Kesän ja syksyn viimeiset paimennukset on nyt takana. Liinulla oli esikoe lauantaina 18.8. ja sehän meni hienosti :) Rata oli eri tyyppinen kuin Ransulla oli, mutta tässä radassa olivat ne vaadittavat pitkätkin kuljetukset, pysäytys, porteista meneminen ja sääntöjen tarkoittama laidunnusosio. Sekä tietysti häkistä pois otto ja häkitys lopuksi. Olipa vielä ahtaasta paikasta kuljetuskin, mikä tarkoitti verkkoaidalla rajattua kujannetta. Tuomarina Vehmersalmella oli Maija-Liisa Pasanen.
Tässä on esikokeesta video, laatu hieman kärsi kun jouduin noin pitkän videon käsittelemään teräväpiirtomuodosta "tavalliseen" tarkkuuteen.
Liinulla oli taas hieman kakansyönti mielessä ja alussa ajattelin ottaa sen kanssa hieman kuljetusta tuossa varikkohäkillä, kuten tuomari oli aiemmin rataantutustumisessa antanut luvan tehdä ilman että se vaikuttaa suoritukseen. Videolta katsottuna huomaa, että olisi sitä voinut vaan lähteä suoraan suorittamaan koetta. Meni vähän pyörimiseksi.
Itse rata meni mielestäni hyvin ja rauhallisesti, häkistä otossa meni piste kun Liinu aavistuksen epäröi häkkiin menoa, mutta sillä on hyvä ja rauhallinen tyyli hakea lampaat sieltä, joten lampaat ei ryysineet sorkat kolisten syliin vaan tulivat hyvässä järjestyksessä ulos. Ekalla portilla Liinu painoi liikaa lampaita portille niin en saanut sitä auki ja mun piti komentaa se kauemmas. Heti tuli portille tilaa :) Siinä tilanteessa ei sitten muuta ihmeellistä ollutkaan.
Seuraavaksi pysäytyksessä olisi voinut tietysti käyttää toistakin tapaa, siitä meni hieman pisteitä kun tuomarin mukaan pysäytys ei tapahtunut puhtaasti koiran tekemänä. Mistä olen kylläkin ihan samaa mieltä ja sen näkee videoltakin, ettei lauma ota vetoa nurkkaa kohti ja livu ohitseni, jolloin koiran eteen lähettämällä lauman olisi todella pysäyttänyt koira eikä koira ja minun veto. Noh, ainakaan yksikään lammas eikä koira jäänyt "rekan alle" jos kuvitellaan tuota pysäytystä lauman pysäyttämiseksi tien risteykseen.
Laidunnuksen lopuksi - olis vaan pitänyt rohkeammin lähettää koira hakemaan lauma, mutta kun Liinu lättäsi itsensä maatekin siinä jossain vaiheessa. Tästä meni myös pari pistettä, kun mulla oli kuulemma turhan paljon "Liinu-Liinu-Liinu"-käskytystä. Tuomari esitti aiheellisen kysymyksen mulle, että mikä käsky se sellainen on?! Tosin muuten Liinu noudatti etenkin pysäytyskäskyjä kuin parempikin tokokoira. Toiset pistevähennykset tuli myös "schapemaisesta työskentelystä", eli ilmeisesti tarkoitti sellaista hieman haaveilevaa ja ajoittain harhailevaa työskentelyä. Sellaisia taivaanrannan maalareita kai nuo mun koirat on kumpikin välillä mun kanssa ;) Ja olen kyllä tuon kuvauksen kuullut sopivan itseenikin...
Itseeni olen tyytyväinen tuossa loppuradasta siltaa lähestyessä, kun lauma tuntui olevan lähdössä menemään sillalle mun ohi, joten lähetin Liinun ympäri ja jätin sen pitämään lauman, kunnes menin itse sillalle lähettämään koiran ja siirryttiin rauhallisesti sillan yli ja portille. Portin jälkeen olisi pitänyt ottaa lauma paremmin koiralla haltuun, tai lähetinhän mä Liinun kiertämään mutta kun se jäi puolitiehen niin laumalle tuli kiire varikkoportille. Häkitys meni ihan hyvin, tai tuomarin sanoin "häkitys oli loistava" :D
Niinpä Liinu oli nyt sitten kolmas schape joka suoritti FCI esikokeen ja olen melko varma että ainakin tähän mennessä nuorin koira joka esikokeen suorittaa, 3 paimennuskerran jälkeen :) Eihän se sinänsä mikään ylpeilyn aihe ole, koska en kuulu henkilökohtaisesti siihen koiraharrastajien joukkoon, jonka mielessä koiran pitää olla mahdollisimman nuorena kaikkea mahdollista (minkä takia mulla on agilitynkin suhteen ollut Liinun kanssa periaate että alle 2v EI kisata), mutta kyllä se minusta koirasta ja sen taipumuksista kertoo jotain kun sen kanssa ei tarvitse työstää asenneongelmaa ja harjoitella montaa vuotta ennen kuin se pystyy suorittamaan esikokeen hyväksytysti pistein EH 88/100p! Taas on kasvattajalla ja toki myös uroksen omistajalla syytä olla ylpeä jälkikasvusta :) Ja vielä kun miettii, mistä noita pistevähennyksiä tuli, niin mun käskytyskin pilaa suoritusta pisteiden valossa sen verran että jäädään alle 90 pisteen. Mutta nuo pisteethän on ehdottomasti erittäin hyvät! Ja koira samoin.
Viime viikolla mulla oli maanantaina viimeinen työpäivä, ja lähdin päivän päätteeksi vielä ajamaan kohti Kuttukuuta kauden viimeiselle paimennusleirille. Harmitti vaan, kun jouduin lähtemään sieltä jo tiistaina kotiin kun koulu alkoi keskiviikkona oikein toden teolla.
Tiistaina aamulla Sinikka tuli jututtamaan meitä leiriläisiä ja kyseli meidän kesän tunnelmia ja etenkin sitä, että mitä meidän tavoitteet ovat vaikka nyt ensi kesäksi ja miksei pidemmälläkin aikavälillä. Mun kohdalla Sinikka vaan totesi naama hymyssä että "sulla on tavoitteet täyttyneet ja ylittyneetkin". En voinut kun myöntää että kyllä todellakin, etenkin Liinun kanssa. Kerroin sitten tavoitteet, joita olen itsekseni miettinyt ja kiva oli kuulla että Sinikka oli mun kanssa oikeastaan täsmälleen samaa mieltä. Ja vaikka tavoitteita paimennuksenkin suhteen kirjoittelen varmasti loppuvuodesta tänne blogiinkin tarkemmin, niin olen ajatellut Ransun suorittavan HRD1 ensi vuonna, ja katsotaan sitten PAIM1 loppukesästä miltä tuntuu. Mutta sekä minun että Sinikan mielestä Ransulla pitäisi olla edellytykset tuohon AHBAn ykkösluokkaan. Liinusta sanoin, että se on keväällä 2½ vuotias kun palataan asiaan, että se on vielä nuori ja se on tänä kesänä mennyt huimasti eteenpäin, että sen kanssa voisi ens kesän pitää ihan vain harjoittelua varten, ettei sille olisi kisasuunnitelmia paimennuksessa ensi vuonna. Sinikka oli ehdottomasti samaa mieltä, ettei kannata suunnitella paim1 kuin enintään loppusyksyyn, eikä hätäillä nyt ensi kesänä ettei mene hyvä paketti pilalle :) Että näillä tavoitteilla lähdettiin sitten paimeneen.
Ransu oli varikkokoirana, koska se oli leirin koirista ainoa joka siinä hommassa pystyi toimimaan :) Sehän oli kasvanut ja vahvistunut siellä toimimisessa ja tiesi jo ettei auta livahtaminen, että kyllä se emäntä tulee ja komentaa takaisin töihin hoitamaan hommat. Ransu oli oikein säpäkkä ja topakka varikkokoira ja Sinikkakin sanoi että ohhoh Ransu on saanu voimaa! :D Laitumella sitten taas olikin mun hermojen ja vaatimusten koettelua tiedossa, kun jätkä ei olis viitsinyt tehdä töitä mun vaatimalla tavalla. Se jätti yhtä lammasta laumasta pois eikä meinannut hakea sitä mun vaatimuksesta huolimatta. Niinpä siinä sain sitten juosta pitkin aitausta ja äristä että "ja sinähän haet sen lampaan, ihan varmasti haet, etkä kuse siihen, nyt menet hakemaan sen lampaan, sinä perhana et tule tähän laumalle ennen kuin tuo viimeinenkin on mukana!!!" No lopulta minä voitin sen tahtojen taistelun, mutta kyllä taas Ransun piti kokeilla! Sinikalta kysyin että mitä se nyt taas meinaa kun se toimii varikolla melkein kuin unelma, ja sitten täällä se taas kuljailee. Sinikka vaan tuumasi että se tietää ettet anna periksi varikolla ja että siellä sen on pakko tehdä työt, niin nyt se kokeilee sitten muualla että mistä se mun heikko kohta löytyy. Sorry vaan Ransu, sellaista ei ole.
