Voi huokaus, viis starttia ja tulikohan yks tulos. Tämän postauksen vois melkein lopettaa tähän, mutta kyllä mun vähä pitää purkaa tuntojani.
Ransu kisasi lauantaina, sen kans menin molemmat agiradat. Koko viikonlopun ajan tuomarina oli Jari Helin. Viimeksi Jarin kisoissa meni päin peetä, ja niinhän se nytkin meni ainakin mitä tulee tuloksiin. Radoissa ei tosin ollu mitään vikaa, vois kai todeta että ne oli kai sitten meille liian vaikeita? Kuvat Tuuli Oksalahti.
Ransun eka rata oli tosi hyvä. Mutta kun siinä mentiin puomi kahteen kertaan. Mutta kun se ei ottanu niitä alasmenokontakteja kummallakaan kerralla. Etenemä 4,43m/s ja tosi kiva fiilis koiran kans mennä rataa. Ransu oli aivan innoissaan :) Harmi vaan että 10-tuloksella ei paljon sertejä oteta. Mutta-sanasta päästäänkin jossitteluun. Jos Ransu olis ottanut kontaktit, niin se olis voittanut. Sen aika oli 6s nopeampi kuin voittajan. Jos jossitellaan lisää, niin se oli neljäs peräkkäinen agilityrata jolla se ei ota puomin alasmenokontaktia. Sillä on neljä tulosta, muuten puhtaat radat mutta kun se kontakti. Jos se ottais ne yhtä hyvin kun Liinu, sillä ois nyt 5 arvokisanollaa. Sillä ois tuplanolla. Sillä ois voittonolla. SE OLIS AGILITYVALIOitunut lauantaina. Eihän meillä niinkun tavotteita ole ens vuoden arvokisoihin pääsemisestä, mutta olishan siitä nyt kiva saada edes se valio. V*tuttaa vaan kun se taas kaatui noihin kontakteihin. Nyt ei tarvi murehtia sekunnin kymmenyksiä hävittyä aikaa, vaan sitä ettei koira ota kontakteja. Minkäs tuolle teet?!
Toinen rata oli muuten ihan jees, mutta hyllytettiin alussa. Ja ellen tuosta videolta ole aivan horiskoja nähnyt niin se on kyllä erittäin kyseenalaista, ottaako se siinäkään puomin alasmenoa. Mun mielestä ei ota. Ois se nyt voinu sen ottaa edes piruillakseen hylätyllä radalla. Sattuu muuten olemaan tietääkseni ainoa rata, joka viikonlopulta on videolla.
Liinu kisasi sunnuntaina kolme hyllyrataa. Eka agirata oli sellainen tahmea ja tökkivä. Ohjaaja jotenkin töllyköi. Liinu paikkaili mun myöhässä olevia ohjauksia aivan kun ihmeen kaupalla muutamankin kerran. Ja sitä se ei todellakaan yleensä tee! Eikä tehnyt tuon radan jälkeen sunnuntainakaan ;) Totesi kai että kerran voi koittaa mutta toinen on jo tyhmyyttä. Kärsikööt ohjaaja virheistään.
Toista agirataa vedettiin sairaan hyvää nollarataa, kunnes kolmanneksi viimeisen esteen jälkeen Liinu käytti omaa harkintaa ja mielikuvitustaan syöksymällä mun eläimellisestä karjunnasta huolimatta ihan väärälle esteelle. Putkeen. Kiersi vielä varmuuden vuoksi sen toisenkin kerran. Yleisö nauroi. Päivän viihde-numero hoidettu ja mitenkä siitä ei taaskaan osannut kukaan muu vastata kuin Team Sanna & Schapet? Mä hypin ja karjuin oikean esteen takana. Kyllä ärsytti!!! Liinu tuli maaliin hyvin itseensä tyytyväisen näköisenä ja tanssi takajaloilla palkkaa kerjäten (jonka se toki sai). Hieman tuli kuittailua jälkikäteen: "voi Sanna sua!" No miten niin minua?! Liinuahan siinä pitäis voivotella. "Oisit nähnyt ittes!" No kiva että sulla oli kivaa, mä tiedän kyllä miltä kuulostin ja arvaan miltä näytin ja mulla ei ollu sillä hetkellä kivaa. Onneksi heti kun Liinu tuli mua kohti putkeilustaan, muistin ettei tämä laji ole niin vakavaa, mä en ole kovin vakava, eikä varsinkaan mun koirat ole kovin vakavia. Jos joku näistä menee liian vakavaksi, niin mä vaihdan joko koiraa tai lajia. Luultavasti lajia. Liinu oli maalissa niin hellyyttävä, että sillehän nyt olis antanut anteeksi vaikka minkälaisen rallattelun. Se ei sitä paitsi tuntunu kiinnittäneen mun mölinään mitään huomiota. Tekihän se silti oikeasti tosi hyvän ja nopean radan sitä pientä virhettä ennen.
Prikka oli mukana ja hengaili. Käyttäytyi kuin isommatkin koirat. Tai oikeastaan paremmin kuin moni aikuinen. Se kulki mun mukana ja laittoi aina makoilemaan kun mä pysähdyin istumaan. Meni ihmisten luo kun joku sille lirkutteli. Ja sillehän lirkutteli :D Kyllä me sitten käytettiin hyväksi lämppäesteitä viileässä hallissa ja "treenattiin" uudessa paikassa. Aika hienosti pikkuneiti keskittyi minuun ja esteisiin, vaikka hallissa oli muita ihmisiä ja välillä jopa toinen koirakin. Sehän ei ole tehnyt ollenkaan mitään missään häiriössä tai muiden läsnäollessa. Saatiin mukavasti tehtyä eri juttuja, kun käytiin useamman kerran ratojen välissä muutama minuutti kerrallaan tekemässä. Kivasti se sitten rauhoittui aina välillä. Intoa on tehdä, mutta Prikka osaa kyllä tuon rauhoittumisen taidon. Lisäksi harjoiteltiin paikalla istumista, ensin kauempana nurkassa kisakentän takana, sitten lähempänä ja lopulta lähellä lähtöaluetta. Etäisyys nyt ei ollut kuin 2-3m mutta siihen nähden että tätä on harjoiteltu aikaisemmin kotona keittiössä ja kerran ulkona kotipihalla, se sujui mahtavasti :) Hieno pentu :)
Ransuakin muuten luultiin pennuksi sunnuntaina :P Se nyt on sellainen höpsö, ja sai hepulin kun pääsi mun mukaan hengailemaan :) Ransu nyt on sellainen ikinuori...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti