KLAG 2013

...#15 järjestettiin Kokkolassa viime viikonloppuna. Mä olin pitkät päivät kisapaikalla, 7 starttia kisasin itse ja lopun ajan olin kisoissa töissä. Perjantaina starttailtiin Ransun kanssa, tehtiin Ransun viikonlopun paras rata, vaikka se HYL olikin. Lauantaina kisasin kaks starttia Liinulla ja sunnuntaina oli molemmille kaks starttia. Liinun kaikki radat oli hienoja, ja oon tyytyväinen niihin. Ne on sellaiset tasaisen hyvät radat. Tuloksina 2x LUVA, 5 ja HYL. Ransulla oli ne kaks muuta starttia 10vp ja yliaikaa.

Kuvaaja: Pia Byskata

Kuvaaja: Pia Byskata

Kuvaaja: Päivi Vuorio

Tässäpä näitä ratoja sitten tulla paukkuu.

Ransun A-rata perjantailta:



Hiukka ihmetyttää tuo kielto nelosesteellä, en alkanu sitä korjaileen vaikka huomasin kyllä että ohi tuli. Aattelin että siinä menee rytmi meiltä molemmilta sekaisin joten antaa mennä vaan. Ja ihan hyvä ratahan se muuten olikin, kepit oli ihan jees ja puomi aivan hieno. Ransu oli muuten hyvin kuulolla ja teki iloisena rataa. Etenemän laskeskelin n. 3,8m/s eli ihan hyvää Ransua.

Sitten hypätään lauantaille, Liinun kisapäivään. Paimennusleiristä en ole oikein vielä saanu koottua ajatuksia blogiin asti (ja kuviakin odottelen niitä ottaneilta, josko olis joku kuva munkin koirista...), mutta Liinu otti torstaina melkoiset puskut yhdeltä uuhelta varikolla. Se oli rankempi tilanne kuin mikä Ransulla oli, Ransulla oli aikoinaan kanttia sanoa kunnolla lampaalle että mun päälle et tule, mutta Liinulla ei ollut ihan riittävästi rohkeutta ja auktoriteettia. Niinpä olin huolissaan, miten se agilityssa menee viikonloppuna. Ärsytti erityisesti siksi, että olin hierottanut molemmat koirat kisoja varten maanantaina, joka oli käytännössä viimeinen mahdollinen päivä hierottaa ne, koska paimennusleiri oli ti-to ja pe alkoi jo kisat. Hieroin Liinua itse, venyttelin sitä, ravuutin pyörän vierellä vielä pe-aamuna ja pidin BOTia päällä la-su yön yli. Lauantaina Liinu ei mun mielestä ollut ihan se oma itsensä, vähän sellaista ehkä varovaisen näköistä menoa, mutta sunnuntaille ehkä auttoi tuo BOT tai jotain, koska sunnuntaina se oli enemmän oma itsensä.

Lauantain eka rata oli jo vähällä olla nolla, mutta tuollainen on paha paikka, kun suoran putken päässä näkyy este, joka ensin mennään ja sitten toisella kertaa ei mennäkään. Sinnehän se sitten renkaalle pamahti ja kyllä mua hiukkasen nyppi kun hyvä rata hienoine kontakteineen meni siinä ihan hukkaan. Tulosten valossa hukkaan, kokemuksena ja luottamuksen kasvattajana se oli hyvä rata.

Erityisesti hunajaa korville oli kuulla, kuinka kuuluttaja kehui schapejen (tai ainakin mun schapen ;) ) liikkumista ja yleisöstä kehuttiin Liinun kontakteja ja miten mä oon osannu opettaa ne niin hyvin :) Ja olihan ne kontaktit hyvät, ei siitä pääse yli eikä ympäri. Liinusta huomaa vähän joka radalla, miten sitä estehakuisuutta olis kotitarpeiksi ihan riittävästi, se olis mielellään lukitsemassa edessä olevia esteitä, että kyllä se edetä osaa. Aina vaan ne ei ole niitä oikeita esteitä...

Liinun B-rata:



Liinun C-rata:



Illan jo viiletessä lähettiin tekemään päivän toista rataa. Mullahan oli viikonlopuksi minimitavotteena, että Liinulle sais edes yhen nollan. Siinäpä se sitten tuli, jotain -8s ajalla ja sijoituksena kolmas. Mulla valahti jalat puomin kohalla ihan hapoille, kun tajusin, että nyt kun vaan laitan sen tarkasti putkeen ja otan tarkasti ne vikat hypyt enkä kiljahtele liian aikaisin tai seiso edessä ettei tuu rimantiputuksia, niin nolla on tulossa. No niinhän se viime radallakin oli, 4 estettä ois ollu jäljellä - se helpoin loppusuora - niin sinne meni. Mutta nyt onnistuin pitämään itseni kasassa ja se ekan nollan odotus kakkosista helpotti. JES!! Hieno rata tuokin.

Hyvillä mielin sitten koitti sunnuntaiaamu ja kisojen vika päivä, mulla 4 starttia eli käytännössä puolet jäljellä. Ransun radat oli vähän sellasia, ettei Ransu ollut alkuradasta se penaalin terävin kynä, mutta sitten kun lähti niin lähti vähän lapasestakin. Hauskaa meillä oli, ja Ransu oli maalissa ihan fiiliksissä. Sehän se on tärkeintä, tuloksetkin saatiin, kun molemmilta radoilta otettiin kympit ja kieltojen takia yliaikaa.

Ransun D-rata:




Ransun E-rata:

Keppien jälkeen oli vähän vauhdikasta, ja meinasi kaarrokset ihan vähän vaan venähtää...

Liinun kanssa päätin, kun lähdin agilityradalle, että nyt tehään toinen nolla, että voi vaikka vielä haaveilla kolmosiin nostosta kotikisoissa tänä viikonloppuna. Noh, eipä kaukana ollut se unelma loppujen lopuksi, koska itse sitten mokasin kepeillä. Lähetin ihan hyvin kepeille, mutta miksen, oi miksen mä voinu antaa sen rauhassa hakea keppejä kuten muillakin radoilla??? Vaan menen sinne itse vähän liikaa ja työnnän Liinun sivuun ja se aloittaa väärin. Harvoin mun ilmeestä varmaan näkee virheen sattuessa niin selvästi turhautumisen ja ärtymyksen. Nyt en edes yrittäny peitellä sitä. Varsinkin tympi, kun jouduin tosissani pinkomaan noille kaariputkille puomin takana, että ehdin tekemään persjätöt. Ei sillä, että voi voi kun joutui itsekin ahkeroimaan, vaan se, että pelastin pari kertaa tiukalla käskytyksellä pois väärälle esteelle menolta ja sitten kun ennätin tekemään persjätöt, sain oikeaan putkeen ja oikeaan putkenpäähän koiran. Joten sitten tympäsi tuollanen hätiköiminen. Samperi vieköön. Tuloksena siis 5 ja aika oli silti jotain reilut -8s, eli aika sama kuin sillä aamupäivän nollaradalla.

Liinun D-rata:

Tällä radalla huomaa, miten koira menis paljon säpäkämmin ja nopeammin kun itselläkin ois aina samanlainen ajatus mielessä, että pitää pistää kunnolla töpötintä toisen eteen.

