Viime viikonloppuna ajeltiin Hämeenlinnaan rotuyhdistyksen järjestämään luonnetestiin. Tuomareina olivat Lea Haanpää ja Tarja Matsuoi. Olin odottavissa tunnelmissa ja mietin matkan aikana miten odotan/oletan Ransun käyttäytyvän.
Videota en saanut testin kulusta, mutta valokuvaajalle tai -kuvaajille kiitos!
Ensimmäisenä tietysti haastattelu, jonka aikana Ransu kävi nuuhkaisemassa toista tuomaria, jonka kanssa juttelin. Sitten kun tuomari kyykistyi ja rapsutteli lehtiä maassa, Ransu meni tekemään tuttavuutta ja jopa nojaamaan tuomarin polvia vasten :O Olin tyytyväinen vaikkakin aika yllättynyt. En olis uskonut. No vielä isompi yllätys oli se, että Ransu alkoi leikkiä hieman tuomarin kanssa. Se kiinnostui kepistä ja sen heittämisestä, ja samoin sellaisesta pallorinkulasta, jota se jopa hieman kiskoi tuomarin kanssa! Tuomari totesi vaan että "sinähän parannat kuin sika juoksua!"
Ekaksi tuli kelkkakoe, Ransu vähän murisi kelkalle ja haukahti pari kertaa. Siinä vaiheessa kun kelkka tuli mun luokse, Ransu pyöriskeli lehtikasassa ja tuomareita nauratti. Harmi kun en nähnyt kun Ransu oli mun selän takana :) Tuomarit totesi vaan että tämä poika osaa ainakin ottaa yleisönsä :) Ransu tuli reippaasti nuuhkimaan kelkkaa kun kumarruin kelkan viereen.
Seuraavaksi hyökkäys mua ja Ransua kohti. Ransu oli lyhyessä hihnassa, ja haukkui ja murisi. Haukku oli sellaista varoitushaukkua, mutta ei mitenkään aggressiivista sellaista. Se yrittää uskaltaa olla mun ja hyökkääjän välissä, toisaalta se menee selän taakse ja sivulle ja katsoo ja kyselee multa että "onko tuo vaarallinen? Onko tuo uhka? Mamma, voitko hoitaa tilanteen? Mä yritän olla kova ja rohkea poika, mutta en halua satuttaa tuota tyyppiä kuitenkaan! Jospa se perääntyis kun mä haukun ja murisen sille...!" Ransu käyttäytyi aika lailla odotetusti, oli hyvä että se osoitti vähän puolustushalua, mutta ettei se ryntää toimimaan vaan katsoo ennemmin mun reaktion asiaan. Tuomarit totesi loppukeskustelussakin, että Ransu ei halua satuttaa ketään, se ei halua pahaa kenellekään, että se on hyvä tyyppi :)
Sitten tuli haalari ja tynnyri, joita kumpaakin Ransu säikähti. Sitä ei haalarin tutkiminen juuri kiinnostanut, tynnyriä se tuli sitten aika reippaasti katsomaan kun kehotin. Mutta näinhän me on toimittu aina, kaikki mikä näyttää pelottavan/jännittävän/aiheuttavan tarpeen väistää, me on menty katsomaan ja sitten vasta jatkettu matkaa. Nyt erona vaan se että haalarin ja tynnyrin luota piti mennä heti reaktion jälkeen pois ja palata sitten. Ransu muisti kyllä tilanteet ja väisti haalarin paikkaa ja tynnyriä kun käveltiin niiden ohi ja sitten mentiin katsomaan.
 |
| Hui, mikä sieltä tulee?! |
 |
| Ransu katsoo mua ja luottaa etten veisi sitä vaarallisen asian luo. |
 |
| Tälläkään kertaa tynnyri ei ollut vaarallinen ja sitä voi käydä katsomassa kun taputtelen sitä. |
Seuraava osio oli pimeä huone. Ransu on kovasti tulossa mun perään. Tässä vaiheessa kuulemma alkoi huomata koiran hermojen kestävyyden. Se toimi koko ajan talossa, ja juoksikin aika lailla suoraan siihen huoneeseen jossa olin, välittämättä muoveista, huonekaluista ja muista mitä tiellä oli. Mutta ei huomannut mua istumassa tuolilla. Koko ajan se työskenteli ja etsi mua, ja löysikin sitten ilman apua. Oletin että Ransu olis ollut hysteerisen iloinen mun löytämisestä, mutta sillä olikin enemmän fiilis että hyvä että löysin sut, nyt lähdetään. Se ei ottanu multa kehuja vastaan löytymisestä, eikä oikein ulkonakaan ottanut muhun kontaktia. Minusta tuntu omituiselta että koiran kans olis pitänyt kauheasti kehua ja riekkua. Miksi ihmeessä, kun se on hermostunut?? En ainakaan sitä halua ruokkia ja vielä jos itse alan teennäisen iloiseksi niin ei ihme että Ransukin oli ihan että voi vee nyt pois täältä. Jälkeen päin tajusin että olisin voinut olla vieläkin hillitympi ja rauhallisempi, mutta nytpä tajuan olla viilipytty tuollaisissa tilanteissa, joissa Ransu hermostuu.
 |
| Ransu oli aika vauhdilla tulossa mun perään. |
Pimeän huoneen jälkeen vein Ransun seinään kiinni ja poistuin itse näkyvistä. Ransua kohti tuli uhkaavasti käyttäytyvä henkilö. Ransu oli ensin sivuttain hyökkääjään päin ja toivoi, että se menisi pois. Kun se ei auttanut, Ransu alkoi varoittaa haukkumalla ja murinalla. Taaskin kuulin sen äänestä, että se on kaikkea muuta kuin aggressiivinen/tosissaan puolustuskannalla. Se oli lähinnä uhkailua ja pelottelua että "olen hurjempi kuin olenkaan". Mutta jälleen kerran Ransu ei halunnut käyttää hampaitaan, eikä osoittanut jälkeenpäin hyökkäyshalua. Ei se selvästikään lunkisti ole tuossa tilanteessa, mutta sanoisin kyllä että Ransuksi se käyttäytyy hyvinkin tasapainoisesti ja rohkeasti. Se ei kisko hihnaa kireälle missään vaiheessa ainakaan kuvien perusteella, eikä myöskään käännä uhkaajalle selkäänsä. Moni schape kääntää selkänsä pelolle ja tekeytyy pieneksi, mutta Ransu ei halua päästää uhkaajaa yllättämään ja se kuulemma yrittää tehdä kaikkensa että se jätettäisiin rauhaan - paitsi käyttää voimakeinona hampaita. Kun saan luvan mennä koiran luo, odotin ennen testiä että Ransu olis innoissaan hyppimässä vasten ja vähän hysteerisenäkin, että hyvä kun tulit pelastamaan mut! Mutta tässä vaiheessa osasin jo odottaa ettei se taida sellainen olla, eikä ollutkaan vaan jännittynyt. Se halusi vaan tilanteesta pois. Mun olis taas pitänyt paapoa koiraa, mutta ei se tuntunut luontevalta eikä Ransu siihen syttynyt. Sillä olis muka pitänyt saada koira palautumaan tilanteesta, mutta tiesin että Ransu palautuu rauhallisella kävelyllä ja kun saa merkkailla paikkaa omakseen.
 | |
| Olen pieni schapepoika vain, voitko mennä pois..? |
 |
| *murinaa* |
 |
| Etkö vieläkään usko?! *murinaa ja haukkua* |
 |
| Edelleen murinaa ja haukkua, mutta ei käännä selkäänsä uhkaajalle. |
 |
| Uhkauksen loputtua päästää kuitenkin puhuttamaan vaikkei rennosti olekaan. |
Sitten oli vielä ampuminen. Ransu säikkyi laukauksia, mutta toisella kertaa jo hieman vähemmän kuin ensimmäisellä kerralla. Tuomarit halusi ampua vielä kolmannenkin kerran (pahus vieköön!) koska ne halusi nähdä, pieneneekö reaktio todella joka kerta. Kolmannella laukauksella reaktio oli kaikista vähäisin mutta vähän se hermostui kuitenkin.
Ransulle testi oli aika rankka pala, ja se kuormittui siitä aika paljon. Kaikki tapahtui aika nopealla tahdilla ja mulle tuli jo vähän paha fiiliskin kun jouduin viemään sitä niihin tilanteisiin. Tuomaritkin sanoi loppukeskustelussa, että Ransu luottaa muhun kuin kallioon, meillä on hyvä ja luottavainen suhde ja Ransu peilaa mua koko ajan tilanteissa, miten mä käyttäydyn. Näin jälkikäteen mietin, että olis vaan pitänyt olla kehumatta ja lääppimättä Ransua ja pysyä tyynenä. Ehkä se olis sitten vähän imenyt minusta mielentilaansa rauhallisuutta? Koska testin jälkeen istuskeltiin testipaikalla, Ransu nousi puolittain mun syliin ja vaan tärisi siinä. Se ei halunnut merkkaillakaan kun tarjosin sille mahdollisuutta. Se alkoi rauhoittua kun rauhassa käveltiin testipaikalta pois. Haastattelussa tuomarit sanoi, että Ransu on hyvä tyyppi, joka ei halua kenellekään pahaa. Se on aavistuksen pidättyväinen ja haluaa itse valita kehen tutustuu ja milloin. Mulle sanottiin, että sen kannattaa antaa itse tutustua ihmisiin eikä pakottaa sitä siihen. No yllätys??!! Ja ne tuumasi hermorakenteesta, että ei arkielämässä tule tällaisia tilanteita eteen näin paljoa, että hermorakenne alkoi rakoilla vasta pimeässä huoneessa, siihen asti koira hallitsi itsensä paremmin. Kuitenkaan se ei mennyt missään osiossa "yli" eikä tehnyt mitään harkitsematonta.
Ransun pluspisteet oli 85 ja miinuspisteet 45, joten lopputulos oli +40p ja ++laukauskokematon.
Osasuorituspisteet oli seuraavanlaiset:
Toimintakyky +1 kohtuullinen
Terävyys +1 pieni ilman jäljelle jäävää hyökkäyshalua
Puolustushalu +1 pieni
Taisteluhalu -1 pieni
Hermorakenne -1 vähän hermostunut
Temperamentti +2 kohtuullisen vilkas
Kovuus +1 hieman pehmeä
Luoksepäästävyys +2a luoksepäästävä, aavistuksen pidättyväinen
Laukauspelottomuus ++ laukauskokematon
Testin saisi siis uusia halutessaan. Tuskin tulee uusittua, mutta toisaalta omalla käytöksellä vois osata rauhoittaa koiraa. Toisaalta siihen ei uutta luonnetestiä tarvitse, vaan sen käytöksen voi antaa koiran hyväksi jokapäiväisessä elämässäkin. Hermorakenteesta meni korkean kertoimen takia -35 pistettä, ja teoriassa minusta ero vähän hermostuneen ja hieman rauhattoman välillä on aika pieni. Tämä on juuri se mikä ehkä aavistuksen kaivelee, kuinka paljon oma käytös vaikutti Ransuun, koska se peilaa mua niin paljon ja varmaan se epälooginen kehuminen ja lääppiminen sai sen aika hämilleen ja hermostumaan lisää.
