Oulussa onnistui :)

Juu kisat oli viikko sitten, ja sitä ennen ihan hyvät agitreenit viikkoa aiemmin. Aloitetaanpas niistä siis :)

Ransun kanssa tehtiin motivaationa mediesteillä, vauhti nyt ei mikään huikea ollut, mutta kuitenkin ihan innolla oli mukana. Ransun seuraavat kisat on luultavasti kotikisat helatorstaina, jos mulla on harjottelusta vapaata. Liinu kisaa sitä ennen Seinäjoellakin, ja viime viikonloppunakin otin startit pelkällä Liinulla. Ei ehkä sais, mutta Ransun treenit oli vähän sellaiset "kunhan nyt tehdään" -treenit. Se on varmaan jumissa tai muuten vaan jotain huonompaa kautta menossa, joten silloin on turha kovin tavoitteellisesti jauhaa mitään kovin vaativaa. Tuota videota katsoessa huomaa, miten paljon kuuliaisempi ohjattava Ransu on kuin Liinu. Tietty ero voi olla ihan vaan estehakuisuudessa ja motivaatiossakin, mutta esim. ennen tuota ekaa putkea tapahtunut kiepsahdus mua kohti, Liinu olis hypännyt sen hypynkin ja kysellyt sen jälkeen että niin mitä seuraavaksi.

Tässäpä se höpsö sitten juoksee:

Tuo loppu on niin taattua Ransua, hypystä ohi ja väärään suuntaan :D Sitten tuosta hyppelystä näkee että poika on ihan tyytyväinen itseensä ja on sitä mieltä että eikun palkalle!

Liinun kanssa tehtiin aika monta kertaa tuota alkupätkää puomilta ekaan putkeen. Siinä oli sellainen mielenkiintoinen juttu, mikä tuntui ainakin noissa treeneissä olevan sääntö ilman poikkeusta. Nimittäin, jos juoksin oikeaa puolta, Liinu meni tuohon suoraan edessä olevaan eli menosuunnassa oikeanpuoleiseen putkenpäähän. Jos leikkasin edellisellä hypyllä takana kääntääkseni sen vasempaan päähän, se meni yhä aina ja joka kerta oikeaan päähän (mikä tällä radalla oli väärä pää). Jos tein persjätön kepeillä ja juoksin koko suoran vasenta puolta, Liinu meni suoraan vasempaan putkenpäähän. Takanaleikkaus ei käännä sitä tuollaisella suoralla, jolla se ehtii nähdä jo monen esteen päästä (tällä kertaa väärän) putkenpään. Mutta jos liikun itse toisella puolella, se haki automaattisesti vasempaan eli minun puoleiseen putkenpäähän. Mielestäni (ja keponkin mielestä) ajoitin takanaleikkauksen oikein, ja jollain kertaa melkein ajoin koiran päälle sen lähtiessä hyppäämään -> ei vaikutusta vaan sinne se meni oikeanpuoleiseen putkenpäähän. Nimellä huutaminen ei auttanut. Hiukan mysteeriksi jäi, että onko tämä "sääntö" voimassa myös, jos rata ei etene noin suoraviivaisesti putkea kohti. Oulun sertiradan perusteella voisi vetää hyvin hentoiset johtopäätökset, että kyllä pitää. Noh, siinä radalla tilanne oli kuitenkin vähän eri.

Liinu menee saman radan:

Huomaa, miten ehtii tekemään ihan erilaiset ohjaukset, kun koira pysähtyy kontaktille. Pääsen jo aika hyvin lähtemään kontaktilta katsomatta koiraan ja luottamalla että siellä se pysyy 2-2:ssa. Täytyy treenata vaan lisää sitä että juoksen kovempaa ohi ja saatan vaihtaa puolta, on sitä treenattukin ja siitä pysymisestä palkattu. Kehitytty on kovasti Jaakon joulukuisen koulutuksen jälkeen, kun Jaakko herätteli mua ja sanoi että katoppa oikeesti millä sä vapautat sen koiran, ei se ole se sun "tule"-käsky vaan sun oma liikkees. Nyt mä väittäisin että se aika lailla on se mun vapautuskäsky, jonka yritän mahdollisuuksien mukaan ainakin vielä kakkosissa tehä ite paikallaan olemalla, että se vahvistuis kisoissakin edelleen.

