Liinu lähti lapasesta

Täytyy tehdä pikkupostaus meidän eilisistä treeneistä. Liinulla oli maanantaina aika makoisa vauhti päällä ja intoa riitti, oli hyvät treenit. Mutta enpä ollut vielä eilisestä kuullut kun maanantain menoa kehuin... Nimittäin ei oo mun pieni agityttöni tuollaista kyytiä vielä treeneissä päästelly. Mulla oli sen kanssa HÄTÄ. Osittain tämä johtuu siitäkin, että meidän kisakontaktit alkaa olla nyt sellaiset "mm-karsinta kisakontaktit" eli kontaktit otetaan ja niihin pysähdytään nanosekunniksi tai lyhemmäksi ajaksi. Ei niiden ihan sellaiset tarvis olla kun varmuus kärsii.

Tässäpä on ensi alkuun tämä rata mikä meillä oli, Virtasen rata kesäkuulta:

Hain Liinun autosta. "Huudatin" sitä autolla ja sehän alkoi sen kirkunan ja ininän lisäksi haukkumaan :D Juostiin halliin ja Liinu oli aivan täpinöissä. Mentiin lähtöpaikalle ja pöllytin sitä siellä vähän lisää. Istutin odottamaan ja eihän se meinannut malttaa odottaa. Sanoinkin siinä ääneen kun kävelin omaan lähtöpaikkaani, että onpa hyvä kun on tullut alusta asti opetettua tuo lähdössä pysyminen ehdottomaksi, meillä olis muuten jo todellinen ongelma. Liinun kanssa varmaan ensimmäinen varaslähtö päättyy siihen että kannan sen takaisin autoon. En kerta kaikkiaan anna sen oppia varastamaan lähdössä ilman seurauksia. Istumasta ylös nousemista se kokeili monta kertaa ja pari kertaa hiipikin vähän. Komensin takaisin. Itse yritin nyt kiinnittää huomiota siihen, että vaikka mennään vauhdikkaasti lähtöpaikalle ja pöllytän Liinua siellä (tämä siis ei tarkoita mitään negatiivista ettei jollekin jää sellainen mielikuva että mä rökitän koiran ensin ja sitten lähdetään radalle), niin olisin sitten rauhallinen radalle lähtiessä kuitenkin.

Ja sehän kulki. Ja otti kontaktit kuin pieni sikailija. Muutamaankin kertaan multa pääsi suusta että "senkin sika!" kun Liinu pysähtyi kontaktille just sellaiseksi hetkeksi että sen ehti tajuta että jonkinlainen 2-2 sieltä tuli, mutta se oli tulossa samantien perään. Ei siis maltti riittänyt tehdä kontakteja kunnolla. En oikein tiedä että pitäiskö tuosta ojentaa koiraa, sitäkin näkee ja hyvällä menestyksellä, mutta vähän kovempiluontoiselle koiralle tehtynä. Eli en nyt lähtis Liinua torumaan hyi-hyi ja viemään niskasta kontaktiesteelle uudestaan... Niinpä palautin sen kontaktille ja yritin palkata siinä olemisesta. Yritin, koska se oli kuin magneetti mun kannassa kiinni kun lähdin itse liikkeelle. Tähän tarvittaessa hihna uudestaan käyttöön?? Oon osannut kyllä tätäkin ongelmaa odottaa, että jossain vaiheessa sen innon on pakko kasvaa malttia suuremmaksi ja niinhän siinä kävi. Sanoin sitten noista kontaktitilanteistakin sitten kepolle, että muistuuko mieleen miltä alkaa kontaktit näyttää tässä vaiheessa jos niitä ei ole opeteltu alusta asti kunnolla...? Eli toisin sanoen siltä kuin Ransulla joskus; yli mennään että heilahtaa eikä ainakaan jäädä pysähtelemään.

Liinu teki muutaman kerran koko radan, täysin puhdasta rataa ei tainnut tulla kertaakaan. Johtui noista kontakteista, etten ollut niihin tyytyväinen, ja sitten tuo suora putki osoittautui mahdottomaksi yhtälöksi sen kanssa että koira lähti perään keinulta. Ja tuo kaarros sen putken jälkeen meinasi mennä leveäksi milloin muurilta, milloin siltä seuraavalta hypyltä. Kaukaa se likkis haki kyllä ne esteet, ei tarvinnut itse kuin osoitella että käy tuo ja käy tuo tekemässä. Mutta silti oli kiire tekemään toimivaa ja sopivasti ajoitettua päällejuoksua 12 hypylle. Liinu meni muutaman kerran selän taakse suoraan putkeen, vaikka mun liike vei 13:lle, käsi oli alhaalla vasemmalla kyljen vieressä ja katse oli siihen alaviistoon samoin. Ei niin ei. Nakki kädessäkään ei auttanut ekalla kerralla. Sitten tuo putken jälkeinen takaakierto, sinne kiiruusti valssi ja kepeille lähetys. Onneksi Liinu on hyvä hakemaan kepit ja pujottelemaan ne, joten loppu oli ihan ok ehtiä tekemään. Paitsi että puomilla ei ollut malttia alasmenolla ja mulla loppui jo kunto :D Noita loppuun asti tsemppaamisia pitäis itselle saada treeniksi, kun tuntuu että kunto loppuu niin että loppusuoran vauhti vois olla kovempikin kun itsekin jaksais juosta.

Niin että olihan mulla pikkasen hieno agitypykkä radalla! Lopuksi otettiin sitten kontaktirallia ja sitä pitää kyllä ottaa useamminkin. Liinu oli huvittava kun kysyin siltä maaliin tulon jälkeen että "missähän sun palkka on, missä?!" että lähdetään juoksemaan palkkarasialle hallin reunalle niin se valitsi matkalla kerran keinun ja kerran meinasi kepit. Nekö niitä palkkoja siis on...?! Nyt tuntui, että lähdössä virittelyt onnistui, palkkaustapa on tuollaisena aika hyvä ja vire oli radalla hyvä. Ja pystyttiin lopettamaan treenit vielä kun ei hyytymisen merkkejä näkynyt. Kontakteja vaan paljon treeneihin ja lähdössä pysymisestä palkkaamista. Ylipäätään vaikka tuon rutiinin vahvistamista lähtötilanteissa, ja se hihnassa lähtöpaikalle menokin pitäis ottaa asiaksi, niin ettei sinne vaan rynnätä vapaana juosten :D

Ransun piti tehdä vain parit kepit, mutta koska rata osoittautui mielenkiintoiseksi mentäväksi Liinun kanssa niin Ransukin teki sen, tällä kertaa maksikorkeuksilla. Ransukin oli ihan hieno jätkä ja oma itsensä, ja vaikka se saa ihan luvan kanssa tulla kontaktit pysähtymättä niin silti sen kanssa ei ollut läheskään niin kiireinen olo kuin Liinun kanssa. Tosin Ransun kanssa me taas tehtiin nolla heti eka yrittämällä :) Se tuntui aika helpolta ohjattavalta Liinun jälkeen :P Eli kun nämähän nyt oli sitten meidän kenraaliharkat niin sitten huomenna on varmaan pm:ssä tiedossa schauskuutusta tai schapetusta :D Siis varsin schapemaiset radat...