Essi 16.10.2005 - 1.8.2012

Vaikka tämä onkin koirien blogi, haluan kirjoittaa postauksen Essin muistoksi. Essi oli kaunein ja hellyyttävin kissa jonka tiedän, minun pikku kainaloinen. Viimeisen päälle "mun kissa" ja kissoista mainioin. Olisin halunnut sen kanssa vielä paljon yhteisiä vuosia, mutta jos terveys ei kestä niin sitten päivät loppuvat aiemmin.

Apulanta: Armo

Minut ympäröin tyhjyydellä jotta voisin nähdä
Jotta oppisin itse mitä tunnen
Ja tietäisin sen
Nyt on mentävä yksin
Kulkee pitää ilman varjoo
Osan jäätävä taakse jotta toinen voi loppuun löytää

Tätä hetkeä kartoin, tätä väistin, tätä niin pelkäsin
Sen on tultava loppuun
Nyt on aika

Viimeiseen tiimaan
Tähän päättyy paljon hyvää, paljon kaunista
Jonka raajat kuolleet on
Tän täytyy mennä näin
Vaikka tahtoisin kieltää, koittaa säilyttää
Mutta tiedän et on turhaa
Armoo viivyttää

Pahat enteet hiljaisuuden kaiken täyttää
Niin tuskaisen läsnä joka hetki vaikka pään pois kääntää
Vaikka sulkisi silmät kuva säilyy eikä mee minnekään
Muttei silti tule luo vaan tuijottaa tuijottamistaan

Tämä tie meidät kaataa
Ei voi jatkaa
Ei voi olla näin
Sen on tultava loppuun Nyt on aika.

Asuin Piippolassa ja aloittelin opintoja käsi- ja taideteollisessa syksyllä 2005. Kotiin oli jäänyt nyt jo sekin edesmennyt Tepsu, ja enhän minä osannut olla ilman kissaa... Niinpä etsin itselleni rakastamani kolmivärisen kissanpennun, joka löytyi 100km päästä Iisalmesta. Essin äiti oli ehkä isoin näkemäni naaras, ja aika paljon samanvärinen kuin Essistäkin tuli. Essi oli söpö ja rohkea pentu, joka oli päättänyt että siitä ja Miirusta (joka muutti meille osin yllättäen muutamaa viikkoa aiemmin) tulee parhaat kaverukset vaikka Miiru olikin "ujopiimänä" eri mieltä asiasta aluksi. Mutta kukapa voisi vastustaa Essiä? Miirusta ja Essistä tuli kuin paita ja peppu.

Essistä kuvia, alle vuoden ikäisenä:

Essi ja Miiru sohvalla mun kanssa päiväunilla.

<3 td="td">

Eka vappu, Essi 6½kk.

Mun kainaloinen :)

Essi tykkäsi ottaa päiväunia kanssani milloin kylkeä tai polvitaipeita vasten kehräten. Se ei pentuaikojen jälkeen ollut mikään sylikissa siinä mielessä, että se päätti itse kenen syliin se asettuu, milloin ja miten pitkäksi aikaa. Oikeastaan sille kelpasi vain minä. Opetin sen ja Miirun kulkemaan valjaissa jo pentuna, joka oli sisäkissalle kivaa mielenvirkistystä. Valjaat kun ei juuri hidastaneet puihin kiipeilyä ja paikkojen tutkimista.

Essi sai nelisen vuotta sitten lisänimen "Prinsessa", koska se osallistui kotikissamätsäriin ja voitti sen ja oli vielä yleisön suosikkikin. Mulla oli mukana Essi ja Dora, jotka olivat kyllä kaikkien ihastuksen kohteena. Ja miksi eivät olisi olleet, kun kumpikin oli niin kauniita, söpöjä ja veikeitä. Essin komea voittopokaali ja -ruusuke ovat koirien palkintojen seassa ja ovat kyllä kaikista hienoimmat ja isoimmat.

Niin kaunis.

Hiekkakylpyyn aina kun mahdollista!

Viime kesänä Essi sairasteli korkeita maksa-arvoja, ja vaihdoin takaisin hyväksi havaittuun ruokaan. Mutta niinpä vain ei laadukaskaan kuivaruoka taannut pitkää ikää ja terveyttä, ehkä syynä pisuongelmiin oli ruuan kuivuus eikä niinkään sen laatu. Syy niihin ei selvinnyt eikä lääkkeet auttaneet, joten kipeä päätös sateenkaarisillalle lähettämisestä tuli vähitellen ajankohtaiseksi. Ajattelin, että nyt ei taas ole ollut ongelmia vähään aikaan... kunnes ne tulivat taas. Uskon, että Essillä oli loppuvaiheessa kenties kipuja tai muuten kurja olo, koska se oli tavallista kärtyisämpi ja vetäytyvämpi.

Keskiviikkona tulin kotiin, paijailin Essiä ja vein sen valjaissa pihalle kävelylle. Se ei olisi halunnut, mikä ei ole sille ollenkaan tavallista. Se naukui ja valitti. Pissaaminen nurmikolle kyllä onnistui. Tultiin sisälle ja leikkasin siltä kynnet, laitoin sille valmiiksi pedin kuljetuskoppaan ja sitten lähdimme kilometrin mittaiselle automatkalle eläinlääkäriin. Essi on aina inhonnut matkustamista ja alkanut voida pahoin, joskus sen on ehtinyt hädin tuskin viedä autoon kun on huono olo tullut, mutta nyt ei. Onneksi Pentti Tapio - meidän vakioeläinlääkäri - on rauhallinen ja sympaattinen, ja niinpä meidän viimeiset yhteiset hetket oli rauhalliset ja kauniit. Olin itkenyt ensimmäiset itkut jo kotona kun otin lyhyen videon pätkän Essistä, ja Essin ikiuneen nukahtamista katsoin silmät sumeina ja mieli mustana.

Kotona otin Essin kopassaan viereen ja jätin sille vielä siinäkin hyvästejä. Olin kiittänyt sitä jo ennen eläinlääkäriin lähtöä kaikesta ja kertonut miten rakas se mulle on ollut. Eilen hautasimme Essin Tepsun viereen. Tätä kirjoittaessakin itkettää, mutta tuntuu hyvältä muistella yhteisiä aikoja. Vielä ei edes tajua, millaisen aukon Essi on jättänyt meidän perheeseen jälkeensä, vaikka on koirat ja Miiru ja Dora. Yksi on poissa, persoona ja ystävä jollaista ei tule toista. Ikinä.

Sateenkaarisilta

Aivan taivaan tällä laidalla on paikka nimeltä Sateenkaarisilta.

Lemmikit, jotka ovat olleet täällä jollekulle erityisen läheisiä, menevät kuoltuaan Sateenkaarisillalle.

Siellä on kaikille rakkaille ystävillemme niittyjä ja kukkuloita, joilla ne voivat juosta ja leikkiä yhdessä. Ruokaa, vettä ja auringonpaistetta on yllin kyllin, ja kaikilla ystävillämme on lämmintä ja mukavaa.

 

Kaikki eläimet, jotka ovat olleet sairaita ja vanhoja, saavat takaisin terveytensä ja elinvoimansa; loukkaantuneet ja vammautuneet parantuvat ja tulevat jälleen vahvoiksi, juuri sellaisiksi, kuin ne ovat muistoissamme ja unelmissamme menneistä päivistä ja ajoista. 

Eläimet ovat onnellisia ja tyytyväisiä. On vain yksi pieni asia: kukin niistä kaipaa jotakuta hyvin rakasta, joka niiden täytyi jättää jälkeensä. 

Ne kaikki juoksentelevat ja leikkivät yhdessä, mutta tulee päivä, jona yksi yhtäkkiä pysähtyy katsomaan kaukaisuuteen. Sen kirkkaat silmät ovat jännittyneen tarkkaavaiset; sen innokas ruumis värisee. Yhtäkkiä se alkaa juosta pois ryhmän luota lentäen yhä nopeammin yli vihreän ruohon. 

Se on havainnut sinut, ja kun sinä ja rakas ystäväsi vihdoinkin tapaatte, te pysyttelette yhdessä riemukkaina jälleennäkemisestä ettekä koskaan enää eroa. Iloiset suudelmat satavat kasvoillesi, kätesi hyväilevät taas rakasta päätä ja katsot vielä kerran lemmikkisi luottavaisiin silmiin, jotka niin kauan olivat poissa elämästäsi, mutteivät koskaan poissa sydämestäsi. 

Sitten te ylitätte Sateenkaarisillan yhdessä...