Ahkeraa treenausta

Mika Moilasen koulutus 22.-23.9.

Liinu oli viikonloppuna Moilasen Mikan agikoulutuksessa. Tai olinhan minäki siellä ;) Jotain sivuroolia vedin kun Lillu näytti miten pikku-schape kulkee :) Mika sanoi että hyvän näköistä menoa on ja että me ollaan hyvä pari, että vielä meistä kuullaan ja tulevaisuus näyttää erittäin lupaavalta :) Meillä on Liinun kanssa löytymässä sitä yhteistä säveltä, typykkä on saanut itsevarmuutta lisää ja minäki opin koko aika ohjaamaan sitä paremmin ja paremmin. Mika sanoiki jossain vaiheessa että uskomattoman hyvin se lukee mun ohjausta, ja niissä n. 20 videopätkässä mitä sunnuntailta (!) on, huomaa miten pienestä se homma sitten kosahtaa jos kosahtaa.

Lauantailta ei ole videota kun ei ollut kepoa mukana, mutta silloin heti koulutuksen alkuun Mika laittoi jauhot suuhun esittämällä kysymyksiä, joihin pitäis osata vastata mutta joita on pakko myöntää ettei ole niin tietoisesti tullu ajateltua. Sanoinki sitte puolitosissaan, että tää on mun toinen koira ja tän kanssa mä oon jo ymmärtäny esteiden kanssa tehä järjestelmällisemmin ja johdonmukaisemmin sen työn, että ehkä seuraavan koiran kanssa kiinnitän niiden pienten ohjausjuttujen opetteluunki enempi huomiota. Tällä ei nyt tarkoteta mitään "opetan sille kaikki mahdolliset saksalaiset ja japanilaiset" vaan esim. sellasia pikkujuttuja kuten pienen eleen opettaminen, jolla koira tulee aina oikealle puolelle ohjaajaa kun ohjaaja on edellä, käskyttäminen tai joku ele kun on tulossa tiukka käännös jne. Siis kyllähän mä tuohon jälkimmäiseenkin pyrin vaikuttamaan, mutta se ei ole silti ollut yksi treeniaihe kuten vaikkapa takaakierron opettelu. Mika tosin lohdutti, että tässä vaiheessa möllikoiraa on helppo vielä "korjata" ja sitä on helppo "täydentää", ettei peli suinkaan ole tämänkään koiran kohdalla menetetty. Etenkin kysymykset "miten olet pennusta asti alkanu rakentaa sun koirastas agilitykoiraa? Millasia palikoita oot alkanu sen kanssa kasaamaan heti siitä lähtien kun se on sulle tullu?" Joo no tuota...

Tähän käytettiin alusta jonkun aikaa että puhuttiin pennun ja nuoren koiran opettamisesta pikkujuttu kerrallaan, sitten tehtiin kolmella esteellä viiden esteen sarjaa (suora hyppy, suora putki, 90 hyppy), jossa piti saada koira eri puolilta ohjaten viimeisen hypyn jomman kumman siivekkeen ympäri kun rata jatkui suuntaan tai toiseen. Noh Liinun kanssahan pääsi brassailemaan hienoja ja tiukkoja käännöksiä ja hyviä sylkkäreitä :) Ainoa vaikeampi kohta oli, kun mä olin hypyn edessä melkein riman puolivälissä ja teetin sylkkärin hypyn yli mun selän taakse ja siitä siivekkeen yli. Mehän on harjoiteltu sylkkäreitä niin kylläkin että se käännös tulee ennen hyppyä, joko takaakiertäen tai niin esteen edessä, mutta tuossa koiran piti ensin hypätä selän taakse ja sitten tehä "uukkari" siellä siivekkeen takana. Sinänsä ei vaikeaa, mutta se ohjauksen lukeminen oli Liinun mielestä vähän epävarmaa eka kerralla. Erona jaakotukseen se, että itse on paikallaan lähellä rimaa eikä pyörähdetä koiraa vasten ja saa melkeinpä vielä paremmin etumatkaa tarvittaessa.

Radasta en juuri enää muista, mutta se ei ollut kovin vaikea. Sellainen tosin, että juosta sai ja lopussa piti ymmärtää valita järkevämpi ohjauspuoli ja koko radan ajan rytmittäminen oli aika tärkeää. Mikalla oli ollut se 2lk kisaratana jossain ja ei ollut tuloksia tullut... Ymmärrän kyllä hyvin että miksi, koska itsekin tahkosin niillä kohdin jossa hyllyjä ja kieltoja oli eniten tullut.

Sunnuntaiksi olikin sopivasti reidet jo vähän hellänä, joten eikun taas juoksemaan. Mika kysyi multa kerran kun puuskutin jalkoja vasten että "jaksakko vielä yhen rundin??" Mä sisukkaana että pakkohan se on jaksaa jos paat juokseen... No on sitä omatoimitreeneissä tullut pahemmatki maitohapot kun kahen koiran kans on juossu lähes taukoamatta toista tuntia :D

Sunnuntain radalla oli paljon enempi rytmitysjuttuja, ja tarkoitus oli karsia kädellä ohjausta minimiin. Mika kysyikin aamulla että "miksi te ohjaatte käsi tällai (ja näytti käsi suorana juosten ohjaamista)?" Ja sitten vaati meitä olemaan käyttämättä käsiä paikoissa joissa koiran pitää lukea esteitä ja pienempääkin ohjausta. Mulla tuppaa käsi välillä nousemaan ja töykkimään esteille päin, joillain oli sormella osoittelua siinä lisäksi jne.

Sunnuntain radalta on videoita, jotka varmaan kertoo enemmän kuin tuhat sanaa. Liinulla kyllä oli ihan kivasti vauhtia. Tykkäsin tosi paljon Mikasta kouluttajana, rauhallinen leppoisa, ei tyrkyttänyt omia ajatuksiaan mutta toisaalta sitten kyllä pisti miettimään että kannattais kyllä tuossa ja tuossa kohdassa ohjata toiselta puolen jne. Tuollainen kouluttajan pitää ollakin, tuoda kaiken tasoisille koirille sopiva rata (kaikki mölleistä kolmosiin teki saman mutta vähän eri asioita sitten painottivat ja toteuttivat treenin eri tavalla) ja pistää ohjaaja myös ajattelemaan asioita eikä vain sanoa että tee näin ja noin.

Alusta, kun piti yrittää mahdollisimman vähäeleisesti ohjata:

 

Radan keskivälistä, kun ohjaajakin sai juosta kipittää...

Koko rataa, vähän harmittaa tuo keppien haun epäonnistuminen ja kun Liinulla meni rytmi sekaisin. Suora putki sitten myöskin vähän karkaa pitkäksi... Muuten aika kelpo ratapätkä ja Liinulla maksien pituuseste ;)

Tässä näytetään miten se loppu pitää tehä...

Mä niin tykkäsin tosta viikonlopusta!

Ekat ohjatut treenit 25.9.

Liinun kanssa alkoi myös ohjatut treenit. Tehtiin jotain kisarataa, videota ei ole, harmi sinänsä koska meillä meni ihan kivasti. Hieman tuli väännettyä kouluttajan kanssa joistain asioista kun meillä oli vähän näkemyseroja, mutta en nyt kovin halunnut alkaa heti kättelyssä hankalaksi. Hyvin mulle kyllä perusteltiin miksi koutsi halusi mun tekevän toisin ja en mä sen ideoita nyt torpannutkaan, kunhan poimin meille sopivat jutut vaan ;) Mulla vaan on joistain asioista tietty näkemys miten niiden pitää sujua, ja haluan vaatia koiralta sen. Mä myös olen sitä mieltä että tunnen koirani paremmin kuin kukaan ulkopuolinen, joten kaikkea ei mun mielestä pidäkään sulattaa ja niellä jos tuntuu ettei noin tekis kuitenkaan esim. omatoimitreeneissä tai kisoissa. Rata oli kyllä aika jees ja siinä tuli kerrattua niin välistävedot, takaakierrot, leijeröintiä, pakkovalssia, takaa leikkausta jne. Että jos omat treenit olis olleet niin vähän turhankin paljon eri asioita oli radalla.

Nätin näköistä rataa me kuulemma mentiin ja ainoa mikä nyt klikkasi oli kepit. Sunnuntaina kepit jäi lopussa siihen epäonnistuneeseen pujottelun lopetukseen, en tiä voiko se jäädä päälle mutta just ne välit klikkasi Liinulla tiistaina. Laitoin kaks ohjuria takasin ja sitten sain kepit taas toimimaan. Vähän ehkä painoi viikonloppu molempia, mulla ainakin reidet oli aika makiasti kipiänä. Sopivaa verryttelyä ;)

Huomenna sit omatoimitreenit kummallekin koiralle, en oo varmaan ikinä ennen treenannu neljää kertaa viikon sisään ratareeniä!