Ulkokausi korkattu

Viime lauantaina käytiin starttaamassa ulkokisakausi Oulussa. Keli ei suosinut, vaan oli aika sateista ja tuulista. Sikäli se sää sopi koirille, että eipähän ollut koirilla turhan kuuma.

 

Viime viikon keskiviikkona nimittäin treenattiin ekaa kertaa tosi, tosi pitkään aikaan ulkokentällä. Sää oli mitä mainioin: aurinko paistoi tosi lämpimästi ja oli upea keli treenata. Vähän liiankin lämmin, mulla oli liikaa vaatetta, eikä se oikein varsinkaan Ransulle passaa tuollainen auringonpaahde. Se tosin oli muuten aika innoissaan eli jaksoi kumminkin yrittää ihan mukavasti. Liinullakin alkoi vähän askelta painaa, ohjaajasta nyt on turha sanoa mitään, sen näkee puolisokeakin ettei oikein jaksa juosta...

 

Pari videotakin on treeneistä, olihan niitä enemmänkin, mutta kun ei ollut mitkään huippuonnistuneet treenit niin ei ole sitten kovin häävejä videoitakaan. Treeneissä oli kyllä ihan hyvä fiilis, mutta kun kumpikaan koirista ei oikein päässyt parhaimpaansa. Liinuun meinasin turhautua ihan täysin, kun siltä oli esteiden hakeminen ihan kadoksissa. Se oli vielä maaliskuussa paljon paremmassa "iskussa", joten taitaa olla tauon paikka, onhan se kisannutkin aloittelijaksi aika aktiivisesti koko alkuvuoden. Sitten kun sitä etenemistä harjoiteltiin niin se oli koko ajan menossa juuri niille esteille, jossa sitä treenattiin... ja etsi sieltä sitä palkkaa :@ Argh. Noh, rakentavaa pohdiskelua ja keskustelua käytiin kepon kanssa jo treenien yhteydessä, eikä kaikkea voi selittää silläkään että oltiin pitkästä aikaa ulkotreeneissä.

 

 

 

 

Ransuhan oli oikeinkin innoissaan ja kuulolla, nuo "Liinu-tyylin" takaa ohjatut välistävedot vaan ei sovi sille ollenkaan. Ransu ei ole yhtä helposti takaa ohjattava koira kuin Liinu. Sitä paitsi kun kokeilin ohjata ne toiselta puolen takaakiertoina, sain linjat tosi hyviksi ja vauhdin paljon paremmaksi kuin jos tekisin välistävetoja. Välistävedotkin se osaa kyllä sujuvammin "Ransu-tyylillä" mutta nopeampaa on tehdä ne noin päin.

 

 

 

 

Liinun kans on tuossa videolla osa radasta. Kepeillä sillä on nyt joku juttu ollut, että saattaa hidastaa tuonne keppien päähän vaikken karkaa siitä kauas edelle. Toinen mitä se teki keskiviikkona, oli että persjättöä tehdessä jättää vika välin pujottelematta. Voi argh. Tulee kyllä nyt niin mieleen Ransun kanssa tehty työ, että kun luulet saavas jonkun asian toimimaan, niin joko joku muu brakaa tai sitten se minkä luulet sen osaavan, ei toimikaan. Tässä on nyt just se. Niin hyvät kepit kun Liinulla on ollutkin, niin niistä on vähän pudonnut vauhtia pois (näkee kisavideolta ehkä paremmin kun se menee kepit kunnolla loppuun asti) ja tosiaan treeneissä ei kestänyt persjättöä eikä myöskään kisoissa lämpätessä, joten jouduin muuttamaan ohjaussuunnitelmaa sen takia rataantutustumisen jälkeen. Noh, kontaktit on ainakin vielä hienot :)

 

 

Kisoissa lauantaina Liinu aloitti, ja tuloksena oli kymppi ja HYL. Että sellasta. Mä ohjasin omasta mielestäni hyvin, hyl-radalla tein sitten pari virhettä joiden seurauksena ei tullut puhdas rata ja otettiin se hyl. Eka radalla Liinu otti kympin kepeiltä. Pikkasen meni keppien haku pitkäksi, mutta niinpä meni tosi monella muullakin, varsinkin makseilla - yksi bortsu aloitti pujottelun keppien puolesta välistä. Tuohon paikkaan tultiin jotenkin sellasella vauhdilla kai että koirat ei jotenki tajunneet niitä keppejä ennenku ne oli niistä jo ohi. Ite mokaan ja otatan sen toisen kiellon kun lähetän liian läheltä uudelleen kepeille. Loppurata onkin sitten ihan hieno, A-esteestä oon varsinki niiiiin ylpeä :) Varsinkin kun muistaa mitä se oli silloin, kun sitä koitettiin mennä juoksukontaktina. Onneksi Liinu päätti alkaa tekemään senkin 2-2:na niin tuli heti paljon parempi.