Persjättöjä ja takanaleikkauksia on treenattu ja hinkattu kepeillä nyt niin paljon, että uskaltauduin käyttämään niitä kisoissakin. Noissakin treeneissä harjottelin persjättöä, ja ensin sain kepolta palautetta siitä etten pidä kädellä koiraa kepeillä. No piru vie! Jos mä jollain käsillä alan huitoa niin se tulee varmemmin mun rintamasuunnan mukaan ulos kepeiltä. Parempi kun keskityn omaan juoksemiseen ja luotan että siellä se koira tekee ne kepit mun selän takana loppuun. Eikä ole muuten muistaakseni kertaakaan tullu tuolla tavalla ohjaten kesken pois. On se Liinu vaan niin ihanan varma noiden keppien kanssa verrattuna Ransuun, joka ottaa paljo herkemmin häiriötä mun puolenvaihdoista. Oon käyny kahet treenit tekemässä hallilla ihan vaan kepeille eri kulmista lähetystä ja sitä avokulmaa erityisesti hinkannu, meillä on sen kans vielä vähä yhteinen sävel hukassa. Välillä Liinu on oikeinkin itsenäinen ja pätevä, välillä multa vaaditaan tosi tarkkaa suuntaa ja ajoitusta, miten laitan sen kepeille (avokulmaan) niin että pujottelu lähtee oikeasta välistä. Enkä oikein tiä että keskittysinkö siihen tapaan, että autan koiran kunnolla kepeille vai alanko vaatia parempaa itsenäistä suorittamista. Toisaalta, kisoissa varsinkin se itsenäisyyden vaatiminen voi olla riskillä ratsastamista verrattuna siihen että kävis tekemässä sen pienen vekin tai muun avun koiralle ja välttyis kiellolta. Mutta ollaan me pistetty lisää haastetta keppien harjotteluun ja harjoteltu sylkkärillä ja poispäinkäännöllä kepeille lähetystä molemmin puolin ja umppariin ja avokulmaan. Ekan kerran kun kokeilin niin että mentiin avokulmaa kohti Liinu mun ja keppien välissä ja mä siitä poispäinkäännöllä heitän sen kepeille, niin en ollu uskoa silmiä kun se likka osasi! Kyllä siinä varmaan Tomi kuunteli että joo-o, kyllä siitä naisesta ääntä lähtee ja nyt toi koira varmaan menee aika hyvin :P Mitä avoimempi kulma, sen vaikeampi se on koiralle, ja niitä meidän pitää harjotella vielä paljon lisää. Tuli vaan niin tosi hyvä mieli siitä että ei tarvinnu kun lähettää se koira tekemään niin se pirulainenpa osasi. Eikä vaan kerran tuurilla, vaan useammanki kerran :)

Toinen treenirata oli sitten ns. 3lk rata, eli haastavampi rata. Ransun kanssa se meni jokseenkin pelleilyksi, mutta tulipahan tehtyä. Naurattaa vieläkin kun katon tota videota. Alkuhan menee aika hyvin itse asiassa, Ransu menee jopa mua edellä, ja hakee poispäin käännöllä kepit oikein mukavasti. Antti oli muka laittanu putken ansaesteeksi, mutta kumpikaan noista ei edes meinanneet mennä siihen putkeen. Mä varsin yhellä kertaa testasin, että miten kovasti mun pitää tehä töitä että saan koiran sinne putkeen, niin ei se meinannu onnistua jos olin tuon takanaleikkauksen tehny. Liinuunkin tehosi takanaleikkaus ja kumpikin irtosi yllättävän hyvin sen hypyn tekemään, vaikka olin siitä sivusuunnassa aika kaukana.

