Agitytöt liikenteessä

Viime viikonloppuna olin Liinun ja Prikan kanssa Kuopiossa. Ajeltiin kaikessa rauhassa Kuopioon lauantai-iltapäivänä. Vein koissut hotellille, vanhaan tuttuun Puijonsarveen. Kysyivät multa, kun varasin huonetta, että onko hotelli tuttu, onko mulla toivetta huoneen sijainnin suhteen. Olen viimeisen vuoden aikana yöpynyt siellä ainakin 4 kertaa, joten tiesin melkein sanoa huonenumeron tarkkuudella minne haluaisin majoittua :) Liinu - ja Prikkakin - on jo aika kokeneita reissaajia, joten asettuivat heti kuin kotiinsa ja jäivät hyvillä mielin odottelemaan mua takaisin kaupungilta. Illan sitten lekottelin ja herkuttelin kainaloiset viekussa :) Kyllä oli mukavaa ja rentouttavaa!

Agitypyt hotellissa - niille oli petattu valmiiksi oma pikku sänky :)

Sunnuntai-aamuna saatiin nukkua pitkään, kävin kaikessa rauhassa aamupalalla (kerrankin, yleensä sinne on kiire ja aamupalan jälkeen äkkiä huoneen luovutukseen) ja sen jälkeen vielä ehdin ottaa vajaan tunnin nokoset. Otin taas koirat kainaloon, ne oli aika mielissään :) Meillähän ei kotona tarjoudu koskaan tällaista tilaisuutta. Liekö se sitten tämä aamuinen läheisyys-hellittelyhetki tai mikä tahansa, koska kisat meni tosi kivasti.

Liinu eka radan jälkeen :)

Kisapaikkana Koirakeskus Metka, uusi tuttavuus mulle. Virkistävää käydä uusissa paikoissa kisaamassa, etenkin kun kaikki kisapaikat ei ole niitä saman näköisiä kaarihalleja. Metkassa puitteet puhutteli mua, punatiilinen vanha teollisuusrakennus. Kisapuitteet oli hyvät, halli oli lämmin, pohja oli todella hyvä (tosi pitävä, tosi joustava), järjestelyt toimi jne. Tuomareina Marianne Fernström hypärillä ja agiradoilla "vanha" tuttu Sari Mikkilä. Meillä oli Liinun kanssa 4 rataa juostavana kahteen tuntiin, ja se parituntinen meni tosi nopeasti. Ekan radan rataantutustuminen, vartti aikaa valmistautua ennen omaa vuoroa, oma vuoro, muutama koira meidän jälkeen aikaa palkata ja jähytellä, sitten onkin jo seuraava rata valmiina...

Mariannen radalta tyylikäs nolla. Koska kepoa ei ollut, niin videoita ei ole. Mulla oli hyvä fiilis ennen radalle lähtöä ja sen jälkeen etenkin. Tällä radalla - kuten päivän kaikilla radoilla - oli kaks erityistä ilon aihetta: Liinun lähdössä pysyminen ja keppien suoritukset. Joka radalla pysyi lähdössä ilman huomauttamista, kaikki keppialoitukset ja lopetukset puhtaasti. Saatiin hypärille ihan hyvä vauhti ja flow, ei ollut mitään räpiköimistä ja pelastelua, vaan sujuvaa ohjaamista ja koiralta itsevarmaa ja sujuvaa etenemistä. Mitäpä muutakaan se taitava koira voi tehdä, jos ohjaaja on koossa koko radan? Etenemä 4,8m/s, joten ellei ole niin ainakin hipoo meidän ennätystä. Hävittiin aika tarkalleen 2s voittajalle, jonka etenemä päälle viiden, että onhan siinä vielä kuromista. Ehkä se, mistä ne kymmenykset napattais pois, on jotkut käännökset. Palkintosija hävittiin 0,4s eli sijoitus 4.

Sari oli suunnitellut lähes samaan pohjaan kolme tosi mukavaa agirataa. Mä onnistuin päivän toisen radan tutustumaan väärin, jotenkin ajattelin tuon 4-hypyn olevan toiselta puolen. Mulla ei ole tapana pahemmin katsella enää rataantutustumisen jälkeen muiden ratoja, koska haluan keskittyä omaan suoritukseeni. Nyt kuitenkin katsoin yhden radan, ja huomasin väärän rataantutustumiseni. Onneksi siihen oli helppo muuttaa ohjaussuunnitelmaa, minusta rata muuttui jopa hieman helpommaksi noin. Klaarasin siis sen kohdan kyllä hyvin, ja kepeillä poispäinkäännöllä lähetyksen + koiran linjan leikkauksen, ja 10-11 välistäkin selvisin jälleen poispäinkääntö + takanaleikkauksella koska en ehtinyt tekemään valssia 10 jälkeen (eläköön takaaohjaus!). Koko muukin rata meni tosi hienosti, mutta 16-hypyn sitten Liinu hyppäsi liian kauas ja väärään suuntaan, joten se ehti hypätä sen takaisinpäin. Siinä meni meidän (tupla)nolla ja siinä pääsi suusta "no voi perhana". Olin kuitenkin maalissa hurjan tyytyväinen Liinuun, koska fiilis radalla oli hieno!

Kolmannen radan rataantutustuminen oli jo menossa kun kiirehdin halliin. Käytin Prikan pikaisesti pissalla, ettei sen tarvi koko päivää pidätellä autossa. Kyllä olis kepolle ollut tarvetta. Ehdin kuitenkin tutustumaan rataan. Moni suunnitteli kakkoselle lähdöstä katsottuna vasemman siivekkeen kautta kierittämistä ja ties mitä niistosokkareita. Mä tiesin, että se ei ole ensinnäkään meille nopein vaihtoehto ja toisekseen sitä kautta kierrätettynä mä suorastaan lähetän sen ihanalle puomille. Niinpä oli aika päivänselvää että tein siihen pakkovalssin ja ristiin hyppyyttämällä Liinulle hyvän linjan putkelle. Moni niisti koiran kakkoselta ja sitten joutui jäämään puomin puolelle (varmaan varmistamaan, ettei koira mene puomille) ja leikkaamaan putken takana. Koska välimatka on pieni ja koira kiertää tiukkaan sekä kiihdyttää ohjaajan perään kakkoselta, moni koira meni putkeen aika hitaasti koska ohjaajat oli jo tosi lähellä putkea odottelemassa sitä puolenvaihtoaan. Liinu sai tehdä itselleen sopivan pitkän hypyn kakkosen yli ja sieltä lähteä hyvällä linjalla mun perään. Loppurata olikin sellaista mukavaa menoa, sopivasti vauhtia ja vähän ansoja ja koiran hallintaa. En sortunut mihinkään "Liinu-Liinu-tähän" -kärttämiseen, vaan ohjasin vain yksinkertaisesti hyvin. Okei, lopussa 17-18 autoin koiraa nimellä, aika monen näin menevän muurilta suoraan renkaalle. Maalissa tuuleteltiin päivän toista nollaa :) Olin jo siinä vaiheessa tosi tyytyväinen, ja kyllä tunsi kropassa että siihen kolmeen starttiin sitä on jotenkin tottunut. Piti pikkuisen jopa psyykata itseään nollaamaan kolmas rata ja valmistautumaan neljänteen. Fyysisesti oli helppo jaksaa, on mulla salilla lihaskunto parantunut, mutta tunsi myös miten pohja on hyvä juosta koska jalat ei olleet sen neljännenkään radan jälkeen kipeät.

Viimeinen ratakin oli mukava, siinä tosin oli useampia kohtia, joissa mietin rataantutustumisessa, että nämä pitää ottaa tarkasti. Ei suinkaan vähimpänä putki-puomierottelu... Aliarvioin sitten kuitenkin rataa suorittaessa, miten pitkän hypyn Liinu tekee 11 yli ja miten hyvän linjan olen sille antanut, joten sillä oli vauhtiakin niin paljon, että oma rytmitys ja ohjaus oli myöhässä ja myös liian lepsu. Olis pitänyt kääntyä selvemmin puolivalssiin, kuten ainakin mielessäni suunnittelinkin. Liinu laskeutui kuitenkin 11:ltä kauemmas ja kovemmassa vauhdissa kuin arvioin, joten siellähän se oli putkessa. Ja oli toisenkin kerran... Kolmannella kerralla sain sen puomille, ja silloin huomasin miten kierroksilla se jo siinä vaiheessa kävi. Leijeröin 18, ja kun seurasin Liinua sen suorittaessa puomia ja kääntyessä mua kohti, näin sen katseesta että nyt mennään kyllä ihan siellä hallinnan rajamailla :D Pysähtyi kyllä kontaktille, mutta karkasi sieltä, eikä mulla ollut mitään jakoja valssata 13-14 väliin. Niinpä siirryttiin johonkin "vedän näitä hatusta eikun selkäytimestä" -ohjaukseen ja otin vain Liinun vastaan 14-hypyltä, leikkasin pituudella takana ja lähetin kepeille. Loppu meni sitten ihan suunnitelmien mukaan ja aika haipakkaa :D Ei se neljäskään nolla kaukana ollut, jos olisin Liinun saanut heti puomille, en olis tuota 18 leijeröinyt, en tosin ole siltikään varma olisinko saanut valssia tehtyä muurille (13 oli muuri), mutta hyvinhän tuo noinkin sujui...

Hyvillä fiiliksillä lähdin jähylenkille, otin pelkän Liinun mukaan ja käytin Prikan erikseen, koska halusin fiilistellä kahdestaan sen kanssa hyvin menneitä kisoja. Tällaista kun olis aina! Liinu oli jotenkin tosi makee, ihan huipusti kuulolla ja sopivassa vireessä. Meni lujaa, mutta tuli hyvin ohjaukseen. Tällä kertaa en vähättele omaa osuuttani, kyllähän sillä ohjaajalla on aika iso merkitys, ja nyt onnistuin itsekin. Ohjasin hyvin! Nyt on kova kipinä kisaamaan, koska tämän vuoden puolella kisat on menneet aika mukavasti, vähemmän on ollut niitä ihme säätämis-ratoja, joilla tehdään useampi kuin yks hyl. Parantamisen varaa on, mutta jos luotan siihen että jos ohjaaja olis aina noin hyvässä iskussa, niin koira hoitais kyllä oman osansa 100% ja ylikin. Kyllähän Liinu on kaikessa touhussaan niin liikuttavan omistautunut mun kans tekemiseen, että sen yli ei mene mikään :)

Tällä kertaa tuli pitkästi tekstiä kisoista... Ehkä siksi, että mulla oli 4h yksinäinen ajomatka kotiin, joten ehdin pureksia ja miettiä kisapäivää jo matkalla.