...tietää sitten kehnosti menevää esiintymistä? Toivottavasti ei, vaikka kyllähän tuo mieli taas aavistuksen piristyi Ransun kanssa eilen treenatessa. Käytiin ottamassa 1. lk ratareeni Liinun kanssa ja päätin Ransunkin kanssa tehdä vaihteeksi vähän helpomman radan. Rata saattoi olla Muotkan Esan joku rata tältä vuodelta, ei nyt ihan niitä simppeleimpiä kunhan-vaan-suoraan-juostaan-1lk ratoja mutta ihan helppo rata.
Lähdin ensin Liinun kanssa radalle, koska ajattelin että Ransuun saa paremmin vauhtia. Kisoissahan tämä ei Roviksella sitten auttanut tämä tekniikka, että touhuan ennen radalle lähtöä Liinun kanssa. Katsotaan sitten ensi viikonloppuna vähän muunnettua taktiikkaa tästä kun on kotikisat ;) Liinu oli aivan täpinöissä, ja se mielentila tarttu minuunki. Vaikka nimenomaan pitäis tuollaisen vilkkaamman koiran kanssa pysyä radalla rauhallisena ja ohjaus selkeänä, vaikka ennen lähtöä virittelisikin ja höseltäisi koiran kanssa... Siihenpä se sitten meillä tökkäsikin, kepo möykkäsi että mitä mä oikein sähellän, että ohjaa rauhassa eikä huitomalla ja hosumalla sinne tänne. Pari yritystä otettiin radasta, ennen kuin puhdas suoritus tuli. Liinulle pisteet kotiin kontaktien ja keppien tekemisestä. Aivan loistavat kontaktit, just niinkun ne pitää kisoissaki tehdä. Kepit haki hienosti ja kun pari toistoa otin niin että olin keppien alussa kauempana mutta "ajoin päälle" loppua kohti, Liinu pujotteli hyvää vauhtia ihan pokkana loppuun asti. Hyvä typykkä! Ja vauhtia riitti :)
Hain Ransun kehiin ja se oli häntä saparolla menossa radalle :) Kiva nähdä se tuollaisena, hassu poika aina treeneissä on tuollainen, jospa sen mielentilan sais nyt edes kotikisoissa kisatilanteeseenkin. Ransulle teki varmaan ihan hyvää saada tehdä tuollainen suoraviivaisempi rata, koska edellisistä treeneistä on aikaa, takana ja edessä kisat ja kolmosluokan radat. Vauhtia siltä pojalta ei ainakaan puuttunut, ei olis varmaan puuttunut sittenkään vaikkei se olis tehnyt medikorkeuksillakaan (40cm). Tehtiin sen kanssa heti suoria puhdas rata, kyllä sen vaan taas huomas miten mulla oli sen kanssa paljon oikeammanlainen mielentila kuin Liinun kanssa aluksi. Ransu teki vieläpä aivan uskomattoman pelastuksen tokavikalla esteellä, kun suoraan edessä oli rengas josta se oli menossa ohi, mä hengästyksissäni sanoin käskyn tosi myöhässä, ja Ransu kääntyi vielä just ja just ennen renkaan kehikkoa siihen renkaan eteen ja hyppäsi sen :) Liinu olis porhaltanu joko ohi tai pahki renkaaseen, mutta kokemus puhui ;) Liinunkin kanssa se viimeinen yritys oli kyllä hieno ja piti hiukkasen jo siinä vaiheessa puuskuttaa.
Ransun kanssa otettiin sitten vielä puomi palkan kanssa ja keppejä huippupalkan kanssa. Ransulla oli ihan selvästi hukassa tyyli, jolla kepit pujotellaan lujaa. Siitä oikein näki miten se halusi kepeille ja päästä ne äkkiä loppuun kun siellä odotti alatoopin palanen, mutta jalat ei tuntuneet tottelevan. Kyllä se parilla toistolla vauhtikin parani, mutta aika jännä oli tuokin ilmiö huomata. Niinpä samantien päätin että sen kanssa pitää treeneissäkin vaan loppujen lopuksi yrittää tehdä kepeistäkin sellainen este joka kannattaa ainakin treeneissä mennä kovaa koska siellä on palkka. Kisoissahan se on nyt monta kertaa lähes kävellyt kepit, mutta näköjään se vauhdikkaampi tekniikkakin oli hukassa. Oli kyllä taas ihan uus havainto tuo.
Huippuhyvä fiilis jäi treeneistä kummastakin koirasta, Liinun kanssa mun pitäis kehittää joku hyvä lähtörutiini, että sais sen toisaalta viriteltyä jotenkin ja sitten taas toisaalta sais itsensä rauhoitettua viilipytyksi radalle. Ei paha vaatimus?! Ransu oli niin parasta itseään eilen ettei tosikaan. On kiva katsoa tuollaista hilpeää menoa, kukaan ei varmaan edes usko kun sanon millainen se on treeneissä kun katsoo meidän kisamenoa... "kyllä me treeneissä osataan..." Ja kisoissakin osataan mutta... Vielä kun treenataan keskenämme ettei niitä Ransun hyviä hetkiä edes kovin usein videokamerakaan todista.
Kyl Ransu aina pääsee ratoja liitää. Keppeillä pitää olla sama käytäntö treeniessä ku puomin kaa.
VastaaPoista