Siellä puomin jälkeen se säätäminen sitten alkaa takaakierrolla. *naurua* Ransu ryntää palkalle, mä kutsun sen takaisin ja eihän tuo mun sinne tänne käsien heiluttelu ole hyvää niistoa nähnytkään! Eipä ihme että Ransu tekee kepposet (no ei varmaan tahallaan...) ja hyppää siivekkeen yli niin että potkasee sen tuhannen siivekkeenrohjakkeen suoraan mun polveen. Sitten se katselee siellä että no mitä sä sen esteen kaadoit ja jäit sinne voihkimaan :D

Liinun rata ei ole ihan alusta asti, mutta kyllä huomaa että likkaa ei tarvi paljon käskytellä jos on tuollaista suoraa tarjolla. Tällä eka yrittämällä se menee kepeillekin nätisti. Puomilla on kiva vauhti, ohjaajalla alkaa vaan kunto loppua niin koira saa kans siellä vähän aikaa huilia :P Ja näkee, kummasta koirasta on tulossa teknisesti taitavampi, kun Liinun kans tehään tuo niisto ja putken jälkeen vekkaan vähän koiran puoleisella kädellä että saan paremman lähestymisen vika hypylle ja leikattua takana ilman että Liinu menee oikealta hypyn ohi. Aika voimakkaasti saa kyllä noille kepeille vedättää hypyltä ennenkun päästää kepeille, sen näkee tuosta toiselta videolta kun siinä mokataan. Enkä ymmärrä mitä mä jään sinne nurkkaputkelle ihmettelemään ja odottelemaan, kyllä se varmasti olis sen hypyn ottanu ja tullu vielä kovempaa puomille.

Toisella videolla Liinulla on vielä vähä enempi vauhtia tuossa suoralla, tässä kun katsoo niin ei tämä miltään kolmosluokan radalta vaikuta. Että kepolle vaan vinkiksi, että vähän haastavampia ratoja vois olla ne 3lk treeniradat. Tällä kertaa ryntään ohjaamaan sen tahallaan putken väärään päähän, ihan vaan testatakseni että kuinka paljon mun pitää päästä siitä edelle että saan sen sinne kauimmaiseen päähän.

Josko sitten päästäis niihin viime viikonlopun kisoihin? Aika hauskasti sattui, että Liinukin nousi kakkosiin juuri OKK-areenalla Oulussa kuten Ransukin. Ransu otti ekan 1lk LUVAnsa Jeppiksessä, Liinu Jyväskylässä. Kumpikin sai toisen 1lk nollan Kokkolassa ja nousivat kakkosiin Oulussa. Ainut ero vaan, että Liinulla 13. startti ykkösissä riitti nousuun ja pari nollaa tuli voitoilla... Niitä läheltä piti-nollia olikin sitten enemmän kuin itsetunto antaa periksi myöntää että tuli ne jotenkin mokattua.

Eka radalla oli Ojanperä tuomarina ja mua jännitti niin sikana. Se oli hypäri ja rataprofiili tuntui jotenin tosi ärsyttävältä. Se oli vaikea 1lk hyppyradaksi, itse asiassa se 3lk hypäri mistä me epävirallisesti otettiin nolla, oli jotenkin sujuvampi. Tietty tämä vaikutti asenteeseenki, mutta mä olin sillä radalla ihan jäässä. Ei käskyjä, huonoa liikkumista ja ajoitukset suoraan päin sitä. Alun 5 estettä meni ihan ok vielä, mutta sitten tahallinen kosketus koiraan eli Liinu oli tulossa esteestä ohi mua kohti niin vähän kuin tuuppasin sen lavasta sille hypylle. Sitten kepeillä ajattelin leikata takana, hyvä idea mutta huono toteutus. En malttanut/älynnyt sitten koiran antaa ensin hakea niitä keppejä ja päästä pujottelemaan rauhassa, kun piti jo ajaa sen päälle. Liinu ei ehtiny kepeille sisään kun mä jo höyryän sieltä ja sehän kieppuu siinä ja ottaa kiellon. Voi hiton tyhmä minä! Noh, Liinusta näkee että se vaistoaa mun jännityksen ja käskyttämättömyyden ja on koko ajan vähän niinkuin varpaillaan, loikkii hypytkin kuin sähköiskun saaneena. Sitten pituudesta ohi ja ehtii hypätä seuraavan hypyn ennenkun ehdin mitään sanoa. No sama se on hyllyttää kun virheitä on jo alla enempi kun tarpeeksi. Ärsyttää vaan kun en voinu käskyttää sitä pituutta... Loppurata sitten taistellaan maaliin, ja älkää uskoko että sitä videota tulee ikinä koskaan missään olosuhteissa julkiseen jakoon. Kyllä se sen verran tökeröä menoa oli ohjaajalta, ettei siitä kannata muuta kuin ottaa opikseen: 1. vaikka jännittäis miten, niin oma pääkoppa pitäis hallita 2. älä ihmeessä aja sen koiran päälle kun teet sille leikkauksen kepeillä 3. yrittäisit edes muistaa käskyttää sen koiran 4. tsempillä loppuun asti, koiran ei tarvis saada huomata että nyt meni huonosti.

Toka radalla olin jo rennompi ja ratakin oli mukavampi. Ei paljoa helpottanut luokkanousupaineita silti, kun Tomi siinä parin koiran suoritukset katsottuaan sanoi että "aika helppo rata loppupeleissä". Juu kiitti vaan, kyllä mä sen osaan jotenkin mokata jos noin sorrun ajattelemaan. Tuonne keinua edeltävään putkeen mä olin suunnitellut että otan Liinua vähän haltuun, ettei pamahda keinulle. Noh kai mun kroppa ohjasi niin hyvin sinne oikeaan putkenpäähän ettei sillä haltuunotolla ollu mitään merkitystä. Tosi moni koira otti lentokeinuja, joten ajattelin että me ei ainakaan ja käskytin topakasti keinulla. Sitten umpikulmaan kepeille lähetys ja hyvin onnistunut eka persjättö kisoissa :) Tällä kertaa mun rytmitys kepeille lähetyksestä renkaan luona haltuunottoon on aika täydellinen :) Siitä vielä rata puhtaasti loppuun ja -14,24s nollaa sai tuulettaa, voittosellaista! Me ollaan KAKKOSLUOKKALAISIA!!

Kotona poseerattiin:

Liinun radat ykkösissä oli aika tasaisia, ekat kisat meni kylläkin ihan kokemattomuuden piikkiin, mutta sitten kun Jyväskylässä alkoi näkyä se kisaamisen ja tekemisen meininki, niin ne on olleet enimmäkseen niin että virhe per rata ja se virhe on ollut HYL, ei siis  mitään 15vp ja yliaikaa -ratoja. Mitä tästä ohjaajan pitäis osata päätellä? No se, että tuo on vikkelä koira, joka ehtii tekemään enemmän kuin mihin ohjaaja pystyy aina reagoimaan. Se tekee hyviä ja nopeita ratoja, mutta oleppa ihte kerta myöhässä/ennakoi liikaa tai arvioi tilanne väärin niin se on siinä. Meidän hyllyradoista tulee äkkiä mieleen ainakin 3kpl jotka on muuten olleet puhtaita ratoja, mutta se yksi väärä este tai väärä putkenpää... Liinun kanssa ajoitus ja oma sijoittuminen on hurjan tärkeää. Siihen voi ja pitää luottaa, mutta itse on oltava reilu ja keskityttävä siihen oikea-aikaiseen ja -suuntaiseen ohjaamiseen. Jos on yhdessä kohdassa myöhässä, se kostautuu nyt tai heti. Tai jos ennakoi liikaa, tuo koira lukee tosi tarkasti ja nopeasti ohjauksen ja taas voi tulos olla HYL. Se, mihin Liinun kanssa pitäis kiinnittää huomiota treeneissä, on jonkun hallinta/pysäytyskäskyn opettaminen. Tämän oon jollain tasolla tajunnut itekin jo aiemmin, kun on nyt tullut pari kertaa kiljuttua sen nimeä kun se on menossa väärälle esteelle - ilman mitään vaikutusta. Luottavaisin mielin kuitenkin kakkosiin, kyllä me siellä pärjätään, näin mä ainakin etukäteen uskon ;)

Kakkoset päästiinkin korkkaamaan vielä samana päivänä, tuloksena oli HYL, josta ollaan Antin kans keskusteltu monta kertaa että ketä kaikkia tuosta nyt pitää syyttää. Ohjaajaa ennen kaikkea tietysti, koska en malta/älyä lähteä sivusuunnassa irti kepeiltä. Paras tilanne ois ollut jos olisin ollut jo melkein valmiina niistämässä hypyn yli. Itse asiassa noihin keppien hakemisiin on kiinnitetty treeneissä huomiota ja niitä harjoiteltu, mutta sitä keppien loppuun asti pujottelemista vähemmän riippumatta siitä, mitä mä teen. Joten niinhän sen voi videolta nähdä, että jonkun valssi on myöhässä ja mihinkähän se rintamasuunta ja kädet osoittaa siinä vaiheessa kun Liinu ponnistaa...? Ja sen lisäksi: kuvaaja on ollut juuri oikeassa paikassa, että voidaan vielä nähdä sekin mitä Liinu näkee keppien jälkeen?! Että tarviiko sitä ihmetellä miksi siellä putkessa loppujen lopuksi oltiin. No en minä sitä ihmettelekään, ehkä sen sekunnin verran tuolla radalla ollessa olin hämilläni mutta ei kai siinä, jatketaan rataa vaikka yksi hyppy jäi välistä. Huutaminen ei taaskaan auttanut, joten ei Liinun tarvi tietää sen enempää kuka mokasi.

Muutenhan tuo rata oli minusta ihan mallikelpoinen, hyvät kontaktit ja ihan kelpo vauhti. Tuomarina kakkosilla oli Pajari. Tykkäsin radasta ja sillain.

Ens viikonloppuna Jenni Leino tulee Kokkolaan kouluttamaan, ja meen kummallakin koiralla. Ransukin pääsee, vaikka se on ollu jo monesti Jennillä, mutta kun se on jotenkin Ransulle ja mulle ollut hyvä kouluttaja niin taas mennään. Liinukin toki pääsee myös. Sitten viikon päästä siitä on Seinäjoella kisat ja nollajahtiinhan sinne tietysti lähetään. Nyt ei ole tarkoitus kovin paljoa treenailla, onhan tässä tullut treenattua ja kisattua, pikkuisen on sellaista agiväsymystä ehkä ilmoilla sekä koirilla että ohjaajalla. Ohjaaja tarvii ainakin taukoa, samoin Ransu, ja kyllä se tekee Liinullekin hyvää vaikka se on tasaisen hyvin vetänytkin kisat ja treenit. Ensimmäinen tavoite eli nousu kakkosiin on saavutettu. Kuukauden päästä päästään kevään ekalle paimennusleirille, ja 1½kk päästä saadaan muuttaa Tomin luo maalle kesäksi :) Ja mulla on 7 viikkoa työharjottelua jäljellä, sitten on terkkariopinnot puolivälissä. Että onhan tässä kaikkea kivaa mitä odottaa :)))