13. elokuuta 2012

Ei meistä kyllä kisoihin vielä ole...!

Mölliagit 9.8.

Ransu ja Liinu kävi agimölleilemässä viime viikon torstaina. Kenttä oli kyllä tosi huonossa kunnossa ja olin kohtuullisen pahalla päällä jo kun pääsin itse pelipaikalle ja lenkkarit oli läpimärät. Vielä lisää ärsytti se kun ruoho oli pitkää ja siellä alla oli vettä... arvelin ensinnäkin että Liinu ei liiku mihinkään kun on hyi hyi märkää, ja muutenkin raskas ja liukas pohja juosta.

Kisaavien rata aloitti ja siellä ensin minit ja medit. Joo-o, se oli sitten sellanen rata. Hyllyjä ei jaettu vaan siitä sai aina 10vp. Meidän pistesaldo oli varmaan jotain 100... heh no en tiä oliko ihan niin paljon mutta aikavirheen lisäksi hyllyteltiin ihan vaan muutama kerta, otettiin kepeiltä riittävästi virheitä ja kontakteiltakin vielä. Liinu ei osannut ollenkaan hakea eikä suorittaa keppejä tuolla paikassa. Nyt ollaan siinä pisteessä, että kotihallissa se osaa ne käytännössä vaikka mistä suunnasta ja hyvä ettei takaperinkin ja ne on sille aika suosikkieste, mutta ei näköjään muualla. Tätä pitäis pystyä treenaamaan ja HETI. Niinpä jätin sitten noissa mölleissä suosiolla kepit tekemättä ja jatkettiin virhepisteiden ottamista muilla esteillä. Markku sai jumpata kun me vähän kisailtiin :D Vai mitä sanotte tästä sähellyksestä:


Ransun kanssa tuo kisaavien rata menikin sitten eri mukavasti - no hei onhan se sentään kolmosluokan koira niin johan se pitää mennäkin! Paitsi että tulipa todistettua sekin epäilys todeksi, että mitä estettä Ransun kanssa täytyy pitää silmällä. Nimittäin puomia! Sinne pölähti putkesta puomille. Muuten rata oli ihan kelpo menoa, kepitkin ihan hyvät ja varsinkin olosuhteisiin nähden.

Ransun kisaavien rata ja voitto tältä radalta:


Liinun möllirata oli sitten jo vähän siedettävämpi, ja sillä tultiin kolmanneksi. Kyllä meillä vielä tekemistä on, kun otetaan tuollaisia ihme kieltoja. Liinulla kyllä nyt vähän paremmin pysyi pakka kasassa kahden radan verran, mutta kokemusta tarvitsee kerätä muuallakin kuin omalla hallilla ennen virallisten starttaamista. Torstai-iltana ne viralliset kisat tuntui harvinaisen kaukaiselta haaveelta Liinun kanssa, ja perjantaina mun olikin pakko käydä ottamassa parit harjoituskepit KiltAreenalla että ollaanko me oikeasti noin hukassa...?! No ei me siellä olla. Melkein sama kuin sanois että kyllä se kotona osaa... Se pitää nyt vaan saada osaamaan ja toimimaan muuallakin.

 

Tähän vielä poseerauskuva palkintojen kanssa:



Heidi Karangon agikoulutus 11.8.

Lauantaina oli sitten taas koulutusta vuorossa. Kouluttamassa oli Heidi Karanko, ja koulutus oli ehdottomasti positiivinen yllätys. Treenirata oli 36 estettä pitkä, mutta meidän ryhmä treenasi sitä kahdessa jaksossa esteelle 22 saakka. Me takuttiin kohtuullisen kauan tuossa kahdella ekalla esteellä, kun ohjaaja oli niin töllykkä eikä älynnyt liikkua järkevästi. Sitten kolmosesteellä oli taas omat juttunsa, kun mä hätäilin. Koskahan sitä sen oppis ettei tarvi hätäillä ja kiirehtiä silloin kun ei ole kiire! Keppien haku oli aika hieno, haastetta oli lähinnä siinä etten häirinnyt koiraa keppien lopussa ja pidin ohjauksen päällä. Se nyt ei täällä olevalla videolla toteudu, mutta toteutui treeneissä.

Noiden treenien perusteella joku vois jopa väittää että juu kisavalmis koirakkohan me ollaan, mutta en jaksa enää toistaa siitä miten kokemuksia pitää saada jostain muualtakin kuin tutusta hallista.

Tässä radan alkupätkä:


Ja sitten loppupätkä, jossa parhaimmat treeniaiheet oli ehdottomasti sylkkäri ja poispäin kääntö. Omalta osaltani olen tyytyväinen itseeni, ja myös tuo radan loppuosa on sen näköistä ohjaamista että kehtaan myöntää omakseni...


Eiköhän ne videot kerro enemmän kuin sanat, joita en räkätautisena paljon jaksa kirjoitella... Koulutus meni hyvin ja siitä sai irti uusiakin juttuja, mikä ei ole itsestäänselvyys. Ihmetytti vaan miten Heidin koulutukseen ei sen suurempi ryntäys ollut, mutta onneksi olin paikalla ja kouluttaja oli kiva ja koulutus hyödyllinen :) 

Hierotin vielä koirat tänään, Ransulla oli etupää hyvässä kunnossa, vasemmalla puolella lantiolla vähän jotain ja Liinulla etupäässä, luultavasti johtui kaulurin käytöstä. Minna myös tuumasi, että vaikka Liinu sinänsä on kasvunsa kasvanut, niin lihakset kehittyy vielä ja se aiheuttaa niiden kireyttä.

2 kommenttia:

  1. Ransunhan pitäis aina päästä nurmikentälle, poitsuhan oli ihan liekeissä! Oli lähössäkin niin täpinöissään jo että :))

    Juu tuo on kyllä totta että muihin esteisiin ja halleihin ja kenttiin pitää päästä nuoren koiran kanssa tutustumaan, Cassullehan kävi kanssa niin että osas kepit mitenpäin vaan kun ne kotona opetin ja sitten kentällä oli niinkuin ei olis ikinä niitä nähnytkään. Mutta sitä vartenhan nuo epikset on, niissä vaan ahkerasti käytte! Kyllä nuo kiellotkin on ihan vaan nuoren koiran epävarmuutta, ei oo niin estevarma vielä. Se tulee sitten ajan kanssa.

    VastaaPoista
  2. Ransuhan on suurimman osan agiurastaan treenannu nurmikentällä ;) Taisi suurempi tekijä täpinöintiin olla kyllä se että näki mut ja Liinun ensin radalla... :P

    Täällä ei noita epiksiä ole kovin paljoa lähialueella, niin vaikeuttaa vähä... Täytyy toivoa että kisoissa olis keppejä lämppäesteenä niin sais Liinun kanssa ottaa niitä sellasissakin tilanteissa. Nuori ja kokematon on aina nuori ja kokematon. Varmuus tulee toivon mukaan kyllä sitten kokemuksen karttumisen myötä niinku sanoit.

    VastaaPoista