 

 

 

Toka radalla kaikki on hyvin siihen asti, kun ollaan takanurkan putkessa. En älynnyt, että koira näkee sen A:n suoraan sieltä putkesta, vaikka se olikin kauempana kuin normaalit estevälit. Liinuhan porhalsi sinne, ja päätin sillä istumalla että nyt loppuu treeneissä se palkkaaminen siitä kun kaveri hakeutuu omia aikojaan kontakteille. Josko sitten niille ei tarvis niin oma-alotteisesti mennä. Kivahan se on, että kontaktit on kivoja ja niille on kiva jäädä, kun näkee sellasiakin koiria joille ei ole kontakteista tullu ihan yhtä mukava juttu... Rata oli kolmosille melkein sama, joten voin tässä välissä sanoa, että maksi3 meni enempi kun 3 koiraa sinne A:lle.

 

 

Sitten; piti 3 vuotta kisata agilityssa, ennenku ekan kerran tuli radalla pöytä vastaan. Onhan me sitä treeneissä tehty aina silloin tällöin, mutta aika harvoin kuitenki. Mä itse tykkään pöydästä esteenä, harmi kun sitä ei nykyään kisoissa  kovin usein ole. Se mikä mua kuitenkin ihmetytti, oli se ihmettely ja päivittely siitä, ettei koira ole koskaan pöytää nähnytkään ja nyt se oli radalla. Siis mitä ihmettä?! Jos väittää tehneensä koiralle kunnollisen esteopetuksen, niin silloin on opettanut kaikki esteet kun tiedossa kuitenkin on että pöytäkin on yhä virallisesti este ja se voi tulla kisoissa vastaan. Onhan sitä kaiketi ollut arvokisoissakin. Pöytä vaan on sellainen, että koska se on kisaradalla harvoin, se on kai sitten helppo jättää "ajanpuutteen" vuoksi alkeiskurssilla opettamatta, vai mistä tämä johtuu että niin monella käsi nousi, kun tuomari kysyi kuinka monen koira ei ole koskaan mennyt pöytää. Tosin, kuten videoltakin näkee, niin siitäkin huolimatta että ollaan pöytää treenattu ja se on ollut talvella ryhmätreeneissä, aluevalmennuksessa ja omatoimitreeneissä, niin ei ole helppo este välttämättä ja Liinukin pyyhkii sitä ohi ja jos ei olis hyllyä alla niin kielto olis saatu. Pöydän jälkeisellä hypyllä ohjaan väärällä kädellä, joten tulee esteestä ohi. Muuten rata oli ihan kelvollinen. Vielä kun satoi vettä, ja Liinuhan inhoaa märkää...

 

Kolmosluokkien eka rata oli lähes sama kuin kakkosten toinen rata. Keinun jälkeen oli putki eikä pöytä, ja seuraava hyppy oli vähän eri kulmassa. Sitten tokavika este mentiin takaakiertona, muuten ihan sama rata! Ransu teki ihan kelpo radan, mitä nyt oli jo porhaltamassa maaliin joten sen tokavikan esteen takana tuli pikku kaarros ja käännös takaisin hyppäämään hyppy. Maalissa tuulettelin nollaa ja tietty muutenkin hyvin menneestä radasta kehuin Ransua, joka oli aivan täpinöissään. Sille oli ainakin innolle tehnyt kisatauko hyvää. Noh, sitten tulee kepo joka sanoo että tuli yliaikanolla. Mä siinä että voi pirulauta. Eikä siinä vielä kaikki. Sitten kun tulokset tulee, niin siellä lukee 0,49s yliaikaa, mutta myös vitonen! Tulos siis 5,49! Eli me prkl saatiin muka kieltokin vielä siitä tokavikalta esteeltä! Tuomarit ei tykkää minusta ja/tai mun koirista, koska moni muu sai kyllä tehä hyppyjen takana kiemuroita eikä tullu kieltoja. Noh, siihen kaarrokseen meni meidän nolla, sekä ajan että virheen suhteen. Hitto!

 

 

Toiselle radalle Ransu oli lähdössä innoissaan ja se ei malttanut pysyä kunnolla lähdössä. Ei kai taas tämä ongelma... Mä olin jo aika turhautunu päivän tuloksista siinä vaiheessa, ja varsinkin ärsytti edellisen radan kielto ja mahdollisuus tuplanollaan oli mennyttä. Tämän radan sotki sitten radan vierestä liikkeelle lähtenyt auto, ainakin osittain mutta varmaan myös mun ohjaaminen. Kepo kyllä sanoi (varmaan yritti vaan piristää) että ohjasin tänään (siis lauantaina) hyvin ja että isoimmat virheet teki koirat itse. No mene ja tiedä, ei ollu meidän kisapäivä. Ransulla oli radalla hyvä fiilis, esteitä jäi vähän välistä mutta so what, mulla on tapana mennä eteenpäin varsinki Ransun kanssa, eikä jäädä paikkailemaan virheitä jotka kuitenki todennäkösesti ite aiheutti. Siellä radalla sitä ei ehdi yleensä pohtia, paitsi oikein selvissä jutuissa jolloin teetän kyllä uudelleen.

 

 

Tuloksena oli HYL, mutta kyllä tuossa radalla oli hyviäkin juttuja. Ratahan meni poskelleen jo puomilla, kun tuli kontaktivirhe, ja sitten keppien aloitus. En vaan saanut Ransua pois kepeiltä ja se pujotteli takasinpäin liian monta keppiväliä. Ajattelin että ei voi mitään, olihan noita jo virheitä alla. Alan ymmärtää niitä, jotka mieluummin ottaa sen hylkäyksen kuin tyyliin 15 virhettä ja yliaikaa. Onhan se HYL nyt jotenkin yksiselitteisempi: sattui isompi tai pienempi moka, mutta jos on virheitä ja yliaikaa niin sitä jää miettimään että mitähän sekin on säheltänyt siellä... Niin no entäs ne hyvät jutut? Olipahan pojalla intoa ja vauhtiakin ihan kivasti, takanurkan putkesta asti ratahan on ihan hieno. Ransu tekee hienosti puoliksi sivuttain hypyn siinä missä valssaan niiden kahden hypyn väliin. Maalissa Ransu oli aivan täpinöissä ja repi mut kaikkien kurakoiden läpi väkisin palkalle :D

 

Nyt Liinu jää kisatauolle KLAGiin asti eli 2kk kisatauko. Liinulle on tiedossa vaan yhdet treenitkään ennen sitä. Ransu sen sijaan tuli valituksi KILTAN MAXIEN SM-JOUKKUEESEEN! Joten sen kanssa pitäis ehtiä käymään niissä sm-treeneissä. Nyt vaan heti jää ylihuomisen treenit välistä, kun ollaan paimenessa. Kisat on tasan kuukauden kuluttua. Mitään ihmeitähän tässä ajassa ei tehdä enkä aio mitään sellaista yrittääkään, Ransu on Ransu, sen kanssa välillä onnistuu ja välillä ei. Niin se on kaikilla muillakin. Se ei tule olemaan joukkueen nopein koira, mutta radasta riippuen se voi olla aika varma menijä kuitenkin. Niin ja ennen kaikkea kun Ransusta puhutaan: millä tuulella se sattuu olemaan ja mikä on päivän lämpötila, vaikuttaa suoritukseen tosi paljon. Ja tietty se, että ohjaaja on luultavasti kurat housussa. Ennen SM-kisoja Ransu käy varmaan vielä Vaasassa viikko ennen äsämmiä ottamassa startit. Sen jälkeen Ransukin saa pitää kuukauden tauon KLAGiin.

 

Agilitysta muihin asioihin. Kyllä näistä schapeista vaan on moneksi, eilen käytiin Tomin ja koirien kans 8km lenkki tuossa metsäautotiellä. Koirat bongas 3 jänistä, ja lähti ajamaan niitä ja niiden jälkiä. Kielet pitkällä ne mennä touhotti ihan työn touhussa, ja me katottiin Tomin kans huuli pyöreänä että mistäs päin nyt tuulee. Kaverit kävi varmaan monta sataa metriä siellä metsässä jälkeä ajamassa ja näytti että kaikki muu unohtui. Ei ne noin kiinnostuneita riistasta ole vielä koskaan ennen olleet! Noh ei siinä mitään, tänä aamuna lähdin niiden kans 10km pyörälenkille samaiselle metsäautotielle. Tällä kertaa nähtiin eri kohdassa kaks jänistä. Kumpikin lähti jäljestämään ja taas mentiin. Minä odottelin tiellä pyörän kanssa ja nautiskelin aamuisesta auringonpaisteesta. Ainakin Kapulle on pupuja syksyksi ajettavaksi, sitten siis kun se tämän talouden oikea ajokoira pääsee taas töihin :) Toinen niistä jäniksistä istui takajalkojen varassa keskellä tietä ja kuunteli tikan hakkausta (tai sitä minä ainakin kuuntelin) ja Ransu pääsi ihan sen lähelle. Sitten peräkanaa metsään. Eihän noilla schapeilla ole mitään jakoa sen jäniksen perässä pysymiseen, mutta tuoretta jälkeä on kiva vissiin jäljestää ja kun vielä näkee välillä vilauksen saaliistakin :D

 

Paluumatkalla sitten pysähdyttiin tuossa 200m päässä olevalla hiekkamontulla uimassa. Ransulle piti heittää keppiä ja se oikein alkoi mua komentaa että heitä-heitä-heitä-jo! Haukkui ja ynisi siinä rannassa ja sitten hirmu innolla perään. Siitä näyttää täksi kesäksi tulevan vielä enempi vesipeto kun mitä se on aiemmin ollut. Liinukin vähän kahlasi ja huljuttelin sitten sen selän päällekin vettä, kyllä sekin meni kieli pitkällä mutta Liinuhan ei ui jos ei itse mene mukaan. Se ei mene edes Ransun ja kepin perässä - ainakaan vielä. Eilenkin Ransu kävi siinä montulla uimassa, joten onhan tässä tullut niille liikuntaa :) Nyt ne nakertaa pihalla auringonpaisteessa luita :)