Ransun kanssa ohjelmaan kuului myös poispäinajon opettelun aloitus, ja ajattelin että mahtaako Ransussa olla voimaa siihen. Mutta jo tuolla varikolla se osoitti että se on saanut voimaa ja itseluottamusta, ja tuo poispäinajon harjoittelun aloitus sujui tosi hyvin. Ransu on niin fiksu koira ja nopea oppimaan, että se hoksasi kyllä aika nopeasti mitä siltä halusin. Hyvä oli saada nyt tuokin juttu hautumaan talveksi ja jatkaa keväällä siitä aiheesta. Jotenkin mahtava tunne oli kun se sujui ja se on kuulemma kuitenkin koiralle vaikein juttu :)
Liinu teki pellolla perus kuljetusta ja hakuja. Sillä oli vähän sellaista ihme himmailua ja kakansyöntiä, mutta sitten se pääsi vauhtiin kun se esti yhden kerran Muffyn kanssa laumaa karkaamasta. Liinulle selvästi sopis tuollainen kokeneemmasta koirasta mallin ottaminen ja muutenkin omien aivojen käytön mahdollistaminen. Mutta kun se ei voi esim. esikoeradalla tietää kaikkea. Eri juttu oli silloin se lampaiden karkuuttaminen, sillä tuntui olevan selvä juoni palauttaa lampaat mulle. Sama sillä oli nytkin, ja esikokeessa sen kuljetukset oli kuulemma aivan erinomaisia ja se työskentelee hyvin tasapainossa. Vaan kun sitä joutuu kuitenkin käskyttämään niin se välillä vaikuttaa vähän haluttomalta. Mä kyllä tulkitsen tuota vähän sellaiseksikin, että se kokeilee onko pakko, ja että vältynkö tekemästä sun komennosta jos teen vähän näin niinkun löysäillen. Sehän ei samaan tapaan "voi" lähteä nostelemaan koipea eikä se harrasta niitä samoja dippadaidaa-juoksukaarroksia kuin Ransu. Liinu esittää että se on pieni ja paineistuva otus jota on rikos käskyttää tekemään mitään. Tosin se voima mikä siinä välillä näkyy, kertoo kyllä vähän muuta...
Paimennukset sujui siis hyvin, jäi hyvä mieli jäädä talvitauolle. Ransulle sai uuden asian hautumaan, Liinu saa jäädä kasvamaan ja kypsymään koirana muutenkin. Olen sitä mieltä, että Liinu tarvitsee nyt aikaa kun se on selvästi jotenkin tajuamassa ne haasteet ja vastuut mitä tuo työ sille tuo tullessaan. Se on mun mielestä viimeisellä paimennusleirillä ja sen jälkeen ne tajunnut, toukokuussa se vielä meni sellaisena huolettomampana kakarana. Mutta olen varma, että kun sille antaa nyt tauon ja aikaa kasvaa, niin se löytää keskittyneemmän työmoodin ja nuo jutut sujuu sitten isommalla itsevarmuudella.
Ransun kanssa me varmaan tullaan käymään koko sen elinikä ajoittain kädenvääntöä siitä että kumpi meistä on fiksumpitaitavampi ja kummalla on isompi ego ja kumpi meistä viime kädessä määrää suunnan ja tahdin. Niin arjessa kuin paimennuksessa.
Ensi kesänä taas suuntaamme Kuttukuuhun paimennuksen merkeissä :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti