J' Le:n ja Julian oppilaina ;)

Viikonlopusta piti tulla vähän ikävän yksinäinen, pe-su yksin Kokkolassa ja vaan yks muutaman tunnin agikoulutus Jenni Leinolla välissä. Lähdinkin perjantaina kuitenkin Tomin luo, kävin lauantaina Jennin koulutuksessa Kokkolassa ja ajelin takas Tomin luo :) Siellä mua odottikin jo valmiiksi lämmitetty ulkosauna, voiko sitä parempaa toivoakaan kun lämmin sauna ja mies odottamassa :) Tänä aamuna sitten ajelin Kokkolaan aluevalmennukseen ja jäin tänne kun huomenna pitää taas mennä ahkerasti harjotteluun. Niinpä tuli yhtäkkiä koko viikonlopuksi ohjelmaa ihan kiitettävästi eikä tarvinnu olla yksin. Ja mikä parasta, uusia oivalluksia agilityssa!

Lauantaina siis Jenni Leinon oppiin molemmilla koirilla. Ransu sai kunnian aloittaa ja sen kanssa se homma menikin vähän harjotteluksi, Ransu on niin herkkä mun ohjaukselle. Se tekee sen mitä käsketään - ainakin nyt kun se oli taas kunnossa ja menopäällä :D Kyllä senkin kanssa tuli ihan hyviä pätkiä ja oli mukava tehä, mulla alkoi kunto loppua. Mun juoksukunto on kyllä ihan romuna, mä vaan ootan sitä että pääsen kesäksi pois täältä asvaltin keskeltä ja pääsen kotipihasta tekemään taas pikkuhiljaa juoksulenkkejä soratiellä. Ransun videoita tähän tulee useampia, kunhan saan ne ladattua. 

Kepit alkoi vähä kyrsiä jätkää ja se oli sitä mieltä että kerta sinäki puuskutat siinä etkä jaksa kannustaa ni voi tehä ihan puolivaloilla. Seli seli, huonosti se ne kuitenki meni. 

Ransu kuulemma oikeasti osaa ja on taitava, välillä mä vain omalla ajoittamisellani pilaan sen puhtaan suorituksen ja se esim. poispäinkäännöissä tekee voltin joko ennen hyppyä tai sen jälkeen.

Ransu sai kehuja myös siitä, miten hyvin se lukee mun ohjausta. Mä oon kyllä sitä mieltä, että kumpikin noista lukee ihan sairaan hyvin ohjausta, sitä ei tarvi ees niille oikeastaan mitenkään opettaa, niille on jotenki niin luontaista seurata mun pientäki liikettä ja ohjauksen muutosta. Sehän se onki niin ihanaa noiden kans, kun voi keskittyä linjoissa ja ohjaamisessa siihen, että ite tekee kunnolla niin koirat kyllä tekee sitten hienoja suorituksia :) Hitsi, jos pitäis vielä tehä töitä senkin eteen, että koirat osaa lukea mitä tarkotan. Onni on ohjaajaa kuuntelevat ja fiksut schapet < 3

Kontaktivirhe, kepeiltä virhe ja sitten HYL:

Ransua tympäsee kepit

Liinun kun otin sitten ohjattavaksi, niin meno muuttui vähän eri näköiseksi. Pikkuisen säpäkämpää menoa ja heti nollana rata läpi. Olin kyllä vähä ylpeä pikkulikkiksestä, kun se niin hienosti suoriutui :) Tais olla näiden kahden ryhmän ainoa joka meni heti alkuun nollana läpi koko radan. Kyllähän se lopussa ennen vikaa putkea vähän kaartaa ku mä valutan sitä ja meinaa ajautua mun selän taa, mutta hyvin se kuitenki tulee ohjaukseen mukaan kun mun rintamasuunta on oikea.

Eka yrityksellä tein mielestäni fiksummin tuon kepeille viennin, mutta koska siihen piti kuulemma tehä myös pakkovalssi, niin pitihän se sitten tietysti tehä sekin :)

Jenni kysyi, minkä ikänen Liinu on ja kun sanoin että vajaa 2v5kk niin ihasteli sitä miten itsevarma se on ja hakee esteitä eikä kysele epävarmana suuntaa. Että on tosi kuuliainen ja sikamakea taitava nuori koira. Oon ehdottomasti samaa mieltä :) Vaikka rata tuntui loppujen lopuksi aika helpolta muuten, niin juosta siinä sai. 35 estettä ja vain kahdesti mentiin A, eli käytännössä se oli lähes hypäri. Oma rytmitys ja linjojen valinta oli päivän sanat. En tiä mitä mieltä kepo tästä kommentista on, mutta omasta mielestä oon kehittynyt tuossa rytmityksessä, oon paremmin oppinu lukemaan, milloin sitä koiraa pitää odottaa, milloin antaa sen mennä itse, milloin ohjata takaa tai edestä, miten sijoittua että koiralle on loogista jne. Liinua vaan ei yksinkertasesti voi ohjata ainakaan mun juoksuvauhdilla pelkästään edestä, vaan myös takaa. Sanoinki tänään Antille, että siinä on se hyvä puoli etten ainakaan ite hidasta siellä edessä sitä menoa ja seiso edessä.

Eipä tuosta Jennin koulutuksesta paljon muuta, kuin että Liinun kanssa harjoteltiin muutama kerta putkijarrua ja siinä se taas osoitti ainakin noin parilla esteellä tehtynä, että se lukee herkästi ohjausta. Mä kyllä uskon että siinä vaiheessa kun on menty 15 estettä rataa ja suoralla putkella pitää tehä putkijarru, niin se ei ihan yhtä hyvin käänny kun treeneissä hyppy-putki-yhdistelmällä :D

Tänään sit aluevalmennuksessa sellasta perus-tekniikkaa. Eli välistävetoja, takaakiertoja, hyppyharjotuksia ja kepeille vientejä. Tuntui, etten mä osaa perusasioitakaan. Mulla vaan ei kerta kaikkiaan pysyny kaks välistävetoa, putki ja taas kaks välistävetoa tai sama takaakiertäen hanskassa. Mun jalat ei yksinkertasesti ehdi olla tarpeeks nopeat, ja mua alko ärsyttää se että mun piti yrittää siksakata ja käännellä vartaloa. Liinu on ihan liian vikkelä ja vielä kun oli estevälit sen 7m niin tietäähän sen, kumpi siinä on jo edellä kolmannella hypyllä. Jäi epäonnistunut fiilis, onneks muut harjotukset meni kuitenkin ok. Ihan kivoja harjotuksia ne oli. Harjoteltiin käsi lähellä vartalo kaarella ohjaamista ja Liinua ei tarvinnu paljo käskytellä kun se mennä tykitti. Se ohjaus tuntu yllättävästi vaan lisäävän sen vauhtia vaikka tuntuis että koira luulee, että pitää tulla lähellä ja tiukasti. No tiukasti se tulikin, mutta vauhdilla ja irtosi silti.

Valmennuksen jälkeen oli onneksi tunnin tauko ennen seuraavaa ryhmää, joten koska Ransu näytti tosi innokkaalta autossa, aattelin ottaa silläkin vähän minihypyillä välistävetoja ja takaakiertoja. Kierroksen aloitus oli aina tuossa pöydällä ja tarkoitus oli tehä kummaltaki puolelta aloittaen nuo jutut. Ransun kans meni samat harjotukset nollana läpi :P Sitten aattelin että kyllä sen kans oon tehny ihan vaan vastakädelläkin välistävetoa ja sitten lähetys hypyn yli toisella kädellä ja taas vastakädellä välistäveto. Onnistui. Vielä oli namejakin jäljellä, joten tuntu että mä kokeilen Liinun kans sitä samaa. Ihan vaan siksi, että pakko mun on jotenki muuten pystyä se ohjaamaan kun miten Julia ehdotti (ja moni muu sitä ennen).

Laitan tähän kuvan noista hyppy- ja keppijutuista, niin pääsee ehkä paremmin jyvälle. Etäisyydet oli siis maksimi-estevälejä välistävedoilla ja kepeille. Noista keppien hyppyjen etäisyyksistä en tiä mutta ne ei olekaan niin oleellisia kun niiden takaa vaan otettiin vauhtia "itse asiaan".

Hain Liinun kehiin ja aloin kokeilla. Huomasin, että oon toka hypyllä jo jäljessä ja jouduin kääntään sen sillä samalla vastakädellä vikalle hypylle. Takaa ohjausta siis, ja sitten putkeen ja sama jatkui vielä kolmella hypyllä. Kokeilin että jos vedän vastakädellä välistä, itsellä koko ajan naama ja jalat menosuuntaan, ja laitan samalla vastakädellä sen seuraavan hypyn yli (jolloin rintamasuunta kääntyy myös reilummin sitä hyppyä kohti) ja taas vedän samalla kädellä välistä jne. että onnistuuko se. Aivan loistavasti! Olin niin fiiliksissä, koko homma meni välistävetojen ohjaamiseksi käytännössä takaa ohjaten! Mutta koirathan näkee sinne taaksekin, ja Liinu teki aivan sairaan hyvin ne välistävedot sillain. Se ei paljoa kysellyt kun osasin olla oikea-aikainen, se tuntu heti tietävän mitä se mun ohjaus tarkotti. Se sai itse mutkitella ne hypyt ja mä sain mennä koko ajan suoraan, eikä mulla ollu vaikeuksia pysyä sen perässä. Että mulla oli sitten fiksu olo kun sain ne noin onnistumaan! Piti kokeilla vielä takaakiertoja, että vieläkö ne onnaa, kun nehän vähän nuo takaakierrot ja välistävedot "huonontaa" toisiaan. Onnistuihan ne, kun mä vaan pidin oikean linjan itselläni liikkunu sivuun niin että Liinu luuli mun tarkottavan päällejuoksua. Vitsit se on pienestä kii!

Sitte vielä kepeille Liinun kans. Oli tarkotus tehä umpi- ja avokulmaa poispäin käännöillä suoraan sivussa olevien hyppyjen kautta. Hypyiltä oli 7m kepeille ja oli vielä tarkotus että saa lähetettyä koiran kepeille menemättä hypyn ja keppien väliin eli leijeröityä kepit sieltä hyppyjen takaa. Eli käytännössä ohjaaja jäi ainakin 8m päähän alotuksesta. Aattelin kunnianhimosesti että mehän treenataan tuo avokulmaan lähetys kuntoon. Ja sen mitä päättää niin näköjään siinä ainakin onnistuu, vaikkei sitä nyt satavarmaks treenaiskaan yhellä kertaa (eikä ehkä ikinä?). Umpikulmaan poispäinkäännöllä onnistu hyvin, ja leijeröinti myös. Sitten avokulmaan tein ensin vaan sen poispäinkäännöllä lähetyksen ilman että leijeröin ja kun se onnistui niin lisäsin sitä lähetysmatkaa niin että sain leijeröityä ne kepit. Ja taas olin uskomattoman hienoja fiiliksiä täynnä! Mun ihanamainiotaitavapikkulikkis osasi!!!

Sitten tein vielä avokulmaa niin, että olin itse "sisäkurvissa", siis juoksin (vasemmanpuoleisten) hyppyjen oikeaa puolta, viidettä keppiväliä kohti, otin Liinun ekan hypyn takaa vastaan, leikkasin toka hypyllä takana, jäin hypyn taakse ja poispäinkäännöllä laitoin sen kepeille. Ensin en leijeröinyt vaan menin keppien ja hypyn välistä, mutta kun se onnistui niin leijeröin. Piti ihan kokeilla uudelleenkin, kun aina se tuurin mahdollisuus pitää sulkea pois. Jos onnistuu kahdesti peräkkäin, niin sitten se ei ole enää pelkkää tuuria ;) Ei vielä puhdasta osaamistakaan, mutta ei voi sanoa että tuurilla kerran sait sen sinne räpellettyä :P

Oikeastaan hienoimmat onnistumiset tuli taas omatoimitreenatessa, kun alkoi vaan ajan kanssa kokeilla asioita miten ne toimii. Koulutuksissa ja ryhmäreeneissä on aina se tunne takaraivolla, ettei ole kuin muutama toisto aikaa tehä, siinä ajassa ja sellaisessa mielentilassa ei kyllä saa tehtyä kunnolla edes. Mutta kun tietää että nyt on aikaa ja voi rauhassa keskittyä omaan koiraan, niin ei tarvi tehdä valtavaa määrää toistoja silti, mutta niin monta kuin tarvii että saa muutaman onnistumaan. Välissä on aikaa palaveerata kepon kanssa, jos ei meinaa onnistua. Kepon, joka nuo koirat tuntee mun lisäks kaikista parhaiten ja jolle ei kelpaa puoliteholla tehty eikä "melkein hyvä" sen enempää kuin mullekaan! Sitten, kun se kepo on sitä mieltä että meni hyvin, niin se meni, koska se ei mielistele. Ja vielä jos itestä tuntuu, että meni hyvin ja onnistuttiin, ni se on multa aika paljon sanottu koska oon niin itsekriittinen ;) Ja nyt kyllä meni aluevalmennuksen jälkeiset omatoimitreenailut HYVIN. Pikkujuttuja, mutta taas tuntee Liinua vähän paremmin ja miten treenaa asioita jatkossa. Tietenkään ne parhaat palat ei sitte ole videolla, damn.

Agitreenien jälkeen käytiin vielä reilun tunnin lenkki keväisessä metsässä, kun aurinkokin paistoi niin ihanasti. Kotona oli vähä väsyneitä koiria ja yks väsyny emäntä, joten otettiin sellaset kolmen tunnin päikkärit. Nyt pitäis jotenki keksiä, miten mä saan nukahdettua, kun aamulla on 05.20 herätys ja työpäivä...