Taistelutahto taas ei Ransulla välttämättä tuossa testissä päässyt parhaalla mahdollisella tavalla oikeuksiinsa, koska se jaksaa yrittää ja varsinkin käyttää aivojaan. Se ei luovuta kovin helpolla. Lelussa riekkuminen on asia jonka koiralle voi opettaa kuten tuomaritkin sanoi ja saada se näyttämään sillä tavalla (osin opittua) taisteluhalua. Harrastamista ei ole haitannut tuon ominaisuuden puuttuminen, mutta sitä en tiedä kuinka paljon sillä voisi saada lisää.
Muut osiot olikin enempi tai vähempi plussalla. Toisaalta noiden osa-aluepisteiden valossa minusta Ransu vastaa paimenkoiran ja schapendoesin luonnetta, sikäli että paimenkoiran mielletään yleensäkin olevan pidättyväisyyteen taipuvainen, jokseenkin pehmeä, ääniherkkä eikä sillä kuulu olla mun mielestä kovin kova puolustushalu. Schapendoes ei ole eikä sen kuulu olla palveluskoiramainen, eikä se ole laumanvartija tai metsästyskoira. Se on paimenkoira jonka kuuluu olla omistajalleen uskollinen ja luottavainen. Nämä on siis MINUN mielipiteitä ja tällainen tuntuma tulee noista pisteistä. Mutta Ransu ei kuitenkaan tosielämässä vastaa schapendoesin ihanneluonnetta rotuedustajana. Ja kuten Sinikka pari vuotta sitten sanoi, Ransun työluonne ei välttämättä tule esiin luonnetestissä, että harvoin se palvelee pisteiden valossa Ransun kaltaista koiraa. Sehän se juuri tuli nähtyä. Ransu sai alhaiset pisteet, mutta se toimii paimennuksessa eli alkuperäistyössään. Se toimii nykyään agilityssakin. Se on saanut iän myötä luonteeseen lisää avoimuutta ja on oppinut ottamaan vastaan ja sietämään ihmisten lähestymistä paremmin. Se on siis mulle sopiva koira, joka pystyy alkuperäistyöhönsä ja agilityyn, sen kanssa tulee arjessa toimeen kun ottaa sen luonteen huomioon. Ei se kuitenkaan mikään arvaamaton pelkopurija ole, mitkä olis minusta jo sellaisia luonteenpiirteitä jotka vaikeuttais harrastamista ja normielämää - ja varmasti haittais koiraa itseäkin enemmän.
Mulle oli helpottavaa tuo, ettei se halua ensi töikseen uhkaavassa tai paineistavassa tilanteessa ilman minuakaan ensimmäisenä käyttää hampaita, vaan se aloittaa rauhoittavista eleistä ja kun ne ei auta niin se varoittaa. Mä oon varma, että paimennus on tehnyt sille ja sen paineensietokyvylle tosi hyvää. Siellä sen huomasi tänä kesänä etenkin varikkotyöskentelyssä, että se oppi että pää on pidettävä kylmänä, purra ei saa vaan voimankäyttöä on muutakin. Ettei uhkaajalle käännetä selkää vaan sille sanotaan topakasti HAU HAU ja muristaan, eikä ahtaassa paikassa voi perääntyäkään. On vain kerättävä itsensä ja hoidettava tilanne. Tämä on paimennuksessa riittänyt. Samoin se on paimennuksessa oppinut, että mä vien vaatimukset loppuun, teen sen kanssa yhdessä enkä laita sitä tilanteeseen jossa se ei pärjää. Ehkä siksi Ransu luottaa muhun tilanteissa ja kuulemma koko luonnetestin ajan kyseli multa neuvoja tilanteiden ratkaisemiseen. Ransu olis kuulemma ihan opetettavissa taistelemaan leluista, että sillä sais sille moottoria enemmän kuin pelkillä nameilla. Tätä täytyy ehkä ajan kanssa miettiä, muuttaako sen pallolla palkkausta sellaiseen suuntaan että se saa repiä palloa mun kanssa jos haluaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti