17. helmikuuta 2016

Agilitya, paljon agilitya

Kisa-aksaa...

Edellisenä viikonloppuna olin Oulussa kisaamassa. Sieltä ei ole videoita, mutta eipä liiaksi menestystarinoitakaan kerrottavaksi. Eka rata Oulussa oli 10vp, räpiköintiä ja pelastelua kolmanneksi vikalle esteelle eli kepeille, josta sitten kielto ja vitonen. Tuloksella maaliin... Ei olis kyllä ollut häävi nolla. Kahdesta muusta radasta en muista mitä niissä tapahtui. Ei mitään muistikuvaa koko radoista. En tiedä montako rataa pystyisin päivässä suorittamaan ja nollaamaan ne muistista, niin tehokkaasti se mulla tapahtuu :D Toisaalta niin kyllä palautuu mieleenkin, kun videon näkee. Sen muistan, että HYL ne radat oli.

Lauantain omatoimitreenit

Viime viikonloppuna oli sitten agilitya taas koko viikonloppu koko konkkaronkalla. Lauantaina omatoimitreeneissä, mä treenasin tytöt ja Antti Rikun kanssa. Liinu aloitti omalla ratatreenillään. Tarkoitus oli tehdä kisarataa kisanomaisesti. Hyllytettiin, kun en ehtinyt takakulmalla tekemään persjättöä, jolloin koira ajautui väärälle puolelle ja hyppäsi hypyn väärään suuntaan. Ei se mitään, muuten hyvää rataa tehtiin. Tarkoitus oli harjoitella kepeillä loivia avokulmia ja mun leikkaamista niiden takana. Ne kun tuottaa meille vaikeuksia. Tai kai se on rehellisesti myönnettävä, että enemmän mulle. Mä en osaa ohjata niille aina hyvin, ja keppien haussa ja aloituksessa on Liinun osaamisessa heikkous. Se paremmin sietää siellä keppien loppupäässä mun irtoamiset ja puolenvaihdot, kuin osaa/malttaa hakea satavarmasti aloituksen oikein. Ehkä tämäkin on vaan ongelma, joka on paljolti mun pään sisällä. Niinpä videolla on nähtävissä aika monta yritystä keppien aloitukseen, osa onnistuu, osa ei. Tarkkaa on homma silloin, kun koira ei hae "mistä vaan miten vaan lähetettynä".

Liinun kans tekeminen on kuitenkin aivan sairaan kivaa! Se on niin hitsin taitava ja nopea, ja ohjautuu niin helposti. Ja myös lukittaa esteet välillä niin aikaisin, etten mä edes tajua sitä, jolloin sitä ei vie valitsemaltaan esteeltä enää mikään pois. Me myös kasvetaan sen koiran kans jotenki enemmän ja enemmän yhteen :)




Prikan kanssa tehtiin pientä "ratapätkää", muutamalla esteellä vähän takaakiertoa ja käännöksiä. Taisi olla toinen tai kolmas kerta kun tehtiin takaakiertoja esteillä. Prikka on kyllä niin mainio aksakaveri! Sillä on sitä malttia ja keskittymiskykyä. Kun kuuntelee sisarusten omistajien juttuja, niin taitaa Prikka olla saanut kaiken maltin mitä on ollut jaossa ;) Sillä kyllä on intoa ja iloa tehdä, ennen kaikkea sitä iloa. Se tekee mitä pyydetään ja sen tekemisistä yleensä ei sitä vauhtia puutu. Rikussa on omanlaistaan draivia, malttiahan sillä ei ole nimeksikään Prikkaan verrattuna. Siinä missä mä vain kävelen lähtöpaikkaan, Prikka istahtaa siihen pyytämättä, tällää vielä itsensä tarkalleen mun asennon mukaan, ja mä vain lähden siitä kävelemään, Antti yrittää vielä saada Rikuun kontaktin... Me ollaan jo Prikan kanssa tekemässä uudelleen, kun Riku vasta saa lähtöluvan. Tarkoitus ei ole moittia poikia mitenkään, vaan oikeasti aika todellisen esimerkin avulla tuoda esille se tietynlainen helppous mikä mulla on Prikan kanssa. Voi olla, että sen kanssa tulee liiankin vähän tehtyä lähdössä pysymisen vahvistusta, koska se on sille ikään kuin itsestään selvää. Ja voi olla, että jos laitetaan pari-kolme vuotta eteenpäin, niin Prikalta loppuu moottori ja into tehdä kun Riku vielä paahtaa. Mene ja tiedä, sellainen tuntuma on, että Prikka ei tule jaksamaan yhtä paljon toistoja. Ehkä se on sit sen verran fiksumpi, ettei se tarvi ;)




Pipana tosissaan :D


Prikka teki myös keinua, ja voi jes mikä vauhti sillä oli eka kerralla. Noh, se varmaan uskoi osittain olevansa puomilla, vaikka ei se kyllä lentokeinuja ollut lähelläkään ottaa. Parin toiston jälkeen sen mielestä keinusta tulikin pelottava, eikä se tohtinut tulla siihen. Hain hihnan ja vein siinä. Hihna on meillä keinulla ikäänkuin turva, "uskallat hienosti tulla, kun mä olen tämän hihnan päässä". Kerran vein hihnassa ja Prikka meni ihan pois tiehensä. Tai siis ei pois vaan hyvin :) Otin hihnan irti ja teetin kerran ilman sitä - hyvin meni. Huippupalkka ja lopetus siihen.

