17. helmikuuta 2014

Pre-kisatreenit



Huomenna kisaamaan yli 2kk tauon jälkeen, joten pitihän se käydä treenaamassa - tosin siitä on jo viikko...

Noh, enivei. Ensin pidettiin omatoimitreenit iltapäivällä, rata on Elina Jänesniemen koulutuksesta huhtikuulta 2010. Liinu oli silloin vielä pilkkeenä isukin ja äispän silmäkulmassa, Ransun kanssa oli vajaa vuosi harrastettu agilitya ja elämämme ekat kisat oli kuukausi koulutuksen jälkeen tiedossa. Eikä me oltu koskaan kuultukaan saksalaisista, ihmisnuolista, niistosokkareista... Eikä me voitu ajatellakaan, että keppien päässä voisi/pitäisi osata vaihtaa puolta valssaamalla tai persjätöllä. Valssit oli aina valovuosien päässä sujuvasta ja oikea-aikaisesta (nykyään ei ehkä puhuta ainakaan enää monikossa valovuosista). Koira oli kokematon, ohjaaja vähintään yhtä ulalla. Muistaakseni sieltä Nokialta on videoitakin, mutta ne on ulkoisella kovalevyllä enkä ole nyt kotona, niin katsotaan josko jätän tämän luonnos-tilaan ja lisään jotain videoita sitten ennen kuin julkaisen tämän. Ne videot kun ei ole edes Youtubessa. Ei me siellä koulutuksessa päästy noin pitkälle kuin nyt mentiin rataa. Ja sekin mitä tehtiin, ei ollut ihan yhtä jees kuin nyt. Vaan ollaanhan me nyt vajaa 4 vuotta myöhemmin kuultu saksalaisista, tanskalaisista (aidoista), japanilaisista ja monista muista kansallisuuksista, sekä tietysti opittu tanssimaan valssia, twistia ja freestylea, näin muutamia mainitakseni (ja erityisesti tuo freestyle on sellainen Ransun ihan oma bravuuri). Ennen kaikkea me on saatu kokemuksen lisäksi lisää vauhtia ja motivaatiota meidän tekemiseen. Eli vähän erilaiselta tuntui ja varmaan näyttikin viime viikon perjantain treenit kuin silloin kevätpäivänä 2010.



Ransun kanssa tuntui hiukan huvittavalta mennä tuota rataa, kun toisaalta samalla muisti miten silloin nykyään yksinkertaisilta tuntuvat asiat tuntui vaikeilta ajoittaa oikein tai saada koiraa mukaan ohjaukseen. Esim. keppien hakeminen oli sellainen, että Ransu osaa tuollai itse vähän kuin vekata itelleen suoremman lähestymisen kepeille. Se kyllä pitää yrittää muistaa kisoissakin sille tehä. Se myös pujotteli ihan ok vauhtia, sen kanssa mä tein valssin siellä keppien päässä. Ehkä vähän kökön sellasen mutta kuitenkin. Eihän tuo nyt mikään täydellinen ratapätkä ole, mutta ihan jees.

Yks mikä tuollakin videolla näkyy pari kertaa hyvin, on nuo sen tiukat käännökset. Se on oppinu ihan ittekseen tekemään tuollasia tiukkojakin käännöksiä, että se jo siinä ilmalennon aikana heittää takapäätä sivuun että laskeutuminen on tiukempi ja uudelleen vauhtiin lähtö napakampi. Joskus aiemminhan se hyppäsi hypyt suoraan ja sitten tuli kauheat kaarrokset ja turhia laukka-askelia. Tuo taito sille on tullut kyllä ihan kokemuksen myötä, en mä sitä sille ole opettanut. Kiva vaan kun se on oppinut teknisesti taitavammaksi, eikä se enää joka paikkaan tee niitä hirmu pitkiä ja korkeita loikkia, jos mä vaan ajoissa kerron että tulee tiukempi käännös. Tietty siinä on sekin, että mä tosiaan nykyään osaan vähä paremmin olla ajoissa kertomassa niistä käännöksistä.



Tässä sitten radan loppupuoli. Ekalla videolla vähä fuskattiin sinne kepeille liian aikasin.


Entäs sitten mun pikku agitypy? Sehän meni ihan hienosti :) Tosin ei eka yrittämällä kokonaan, mutta en viitsi niitä kaikkia pätkiä kummaltakaan laittaa tänne. Oishan tuossa silti parantamisen varaa. Niiston jälkeen voisin lähtä aiemmin itse liikkeelle, ja tehä putkijarrua siihen putkelle niin koirakin tietäis ettei mennä sinne iiiihanalle A:lle vaan mua kohti hypyille. Keppien jälkeen mun piti mennä tekemään sokkari sen hypyn jälkeen, mutta en jotenki malttanu kun olin epävarma kestääkö Liinu pitkästä aikaa siinä kepeillä tuollasen puolenvaihdon. Ja sitä paitsi sillä ei niin hirmu kauaa niillä kepeilläkään mene että siinä hirveitä etumatkoja sais kurottua sen puolenvaihdon jälkeen. Niinpä meinaa kaahata A:lle ja siinä sitten tulee vähän eri lailla ohjattua kun aluksi suunnittelin.


Sitten perään SM-treenit. Rata oli joku Suomalainen - Virta - Muotka -sekoitus. Vaikutti helpolta, mutta ei sitten ollutkaan niin helppo kuin miltä se tuossa videollakin näyttää. Kakkosesteelle en meinannut muistaa tönäistä, kumpikin koira oli ensin A:lla eikä putkessa, sitten Liinu oli puomin jälkeen putken sijaan sillä seuraavalla hypyllä, Ransu tuli keinulta sivuun, Liinu haki eka kerralla keppejä jostain sieltä A-esteen luota eli painatti pituudelta vaan hullunkyytiä eteen, Ransu tuli monta kertaa kepeiltä ulos, Liinu meni väärään putken päähän lopussa, Ransu painatti suoraan maaliin ilman putkeen menoa... Vika löytyy ohjaajasta, kyllähän ne koirat mutta se ohjaaja... Jolla loppui taas kunto kesken... Tuo Liinun rata oli muuten ihan jees, mitä nyt siellä mutkaputkella jään hihkumaan "jeeess!" niin etten meinaa olla ajoissa tekemässä valssia siihen hyppyjen väliin ja koira tekee aivan turhat kaarrokset siinä kun kukaan ei käske hidastaa vauhtia. Liinu kyllä tekee pari sairaan hyvää puomia.


Ransusta jo vähän näkee, että on tehty aika paljon eikä vauhti ole ihan priimaa. Mutta keppejä lukuunottamatta silti ihan jees. Hieno puomi silläkin. Ja kepit oli muuten ihan hyvät mutta mun ajoitus siinä persjätössä oli liian aikainen. Ransun kanssa sen pystyy tehä vasta kun se on jo vikassa keppivälissä.

Ihan hyvät treenit kai ne kummiskin oli. Omasta mielestä jäi paljonkin parannettavaa, mutta kepon mielestä lähinnä sellasia pikkujuttuja. No hyvä niin. Katotaan sitte miten huomiset kisat Seinäjoella menee. Pitkä päivä ainakin on tiedossa. Herätys 05 aikaan, lähtö 06 ja illalla veikkaan että oon joskus 23 jälkeen kotona. Ja aamulla työharjotteluun aamuvuoroon... Eikä yhtään tunnu kivalta, kun kurkku on tuntunu tänä aamuna sellaselta karhealta, että taitaa olla joku flunssa yrittämässä päälle.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti