mulle sanottiin että Liinu lukee nimenomaan mun katsetta tosi tarkasti. Eli jos mun pää kääntyy ihan vähänkään, niin Liinu lukee sen heti ohjauksena. Jopa silloin kun olen koiran edellä ja pää liikkuu juostessa aavistuksen puolelta toiselle, koira ehtii tekemään perässä sellaista vähän siksakkimaista laukkaa. Ehkä se on (yksi) selitys sille, miksi Liinu tuntuu niin vaikealta ohjata: mun on vaikea pitää naamaprofiili kurissa. Tuntuu silti edelleen hienolta omistaa niin hienosti ohjautuva koira, ja kun "vika/syy" on ohjaajassa, niin siihen on paljon helpompi alkaa vaikuttaa kuin koiran toimintaan. Muistan, kun vajaa 6v sitten kun aloittelin agilitya, eräs (tottista harrastava) sanoi mulle että siinä vaiheessa kun hän kuuli että agilityssa pitää osata valssata, hän päätti että ei ole hänen laji kun pitää jotain tanssilta kuulostavaakin osata. Melkein kuin tanssiahan se agility kauneimmillaan onkin. Eipä silti, valssin tekeminen ei ole niin yksinkertaista kuin se äkkiseltään tuntuu, se on hyvin helppo tehdä lähes aina myöhässä. Noh enivei, minusta tuntuu että nyt kun pitää silmämuniensakin liikkeitä tarkkailla, niin alkaa mennä aikamoiseksi. Mutta: enhän mä voi muuta kuin ottaa haasteen vastaan ja alkaa tarkkailla enemmän katseen suuntaa ja pään liikkeitä.
Kun oli niistä valsseista puhe, niin tässäpä kolme valssia,
ajoissa oleva:
 |
| Liinu tietää jo ennen ponnistuspaikkaa, että ollaan kääntymässä... |
 |
| ... Ja kun se on ponnistuspaikalla, valssi on jo tehty ja suunta kerrottu. |
... ja sitten pari myöhässä olevaa:
 |
| Kroppa on vasta kääntymässä (ja käsi huitoo yläilmoissa) kun koira jo ponnistaa. |
 |
| Varsinainen kökkövalssi. Koira on jo käytännössä ilmassa kun ohjaaja vielä tekee jotain surkeasti epäonnistunutta valssia eteen. |
Loppuun vielä Liinun uusi look: schape-snautseri-kiinanharjis ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti