Vuosikin ehtiny vaihtua edellisen postauksen jälkeen. Ja tätä vuottakin on menty jo reipas kuukausi. Prikka täyttää tänään 9kk. Siitäkin on jäänyt kaikki kuukausi-kuvat ottamatta syystä jos toisestakin. Agitauko tuli pidettyä, kisavuosi startattiin Oulussa tammikuun puolivälissä. Prikka on käynyt parit pentutreffit ja ollut oikein reipas pieni. Rikukin oli viimeksi mukana treffailemassa, ja sekin oli yllättävän reipas, Rikuhan haukkuu muille koirille herkästi, ja on muutenkin sellainen vähän tuumailevampi kuin Prikka. Prikka tuntuu olevan kaikelle ja kaikille koirille avoin huiskuhäntä :)
Sitten meillä on tässä ollut parit treenit, joista kumpiakaan ei ole videolla. Ekat treenit oli Liinulle ratareeniä ja "jotain pientä" pennuille. Niidenkin treenaamisen suhteen pitäis alkaa tehdä vähän paremmin suunnitelmaa. Liinuahan en oikeastaan koskaan lähde treenaamaan hetken mielijohteesta, asenteella "tehdään jotain". Sille on aina mietittynä treeni etukäteen. Silloin kun Ransu oli, sen oli tarkoitus tehdä sama treeni Antin kanssa. Pentujen kanssa tehtäisiin sitten sitä jotain, lähinnä yksittäisillä esteillä harjoittelua ja vähän ohjausharjoitusta.
Liinun treenit ei tällä kertaa ole videolla kun kuvaajalla oli muuta tekemistä... Eli pakerrettiin Liinun kanssa kahdestaan rataa, ilman silmäparia joka tarkkailee. Sekin oli ihan hyödyllistä välillä, että joutui itse ratkaisemaan ongelmat, eikä ollut joku joka sanoi tarvittaessa, mitä teen väärin. Siitä palkintona oli kyllä sitten se oivaltamisen - ja onnistumisen - ilo! Pienistä asioista se on kiinni tuon koiran kanssa.
Prikan kanssa agitreenit on olleet jonkin verran lähdössä pysymisen harjoittelua, mutta oikeastaan erittäin vähän verrattuna siihen miten paljon sitä tehtiin Liinun kanssa aikoinaan - ja miten paljon sitä tekee nyt Antti ja Riku! Liinun kanssa halusin vahvistaa todella paljon lähdössä pysymistä, koska Ransun kanssahan oltiin jossain vaiheessa siinä pisteessä, että otettiin lentäviä lähtöjä siksi että koiraan saisi vauhtia JA siksi ettei se pysynyt lähdössä. Noh, mua viisaammat on sanoneet, että parempi opettaa joku asia koiralle kuin vältellä sitä koko harrastusuran ajan. Niinpä Ransukin opetettiin pysymään lähdössä, ja Liinun kanssa tehtiin alusta asti tarkemmin töitä sen kanssa. Hyvä että tehtiin, koska se vois lepsummalla alkuopetuksella olla melko ongelma nyt, koska se nytkin kokeilee nousta lähdössä ainakin yhdellä radalla per kisat. Eksyin aiheesta "Prikan agitreenit"...
Prikan agitreenit on siis olleet enimmäkseen esteharjoittelua. Putkeen lähetyksiä, hieman ohjausharjoittelua hypyllä, parin esteen pätkiä em. esteillä, puomin ja keinun opettelua. Keinua en olisi halunnut opettaa ihan vielä, mutta kun se karkaili keinulle, niin koiran turvallisuuden takia se oli sille opetettava. Ja tähän on turha nyt kenenkään sanoa, että pidä se koira hallinnassa niin se ei mene keinulle. Tervetuloa katsomaan meidän treenejä! Prikka on sen verran pehmeä, ettei sille voi sanoa kovin topakasti, että jollekin esteelle ei saa mennä. Muualla toki kiellän menemästä kiellettyihin paikkoihin, mutta agilitya ymmärtävät ymmärtää varmaan myös mun pointin tuosta esteille menosta kieltämisestä etenkin alkeiskoiran kanssa. Prikka on sellainen pomppaloikka ja kiipeilijä, että sille kontaktiesteet hallilla = parhaat laitteet ikinä kun pääsee korkealle ja kiipeilemään! Sitä paitsi kerran Antti koitti seisoa muistaakseni puomin edessä ja minä namin kanssa kutsuin ja hyppelin ja tein kaikkea mahdollista houkutellakseni Prikan pois puomin luota, eikä se totellut. Se meni VÄKISIN Antin ohi puomille. Jep, tuollainen vajaa 10-kiloinen pieni luikku vilahti puomille ja melkein kuin lällätellen loikkasi kunnon loikalla sieltä alasmenokontaktin yli... Ei voinut kun nauraa. Ainoa, jolla sen saa 100-varmasti olemaan menemättä kontaktiesteille, on joko ottaa se syliin tai hihnaan. Voiko sillai harrastaa agilitya? Kehittyykö kontakti ja koiran hallinta siten? Ei minunkaan mielestä.
Hallilla ei ole mini-keinua (eikä mitään muutakaan mini-kontaktia), joten tavallisella on lähdetty liikkeelle. Toisaalta, jos tuon koiran etupää on jostain syystä rikki, niin en usko että keinu on ollut se pahin ulkoinen tekijä ja syyllinen siihen, vaan yleensäkin tuo sen loikkiminen joka paikkaan ja sieltä alas jo heti meille tultuaan. Ei sitä ole voinut pidätellä ja vahtia koko ajan. Olen katsonut sitä läpi sormien, en halua koiraa pumpulissa pitää enkä olla koko ajan rajaamassa ja kieltämässä. Meillä on keinu aika mukavalla mallilla, mini/medi-pöytä oli viime treeneissä keinun pään alla. Seuraavalla kerralla luulen että otetaan sekin pois. Prikka menee keinun kohtuullista vauhtia. Itse asiassa varmaan paremmin kuin Liinu on aikanaan mennyt.
Puomitreeniä on tehty syksystä asti, namikippo on apuna, mutta hihnaa ei tarvita (jälleen vertaan Liinuun), ei ole tarvittu missään vaiheessa. Tällä hetkellä mennään kokonaista puomia yksittäisenä esteenä. Puomillakin on kivasti vauhtia, Antti sanoi jossain vaiheessa kun ketjutettiin puomia, että Prikka menee sen lujempaa kuin Liinu (!). Voi olla tottakin, Prikka ainakin pysähtyy palkalle niin että yleensä stoppi on niin täydellinen että peffa ja takajalat nousee ilmaan :D Alasmenoa se ei osaa vielä tarjota, eikä tulla 2-2 käskystä.
Kokkolan kisojen jälkeen jäätiin treenaamaan pennut, ja tehtiin ekan kerran jopa 5 esteen pätkää :D Koostuen muutamasta hypystä ja putkesta. Aika lailla sellainen etenemisharjoitus, mutta yhdistin siihen sitten vähän valssiharjoitustakin. Pitäis ottaa sitä videolle, siitä ei ole vielä yhtään agivideota. Miten sitä onkin ollut vuosia sitten niin paljon aktiivisempi tuon kameran käytössä...? Prikalla oli tosi hyvät treenit! Sillä on ihanasti malttia ja toisaalta tekemisen meininkiä. Vauhtia siltä ei puutu, se ottaa leikeissä ainakin useimmiten kiinni Rikun, joka on sentään lähes 10cm sitä isompi ja pitkäjalkaisempi. Ja minusta Rikukin on nopea. Tuntuu, että Prikalla on lyhyempi laukka-askel kuin Liinulla, se on muutenkin ketterämmän oloinen.
Tässäpä videot Oulun kisoista. Joka radalta HYL. Liinulla ihan liian korkea vire. Se ei näy välttämättä päällepäin juurikaan, mutta itse tunnen sen radalla ja jo ennen sitä. Liinuhan ei kiehu niin että se alkais vinkua tai huutaa radalla, se saattaa olla ulospäin aika rauhallisen oloinen, mutta siihen ei saa kunnolla kontaktia ja se ei pysty keskittymään niin että lukis edessä olevia esteitä tai sitten nimenomaan irtoilee ties mihin. Pistin tuon vireen kisatauon piikkiin. Viimeinen rata päästiin sentään maaliin asti, vaikkei siltäkään tulosta tullut.
Seuraava viikonloppu olikin sitten Kaken näyttely + edellä kerrotut ratareenit. Kakelle näyttelystä H - kuten lähes kaikille muillekin. Selvisi sekin ihmetyksen aihe, miksi mm. jämtit arvostelleelle Teuvo Kankaalle oli tuotu näytille niin vähän koiria. Esim. jämptejä oli selvästi vähemmän kuin mitä tavallisesti. Taisi porukka tietää arvostelulinjaukset... ruskealle koiralle serti (se ruskea väri on Suomessa virhe), pari ERIä ja loput H:ta. Sama oli jatkunut mm. norjanharmaiden kanssa. Eli H:n arvoisiksi niputettiin minun mielestä aikamoinen liuta eri tasoisia koiria. Osa niistä olis ansainnut minusta jopa ERIn, mutta EH olis kuulunut useammalle. Sen arvostelu oli lähestulkoon sanasta sanaan sama kuin viime vuonna eri tuomarilla, joka olisi halunnut antaa Kakelle erinomaisen, mutta ei voinut koska Kakella oli viime talvena hieman ruskeaa karvaa selän päällä. Nyt sitä ei ole, ja arvostelu H. Noh, muistin taas miksen ole näyttelyihminen. Ärsyynnyn tuollaisesta tuomarin v***uilusta. Enkä ole ainoa, joka tuota tuomarointia oli ihmetellyt paikan päällä ja jälkeenpäin. Oli tarkoitus, että tuolta käydään hakemassa arvostelu, kun ei ruskeaa karvaa nyt ole selän päällä, mutta eihän tuollaiselta (pelle)tuomarilta voinut muuta odottaakaan kun oli hetken aikaa kehiä seurannut. Eli pääsen esittämään Kaken vielä jossain kolmannessa näyttelyssä. Prikan olen myös ajatellut ilmoittaa yhteen tai kahteen näyttelyyn nyt keväällä. Sille en tosin odota kovin hyvää menestystä, purenta on kehno ja se on alamittainen schapenarttu. Noh, ei sitä näyttelykoiraksi otettukaan. Niinkun ei ketään muitakaan meidän koirista. Käyttöön, ei näyttöön, ja siinä ne kaikki toimii odotusten mukaisesti ja ylikin :)
Tässä Kokkolan radat viime viikonlopulta:
Radat on just väärässä järjestyksessä, eli viimeisestä ensimmäiseen. Hypärillä oltiin palkintosijoilla, sitten ekan agiradan hyllytin toka vikalla esteellä. Liinu karkasi puomin kontaktilta, en ehtinyt tekemään hyvin pakkovalssia ja olin väärin sijoittunut ennen putkea... Kyllä ärsytti. Hieno rata meni pilalle. Mitä näistä videoista voi todeta? Keppien aloitusvirheitä on ihan liikaa. Hemmetti, 4/6 radalla keppien aloitusvirhe! Aina pujottelee loppuun vaikka teen sokkaria, leijeröin, jään jälkeen. Vaan aloitukset jopa umpikulmaan on näköjään mahdottomia. Kontakteilta myös lähtee omin lupineen, on alkanut tehdä sitä nyt kun olen muutaman kerran vapauttanut kontaktilta vauhdikkaasti ilman kunnon selvää pysähdystä. Luulee vissiin, että niin voi tehdä sitten itsekin. Argh!
Ens viikonloppuna jälleen Ouluun, sitten mahdollisesti Iisalmeen. Kisaaminen tuntuu nyt kuitenkin kivalta, joten useammat kisat tähän alkuvuoteen tuli suunniteltua :) Pitää vähän valikoida, mihin sitten tulee mentyä. Monessa paikassa kivoja tuomareita, joten sitten ne kisapuitteet voi ratkaista, välimatkasta ei niin väliä ;)
Loppuun vielä pari kuvaa täydelliseltä talvilenkiltä: auringonpaiste, 15cm lunta, -4 astetta pakkasta, ei tuule. Oltiin liki 3h lenkillä, mulle matkaa kertyi 9km.
Loppuun vielä pari kuvaa täydelliseltä talvilenkiltä: auringonpaiste, 15cm lunta, -4 astetta pakkasta, ei tuule. Oltiin liki 3h lenkillä, mulle matkaa kertyi 9km.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti