23. toukokuuta 2013

Kesän eka paimennusleiri 17.-19.5. :)

Viime viikonloppuna oli schapejen eka paimennusleiri Kuttukuussa. Kuten on ollut tähän asti jokaisella paimennusleirillä, joilla olen mukana, tunnelma oli hyvä ja sää suosi. Lauantaina satoi hieman, mutta sunnuntaina oli niin lämmintä ja aurinkoista, että allekirjoittanut grillasi makkaroiden lisäksi itsensäkin.

Saavuttiin koirien kanssa perjantai-iltana Kuttukuuhun, ja majoituttiin "hobittimajaan" eli aitan yläkertaan. Lauantai-aamuna Sinikka otti meidät sydämellisesti vastaan ja juteltiin ensin tulevan viikonlopun ohjelmasta ja mitä itse kukin koirineen tekisi. Minut ja Liinu laitettiin lauantaiksi varikkokoiriksi, ja Ransulla oli oikea työn ilo kun se pääsi tekemään kuljetuksia "adhd-aitauksessa". Liinu oli epävarma varikkokoira, eikä oikein osannut komentaa lampaita, vaikka viime kesänä siltä kyllä sekin luonnistui aika hyvin lampolassa pyytämättäkin :D Noh, aina ei ole samanlaista. Otin Ransun sille tueksi varikolle, ja niinhän se homma sitten tietysti vähän meni, että Ransu teki enimmäkseen työt ja Liinu vaan hengasi mukana. Tietysti sille oli ihan hyvää oppia sekin kun näki Ransusta mallia. Onko se sitten ikä vai mikä, mutta kyllä Ransu lujempi luonne on kuin Liinu. Tuolla töissä sen näkee, Ransu ei ota paineisista paikoista samanlaista painetta kuin Liinu, tai minun vaatimuksista ennen kaikkea. Liinu paineistuu (ainakin vielä) mun vaatimuksista, joten sehän siellä varikolla muodostui haasteeksi kun se oli yksin, kun joutui paineiseen tilanteeseen ja mun vaatimuksesta menemään paikkaan joka on mille tahansa koiralle vaativa. Ransun tuella se kuitenkin tuli reippaammin ja reippaammin varikolle ja osasi valita oman paikkansakin niin, että Ransulla oli mahdollisuus saada lampaat aitauksesta pois.

Ensimmäisellä kerralla kun mulla oli molemmat koirat varikolla, avasin häkin oven ja laitoin Ransun hakemaan lampaat. Annoin itse lampaille vetoa, mutta Liinu seistä tollottaa siinä mun takavasemmalla niin eihän ne lampaat tule, mun piti ärähtää Liinu kauemmas. Lampaat tuli kun Ransu komensi. Ransulle on tullut tapa, että se ainakin tuolla varikolla portista kulkemisen jälkeen komentaa lampaat siihen mun lähelle, ihan kuin sanoen että "nyt ootte siinä, mamma laittaa portin kii ja te ette sillä välin lähe yhtään mihinkään". Nyt ei olla laitsalla menty porteista, niin en tiä tekeekö se siellä samoin. Seuraavilla kerroilla Liinu ymmärsi itse olla pois lampaiden tieltä, ja oli aika veikeää kun tultiin varikolta ison aitauksen puolelle, niin tein kuljetuksia molemmat koirat mukana. Sinikka multa kysyikin, että olisitko voinut kuvitella 2-3 vuotta sitten, että paimennan sujuvasti kahden koiran kanssa. No en olisi voinut! Sitäkin kun alkoi miettimään, niin tajusi, että siinä mulla tosiaan oli kaks koiraa työskentelemässä, kummallekaan ei tarvinnut erikseen hokea ja huiskia mitään ohjeita, vaan siellä ne perässä hoiti hommansa :) Tilanne oli vielä eri kuin se, että otetaan ihan pentu aikuisen koiran rinnalle opettelemaan kun sillä ei ole vielä mitään hajua touhusta. Oikeastaan tuo oli aika liikuttavaa, vaikka tehtiinkin ihan "vain" varikkohäkistä ottoja ja kuljetuksia aitauksessa.

Lauantain saldo oli siis reippaasti ja iloisesti työskentelevä Ransu ja toisen koiran tuella varikkohäkkiin reippaasti uskaltautuva Liinu, joka nöyränä ja herkkänä teki mun kanssa kuljetuksia.

Lauantai-iltana lämmitettiin aivan mainioksi jo aikoja sitten todettu ulkosauna ja lauteilla puheltiin tyttöjen kesken elämän ylä- ja alamäkiä. Saunan jälkeen maisteltiin pikkusiiderissä makkaroita, joita illan hämyssä ja yön kähmyssä paistettiin tulilla :) Nyt kun koko yönä ei enää tule rehellinen pimeä, oli ihana istua hiljaisuudessa, hämärässä nuotion ääressä ja parantaa maailmaa. Olihan meitä siellä yhteensä kolmisen kappaletta yökukkujia, ja aamulla kun meiltä kysyttiin että mitä me siellä aamupuolelle yötä istuttiin, niin todettiin vaan että "kehuttiin itseämme ja haukuttiin muita" :P No ei nyt sentään, vaikka Marilla toki kokeneena kasvattajana on mielenkiintoisia juttuja erilaisista pennunostajista ja varsinkin siitä, miten erilaisia ovat schapeja hankkivat pennunostajat verrattuna muihin Marin kasvattamista roduista kiinnostuneisiin pennunostajiin.

Sunnuntaille sitten minut, Ransu ja Liinu laitettiin erään toisen leiriläisen + kahden hänen koiran (uros ja narttu) kanssa isolla laumalla metsäpaimeneen. Meidän oli tarkoitus olla siellä neljän koiran voimin, mutta tilan omat Weedy ja Muffy karkasivat meidän mukaan. Olis ollut oikeastaan aika mielenkiintoista tietää, miten me oltais selviydytty ihan oikeasti meidän omilla koirilla. Tarkoitus oli, että mä harjoittelisin lauman jäljessä Ransun kanssa poispäinajoa, ja Liinuun en kiinnittäis mitään huomiota vaan antaisin sen tehdä työnsä itsenäisesti, mitä sitten tekeekin koska Liinulla on asenne kohdallaan ja se on kyllä lampaita kohtaan niin siisti ja törkeilemätön.

Liinun parhaat puolet ainakin tällä kokemuksella mitä meillä on tähän asti, pääsee parhaiten esille juuri tuollaisissa tilanteissa, missä mun ei tarvi sitä käskyttää vaan se ajattelee ja toimii itsenäisesti. Se on itsenäinen, nytkin se kierteli koko ajan laumaa, poimi karitsoita mukaan ja sitä selvästi vaivasi kun joku meinasi jäädä kelkasta. Parin lauseen päästä selviää, miksen Liinun työskentelyyn niin kovin ennättänyt kiinnittää huomiota, mutta sen mitä mä aina välillä seurasin sen tekemisiä, niin sillä on kyllä älyä ja vaistoa tuohon hommaan. Siellä se oli jatkuvasti töissä, sitä ei hajut ja muut koirat kiinnostaneet, kuten tuota toista tapausta...

Ransun kanssa poispäinajosta ei tullut mitään, koska lauma hajaantui niin, että mun täytyi käytännössä Ransunkin kanssa keskittyä sen koossa pitämiseen. Jouduin käskyttämään sitä aika lailla kiertämään laumaa, ja Ransuhan tietää ja huomaa tosi nopeasti tuolla metsäpaimenessa, että se voi väistää mun antamaa painetta ja vaatimuksia, koska tilaa on eikä aidat pidättele. Kyllä siinä kirosanojakin pääsi ja hermot välillä kiristyi, kun toinen ei vaan tee mitä pyytää, vaan kuseksii ja leikkaa mun ja lauman välistä tai keskeltä laumaa, jättää osan lampaista poimimatta mukaan jne. Isolla laumalla, joka syödessään liikkuu jatkuvasti, tilanteet on aivan erilaisia kuin viidellä lampaalla aitauksessa. Varsinkin kun paimenessa oli yhteensä 6 koiraa, joten joku koira vaikuttaa jostain lampaisiin kuitenkin koko ajan, eikä tilanne ole täysin vain sen mun koiran ja lauman välinen. Tilanteet voi muuttua niin, ettei ehdi vaatia koiralta kaikkien lampaiden mukaan poimimista, ennen kuin paikalle tulee toinen koira tai lampaat lähtee lauman vedon mukana ilman koiran toimintaa liikkeelle.

Sieltä kuitenkin selvittiin ja kaikki lampaat tuotiin ehjinä takaisin. Ärisin varikolla, että tuo poika pitää laittaa vielä töihin, kun se tuolla metsässä väisteli mun vaatimuksia jne. Ransu pääsikin sitten varikkokoiraksi, johon sillä on selvästi tulossa hieman rutiinia, ainahan se sinne lampaiden taakse tunkeminen on sille pieni itsensä voittamisen paikka, eikä se sinne mene pelkällä käskyllä, vaan se tarvii sauvalla ohjaamisen tueksi. Kuitenkin, se menee sinne joka kerta hieman rohkeammin koska tietää saavansa lampaat liikkeelle ja tottelemaan itseään. Jotkut lampaat ja ryhmät ovat helpompia kuin toiset, ja itsekin olen oppinut lukemaan paremmin lauman käyttäytymisestä, kun tulen koiran kanssa varikolle, että miten ne koiraan suhtautuu. Siellä lampaat aika herkästi testaa koiraa.

Ransun kanssa tehtiin vielä hakuja, ja poika meinasi välillä vähän luistella hommista, tietysti väsymyskin saattoi alkaa painaa, koska päivä oli kuuma ja metsässä oli tehty jo paljon. Noihin hakutilanteisiin Ransulle tarvittais sitä räjähtävyyttä, että se lähtis tykimmin hakukaarelle. Ransuhan on ihan vahva ja työintoinen koira kyllä, mutta sen työskentelytapa on aika rauhallisen tasainen joka tilanteessa. Se on pääasiassa hyvä, mutta kuten sanottua, niin joskus tarvis vähän sitä temperamenttiakin tuoda esille. Tuossa koirassa on kuitenkin terävyyttä, mutta en tiedä onko se terävyys sitten kumminkaan se mikä yksistään pitäis pistää koiran liikkeelle topakasti.

Liinulla tein vielä peruskuljetuksia niin että se oli yksin, ja muutamia hakuja. Tästä on hyvä jatkaa kesäkuun leirille! Ransulle on varattu yksi HRD1 -legi sinne kesäkuulle, joten kyllähän se on jännittävä leiri sikäli. Oikeastaan ihan hyvä, että nuo legit on nyt eri päivinä (toinen muistaakseni vasta alkusyksystä) ja niitä on (muistaakseni) yhteensä 3kpl, joten koiran ei tarvi samana päivänä suorittaa kahta kertaa samaa rataa, joka kuitenkin tuossa HRD1:ssä on kestoltaan kymmenisen minuuttia ja siihen sisältyy monia eri juttuja, kuten ränni. Tuon HRD1 suorittaakseen koiran siis pitää suorittaa rata hyväksytysti kaksi kertaa, yhden kerran tuurilla onnistuminen (en tosissani tarkoita, että noita suoritettaisiin tuurilla) ei riitä. Tuolla tuurilla onnistumisella tarkoitan sitä, että minusta se ei ole vielä vaikkapa agilityssakaan osaamista jos kerran tekee jonkun asian oikein, kyllä se pitää onnistua ainakin toisenkin kerran perään ennen kuin voi sanoa, että se oli taitoa eikä tuuria. Todellista osaamista on sitten se, kun sen asian pystyy handlaamaan aina kun tarvitsee. Nuo tilanteet, joissa noita koulareita suoritetaan, on kuitenkin aivan eri asia kuin niiden harjoittelu ilman tuomarin arviointia... Kyllä mä luotan, että meillä on tuohon HRD1 mahdollisuus, siinä on vähän erilaisia osioita kuin FCI esikokeessa, mutta vaatimustasoltaan ne lienee aika samanlaiset. Kaikkea ja kaikkia paimennuksessa eteen tulevia tilanteita ei voi mitenkään harjoitella valmiiksi, koska tilanteet ja eläimet on aina erilaisia. Voi vaan ottaa asenteen, että tuli eteen mitä tuli, niin niistä on selvittävä, koska ei oikeissakaan töissä voi valita eläimiään eikä eteen tulevia tilanteita. Ne on vaan hoidettava.

Sunnuntaina heitettiin muutamaksi viikoksi (onneksi on vasta toukokuu ja koko kesä edessä!) jäähyväiset ja lähdettiin kotimatkalle. Kiitokset Sinikalle ja muulle porukalle mahtavasta leiristä ja pian nähdään! Meidän vakiopysähdyspaikan piha oli myllerryksessä ja huoltsikan takana ollut aidattu koirien ulkoilutusalue oli työmaan vallassa. Takaisin kotiin ajeltiin monen mutkan kautta ja lopulta olin 23 aikoihin kotona. Arvatkaa, kenellä oli aamuvuoro maanantaina...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti