Hehkutusta ja ihkutusta

Eilen ajeltiin Ouluun OKK:n agikisoihin. Ne oli lämmitetyssä hallissa, jossa on meille sopivasti muutama aste plussalla. Pohja oli samalla muuttunut erilaiseksi sitten viime käynnin, kun koko kuplahallia siirrettiin uuteen paikkaan. Osallistujia oli aika vähän, joten luokat meni mukavan jouhevasti.

Oltiin hyvissä ajoin paikan päällä ja katselin vähän aikaa ykkösten kisoja. Mukavan näköinen hypäri oli ykkösillekin Sami Torpalla. Mulla ei ollut mitään hajua kyseisestä tuomarista ennalta, mutta menen kyllä mielellään hänen radoille uudelleenkin! Oli leppoisa ja mukavan oloinen, reilu tuomari. Radat oli jouhevia ja juostavia, mutta ihanneajat oli kahdella eka radalla sellaiset ettei turhiin kurveihin ollut juuri varaa. Radat ei myöskään välttämättä suosineet huippunopeita koiria joilla on hitaat ohjaajat tai jotka tekee heti itse jos ohjaaja ei ole ajoissa. Viimeisellä radalla kepit pujoteltiin tosi hämärää nurkkaa kohti, joka ei kaikille koirille ollut ihan piece of nakki. Itse arvelin eka radalla, että mitenhän Ransu hahmottaa mustan renkaan kohti sitä hämärää kulmaa, mutta kyllä se hahmotti.

Meidän osalta tulokset oli tosi hyvät, ja sen viimeisen radan voiton lisäksi me saatiin monen monta henkilökohtaista voittoa. Omasta mielestäni ohjasin tasaisen hyvin radat, aina on parantamisen varaa, mutta joko mä olen vieläkin fiiliksissä kisoista tai sitten en nyt vain halua olla niin itsekriittinen kuin yleensä.

Eka radalla jotenkin unohdin renkaan jälkeen toisen hypyn, ja sitten kun se muistui mieleen niin olin irronnut liikaa sivusuunnassa linjalta ja ohjaus oli epämääräinen korkea huitaisu estettä kohti. Ransu oli kuitenkin tosi hienosti ohjauksessa mukana, mulla oli sellainen tunne jo lämpätessä että poitsu on hyvin kuulolla ja yhteistyöhaluinen. Sillä oli hyvä vire ja into tehdä mun kanssa rataa :) Takaakierto-kohdassa näyttää siltä kuin se olis ollut  menossa väärälle esteelle, mutta on kuitenkin tarkkana että käännänkin sinne suuntaan selkäni ja tulee oikean esteen. Tän radan lähtötilanteeseen olen tosi tyytyväinen. Ransu tulee siihen mihin pyydän, jää hienosti istumaan ja lähtee silti ihan hyvällä vauhdilla. Huudan kepit jo kun Ransu on putkessa ja sitten uudestaan kun tulee sieltä ulos, niin ilme on vähän sellainen että "niin missä ne kepit on? Ai tuolla, ok!" Lähtötilanne oli eka henkilökohtainen voitto, ja toinen on ehdottomasti kisakepit!!! Ransu ei ole ehkä ikinä tehnyt kolmella radalla noin tasaisen hyviä keppejä. Se haki ne itse, ja vauhti oli kyllä kisakepeiksi hyvä. Mä siis puhun siksi kisakepeistä ja treenikepeistä, koska treeneissä kun se tietää että on palkka, vauhti on kovempi kuin kisoissa, joissa kepit yleensä menee löntystelyksi ainakin eka radan jälkeen. Vaan nyt ei :)

Puolivälin kahden J-putken välissä olevasta hypystä mä olen kanssa tosi ylpeä. Ransu käy tekemässä hyvän hypyn: hyppää lyhyesti ja kääntyy hyvin takaisin. Ehkä mun oma ohjaaminenkin on siinä ihan paikallaan ;) Loppurata on aika hyvä, voisin ehkä itse juosta kovempaa viimeiselle putkelle, koska kun Ransu tulee putkesta ja näkee mun juoksevan lujaa, sekin lisää vauhtia ja loppu on aika vauhdikas. Hypyt näyttää hurjilta ja käännökset tiukoilta kun jätkä hyppää niin pitkästi ja osansa varmaan on silläkin etten mä kuitenkaan osaa sille kertoa ajoissa haltuunottoa vasemmalle puolelle persjätön jälkeen ja lopussahan koira näkee sen maalihypyn eikä sitä mikä mennään tokavikana niin ehkä siinäkin syy miksi Ransu hyppää niin pitkästi. Tältä radalta siis vitonen kiellosta ja 0,35s yliaikaa.

Toka rata oli sitten se meidän nollarata :) Lähtö ei ole ihan yhtä hyvä kuin ekalle radalle, mutta Ransu lähtee tälle radalle kaikkein säpäkimmin. Kun saa katsos vähän törkeillä...  A:lle olen hyvin tekemässä persjättöä, mutta sitten... mitä sitä onkaan opeteltu siitä koiran ponnistuspaikasta ja siitä, milloin pitää kertoa seuraava suunta? No ei ainakaan tätä:

Varmasti lentää pari metriä hypyn yli suoraan kun tuohon tapaan ohjaa. Noh onneksi se kaarros ei vienyt meitä yliajalle. Putken jälkeen vähän persjätöllä kiire, mutta keinulle kumminkin päästään. Keinun jälkeisillä hypyillä moni hyllytti kun koirat lähti toka hypyllekin takaakiertoon. Esteiden väli oli tosiaan aika pitkä ja Ransukin sitä vaihtoehtoa hetken empi mutta suullinen kehotus tulla lähelle niin mennään oikeaan suuntaan. Tuo seuraava putki mentiin joka radalla noin, ja heitinkin tän radan jälkeen Antille että jos seuraavalla radallakin mennään se noin niin Ransu osaa sinne ohjaamattaki... Estevälit oli muuten aika pitkiä, ja siihen nähden Ransu hyppäs hyvin sen putken jälkeisen hypyn. Tää oli lisää sitä henkilökohtaista voittoa, että niitä turhia muutaman loikan kaarroksia ei pahemmin tapahtunut.

Kepit taas hyvät (voi voi menipä itsensä toisteluksi, copy pasteanko viimeiseen rataan liittyvän kirjoituksen?) ja puomiin oon ihan supertyytyväinen! Nollarata ja aika muistaakseni -4,76s. Tällä irtosi toinen sija.

Viimeisen radan alku on putki-A-erottelu, mutta aika helppo sellainen koska putken suu on aika paljon irti A:sta ja kun saa heti lähdössä sijoittua miten parhaaksi näkee (koska varmasti ehtii). A:n jälkeen pari koiraa kävi hyppäämässä lähtöhypyn, ja multa pääsi oikein kokonainen lause: "Ransu, tuu tänne päin!" :D Keinulle oli tarkoitus tehdä persjättö, mutta leikkasinkin takana. Silti keinu oli tosi hyvä. Koira putkeen ja itse tekemään kerrankin ajoissa persjättöä. Noita persjättöjä tuli kyllä tehtyä eilen oikein urakalla. Viimeisen putken jälkeinen hyppy oli sitten taas huonosti ohjattu. Vai voiko tästä olla muuta mieltä...:

Pussilta kepeille oli aika jännä ansapaikka, johon melkein kaikki muut lankesi. Ottivat siis kepeiltä kieltoja ja aloitusvirheitä kun koira ei tiennyt ajoissa kepeistä. Ransu kevyesti haltuun ja käskytys kepeille. Jos asiaa ajattelee koiran näkökulmasta, niin sehän tulee putkesta, menee hypyn ja tullessan takaisin edessä on pussi ja kepit suorassa linjassa. Koira tuskin ehtii juuri keppejä näkemään ja sitten kun tulee pussista niin suorat kepit (ja tässä tietysti lyhyt esteväli vaikka muuten olikin pitkät) on varmaan vaikein mitä sille voi eteen tulla. Ransu pujotteli hienosti nurkkaa kohti ja kun annoin käskyn puomille niin sen jälkeen ei ollut enää mitään tehtävissä. Ransu meni puomin lujaa ja loikkasi siinä mennessään - mun käskytyksestä huolimatta - alasmenokontaktin ja hirmu draivilla maaliin. Voi että mua harmitti! Muuten niin hieno rata, ihanneaika alittui jotain -7s. Voitettiin tällä radalla ja pakko sanoa että olishan ollut hieno rata nousta nollavoitolla kolmosiin... Ransu päätti kuitenkin toisin eikä malttanut ottaa kontaktia kuten edellisellä radalla, sillä oli jostain syystä niin kova veto maaliin kun oli samanlainen tilanne kuin edellisellä radalla.

Ei siis ihme, että olin eilen niin fiiliksissä meidän onnistuneista kisoista. Tietysti siksikin että saatiin LUVA ja päästiin kaksi kertaa palkintopallille, mutta kun me onnistuttiin muutenkin ja meillä oli niin hyvä yhteishenki. Mun edellisillan epäilyt siitä, ettei kisoista tuu mitään, oli ihan aiheettomia. Antti hoki mulle, että meillä on ollut hyviä treenejä, ja on tehty treeneissä niin hyvin, että miksei kisoissakin. Se on kyllä totta, meillä on ollut hyviä treenejä, ja ehkä mä sekoitinkin sen että meillä on tauon jälkeen ollut treeneissä oikein huippukivaa mutta on silti tehty töitäkin.

Tässä vielä pari kuvaa mun vauhtipötkäleestä palkintoineen:

Asialliset hommat hoidetaan...

...muuten kuljaillaan :)