Hypärille sitten loput viikonlopun odotukset. Rata vaikutti helpohkolta, kuten oikeastaan muutkin viikonlopun radat. Ainoa vaan, että meinasin ite mokata koko homman tutustumalla rataan väärin. Kerrankos sitä niinkin voi käydä. Nimittäin tuolla takanurkassa olevan putken jälkeen ennen kahta vikaa putkea olevat kaks hyppyä oli sarjaeste A ja B. Mä jotenkin katoin sitä sen B-hypyn takana olevaa numerolappua, että se on takaakiertona se este, koska edessä ei ole numerokylttiä. Joo, olihan siinä tietysti se B-kirjain roikkumassa, mutta en kai mä sitä voi huomata vaikka se on paljon isompi! Noh, tutustuin rataan niin, että se olis takaakierto ja suunnittelin siihen takaakiertoa ja niistoa. Kävin jopa harjottelemassa niistoa lämppäesteillä vauhdin kanssa. Tai siis, Liinun kanssa tietenkin ;) Sitten, omaa vuoroa odotellessa, katsoin edellisen koirakon rataa ja ihmettelin että miten se meni sen hypyn ihan suoraan vaan, eikä näyttäny edes yrittävän ohjata sitä takaakiertona. Siinä kohtaa huomasin ja tajusin, että se sarjaeste on molemmat esteet suoraan eteenpäin. Hädissään sanoin ääneen lähtöalueella että aijaa toi ratako meneekin noin ja mietin kiireessä mielessä että miten se vaikuttaa mun ohjaamiseen. No ei mitenkään, kunhan lähetän sen hypyn yli ja leikkaan takana kuten Ransun radallakin ja lähetän putkeen. Onneksi se ohjaussuunnitelman muutos oli niin yksinkertanen...

Lähettiin radalle ja Liinulla "vähä" levis pitkäksi. Sain kumminki oikeaan päähän koiran ja rata jatkui. Lähetin maltilla kepeille ja annoin tilaa hakea ja pujotella rauhassa. Tän viikonlopun keppikulmat oli kaikki sattumalta umpikulmaan, mitä me ollaan nyt vähempi harjoteltu kun on koitettu saada niitä avokulmia kuntoon - tai lähinnä sitä miten mä lähetän noita avokulmiin. Ransun keppikulmathan tais olla kahella radalla avoimia, joten tulihan mun sen kans niitä harjoteltua. Loppua kohti vauhti kiihtyi, hyvin sain ohjattua sarjaesteen vaikka olin sen varautunu ihan eri tavalla viemään, ja sitten muurilla meinas lähtä lopullisesti lapasesta. Sain tehä kunnon äänenavauksen taas, ja onneksi se tuotti tällä kertaa toivotun tuloksen ja sain Liinun haltuun. Meidän aika tais olla -13,34s, joten ilman kaarroksia oltais varmaan oltu siellä -18s ajoissa. Etenemä oli 4m/s joten etenemäkin olis ollut aika hyvä, tosin jossitellahan aina saa ja se mikä tuloksissa lukee, on se mitä katsotaan. Nooooh, kyllä se nelosen etenemäkin ihan riitti selkeään nollavoittoon :) Ja toiseen LUVAAN!! Ei sais valittaa, eikä olla harmissaan, mutta kyllä se pikkasen se hyllyrata ja kieltorata tympi, että kun ois sen nollatuloksen saanu niiltäki radoilta leivottua, kun ne oli niiiiiin pienestä kiinni.

Liinun E-rata:



Viikonlopun antiin voi siis olla enempi kun tyytyväinen, varsinkin mä oon onnellinen noista Liinun radoista, noin hyviä ratoja ei olla viel onnistuttu neljää tekemään peräkkäin. Sen kans ne jutut on varsinki niin pienestä kiinni. Sillä on tuota irtoamista kyllä ja estehakuinen se on, mutta sitten välillä sillä sais olla pikkasen enempi siinä menossa tulisuutta ja temperamenttia, sitä näkyy tuossa D-radalla. Ohjaajalla sais toki olla parempi pikajuoksukunto, mutta en tiä miten sitä kamelista tehään tämän parempaa sprinttijuoksijaa. Koirilla oli oma yksiö kisojen ajan, ne sai majailla meidän uudessa, hienossa näyttelyteltassa, jonne mä sijoitin niiden häkin ja muut tavarat. Oli se vaan eri kätevä kuin se SM-kisoissa ollut teltta, joka on yöpymiseen tarkoitettu matala ja pienempi.

Eilen vähän kasvateltiin pentukuumetta, kun käytiin Tomin kanssa katsomassa hauvavauvoja. Mä näin ne ekan kerran, Tomi oli viime viikolla käynyt poitsun sieltä valitsemassa, eli siihen kuumeeseen on pian tulossa helpotusta ;) Mutta ei siitä vielä sen enempää :)