Puomilla tehtiin muutama kerta, ihasteltiin kun pipana menee niin lentävää kyytiä, että takamus ja jalat pomppasi ilmaan kun pysähtyi niin topakasti 2-2:een. Sanoin sitten, että voishan tästäkin ottaa videollekin yhden toiston. No, se ei tietenkään mennyt enää niin lentävästi, mutta aika hyvä vauhti sillä on tuossa videollakin.

Liian vähän tullu noita pentuja kuvattua (ei tähän mennessä ollenkaan), joten tässäpä nyt sitten molempien videot.



ja Riku:



Prikka ei kyllä mene kovin kummoista vauhtia tuossa, se on mun kädessä kiinni. Huomasin, että ei tarvi kuin pari kertaa palkata kädestä esim. ohjausharjoittelua tehdessä, niin se tuntuu näkevän vain sen käden. Ei edes irronnut putkeen. Namikippoa käyttäessä lähtee putkeen ja hypylle vaikka miten kaukaa.

 
Täällä minä pieni kiltisti odotan!



Hyvät treenit oli sekä Liinun että pentujen kanssa!

Sunnuntaina koulutusohjaajakurssin harjoituskoirakkona

Sunnuntaille olin "uhrautunut" Liinun kanssa harjoituskoirakoksi ko-kurssille. Eikä se mitään uhrautumista ollut, hyvää kertausta se oli perusohjaus-asioista. Ekaksi laitettiin harjoittelemaan valssia. Jukupätkä, että se voikin olla vaikeaa. Ei sen vaikeampaa tunnu olevankaan kuin oikein ajoitettu+sijoitettu+suunnattu valssi! Sain kyllä annetun tehtävän suoritettua, mutta se miten "oikeaoppinen" ja hyvin tehty se osittain oli, antoi aihetta rakentavaan palautteeseen. Sitä sitten tulikin yhdestä jos toisestakin suunnasta. Ko-kurssilaiset oikein innostui mun neuvomisesta :D Ei vaan, se oli kivaa. Hyvä saada erilaisia näkökulmia ja kerrankin joku oikeasti panostaa huomionsa vain mun jalkateriin, vain mun sijoittumiseen, vain mun ottamiin askeliin.

Toinen harjoitus oli takanaleikkausta. "Helppoa kuin heinänteko", näitähän viljelen kisoissakin usein. Noh, hyvää vinkkeliä sain siihenkin, mitä ei kyllä itse varmaan ikään huomais ajatellakaan.

Olen sitä mieltä, että kurssin harjoituskoirakkona oltiin Liinun kanssa toivottavasti yksi erilainen esimerkki-koirakko, mutta saatiin treeneistä myös itse paljon! Kiitos siitä. Liinu sai kyllä valtavasti kehuja ja herätti ihastusta, ja meidän yhteistyötä myös tuli moni kehumaan. Kiitos siitäkin, lämmitti mieltä :)

Kun kurssilaiset piti tauon, mä jäin Liinun kanssa treenaamaan vielä radan, joka oli iltapäivän ryhmää varten rakennettuna. Hyvää treeninaihetta siinä olikin, tosin olin myös iloinen että suoriuduttiin niistä kunnialla. Liinu jaksoi mahtavasti tehdä täysillä, tuo sen kaikkensa antaminen on kyllä jotain niin liikuttavaa ja ihanaa, ettei mitään rajaa. Kyllä ei koira voi sen enempää treeneissä mulle itsestään antaa, kuin mitä Liinu tekee < 3

Hain Prikankin käväsemään treenaamassa, tehtiin pari puomia, jotka meni hyvin. Sitten teetin sillä etenemisharjoitusta namialustalla, kyllähän se pipana sitten lähtee kun tietää että palkka tulee edestä päin eikä minulta. Prikkakin palkkautuu paremmin nameilla, vaikka oon yrittänyt sillä leluakin käyttää palkkana.


Liinulla oli vielä maanantaina alkeisjatkokurssi, se toimii siellä mun apukoutsina :)



Lauantaina palkkasin kädestä, joten koiran katsekin on kädessä eikä todellakaan menossa putkeen...

Lauantain treenien jälkeen penskat kilmusi hetken aikaa pihalla:




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti