Sunnuntaina kisailtiin 5 rataa Oulussa. Maksit aloitti aamulla, ja otin Ransun kanssa pelkät agiradat kun meillä on jo tarpeeksi hypärinollia. Vitsailin aamulla koirille kun puin niille BOTeja päälle, että Ransu tekee sit tuplanollan että saadaan SM-nollat kasaan ja Liinu vois tehä vaikka triplat... Voi kun oisin aamulla tienny miten lähellä oli niin käydäkin :) Liinulle sanoin vielä että jos nyt taas hyllytetään kaikki radat niin sun nollienkeruu tän vuoden mestaruuksiin saa kyllä olla, yks nolla vasta pohjalla ja viimeset puoli vuotta vaan hyllytelty...
Tomi lähti kepoksi ja vielä sanoin siinä että Ouluun on kiva lähtä kisaamaan kun sä tykkäät sinne lähtä mukaan ja mulla on muutenki OKK:lla kisaamisesta hyvä fiilis, eikä vähiten siksi että esim. kumpiki koira on noussu siellä kakkosiin ja muutenkin tehty hyviä suorituksia.
Makseilla tuomarina oli Pertti Siimes ja tykkäsin tosi paljon hänen radoista!
Tässäpä Ransun ja mun aamunavaus:
)
Lopussa ei tuossa A:n jälkeen ollu niin kovin sujuvaa, kun olin myöhässä ja Ransu meinasi lähtä suoria maalia kohti. Onneks ei tullu kieltoa tuosta kieppumisesta, mutta kai se Pertti katsoi että minä siinä otin koiraa haltuun ja sähläsin. Ransu muuten meni kummallakin radalla sentilleen yhtä kovaa, etenemä oli 3,74m/s :) Vähän sujuvuutta lisää vielä niin jes.
Hauska kun toinen agirata oli sama rata mutta käänteiseen suuntaan. Nopeasti oli rata rakennettu, kun yksi hyppy lisättiin väliin, keinu ja pituus käännettiin toiseen suuntaan. Rataantutustumisessa mietin viimestä kertaa rataa läpi kävellessä viimesellä putkella, että kato nyt kerranki se putken pää tarkkaan että missä se on ja muista ottaa se koira sieltä mukaan. Siinä putkella oli aina sellanen ruuhka että se meinas jäädä multa katsomatta että mihin se oikeastaan koiran sieltä heittää. Tuolla vika radalla mua harmitti sit kun maaliin tullessa oltiin kolmansia, ja pitkään pysyttiinkin sillä sijalla, mut sit lopulta jäätiin viidensiksi. No miksikö... tietenkin siksi että kolmanneksi sijoittunut sai lopulta sertin!
)
Ransulle siis oikea tuplanolla, SM-NOLLAT KASAAN ja karsintoja varten puuttuu sit enää kaks nollaa! Katotaan tuleeko niitä, mutta ainakin on hienoa että päästään ekaa kertaa yksilö-SM-kisoihin :)
Liinun kanssa aloitin sitte samalla hypärillä joka makseillekin ois ollut. Pertti tuomaroi siis vielä minien+medien hypärinkin, agiradat tuomaroi Minna Jokisaari. Meidän vuoro tuli vähän yllättäen, meinasin myöhästyä lähdöstä kun katoin että siellä meni radalla pari numeroa ennen meitä oleva koirakko... kunnes huomasin että piruvie, siellä ei oo ketään oottamassa lähtövuoroa ja kuulutuksista ei ottanu kerta kaikkiaan mitään selvää! Niinpä sit sinne marssin ja aattelin että kai se meidän vuoro on... Kuvaaja ei ehtiny alusta asti mukaan, mikä on harmi, koska koko rata oli aika vauhdikas ja just se hyllytys on pois videolta. Olisin halunnu nähdä mikä siinä meni vikaan, todennäköisesti mä aloin liian aikasin tekeen sokkaria ja vedin Liinun sit pakkovalssiin. Hyl tapahtui siis tuossa keppien takana näkyvällä hypyllä, joka ois pitäny mennä keppien puolelta mutta Liinu meni sen tuolta putken puolelta... Kyllä vähän tympi, puhdas rata muuten ja vauhdikas.
)
Seuraavalle radalle sit uusi tsemppi päälle. Radat muuttui aika erilaisiksi kun tuomari muuttui. Ei ollut niin mieleisiä ratoja kuin Pertin radat aamulla, mutta ihan jees kumminkin. Tuntui mittausta katsellessa että jaahas millaista väkisin vääntämistä, mutta ei nuo nyt sitte tuntunu siellä radalla kuitenkaan niin tympeiltä, onhan me noita kiemuroita väännetty treeneissä.
)
Tältä radalta tulikin sitte taisteltua nolla! Aika ei ollu kummoinen, kiitos noiden sekunteja ihan kivasti syöneiden kaarrosten, joiden takia piti ihan pikkasen availla ääntänsä... Sain sen kuitenkin haltuun ja palkkioksi nollatulos. Mutta ihan ihmeellisiä nuo sen sinkoilut mun mielestä. Pitäs kyllä koiralle olla aika selvää noissa paikoissa mihin rata jatkuu, oikein v*tuttaa kun lähtee tuolla lailla seikkaileen. Saakeli noita naisia!
)
Viimeisen radan tuloksen luulin muuten itse asiassa tähän aamuun asti puhtaaksi nollaksi, katoin jotenki huolimattomasti sen ajan tuloslapusta. Juupajuu, yliaikanolla, niinku mä sitä radan jälkeen epäilinki. 1,3s yliaikaa. Kyllä noilla kepeillä säädetään ihan luvattoman kauan. Ja siksikin ärsyttää kun loppurata meni sitte ihan mukavasti. Mä katsoin että poispäinkäännöllä Liinu ois hakenu kepit toka väliin, joten se piti ottaa uudestaan haltuun. No sittenhän sillä tuntui olevan koko este aivan hukassa, joten siinä sitten sekuntikaupalla taikkanoidaan niiden alotuksen kans. Voi kehvelin kehveli. Ei kestä kyllä muutenkaan tuollasia kaarrosia tehä niinku sillä tuli sitte parissa kohtaa.
Että saldona oli sitten niistä kisoista lopulta tuplanolla, nolla, yliaikanolla ja hyl. Hyllyrata oli parempi rata kuin kumpikaan noista Liinun nollaradoista. Mutta kaikkien aikojen parhaat kisat ne silti oli noin niinkun tulosten ja suoritusten valossa myös. Riikka sanoi että Liinu oli kaahottanu puomilla niin että se oli näyttäny että tipahtaa sieltä. Mä en ite sitä nähnyt, kuulin vaan askelista että nyt se tulee sieltä jotenki oudon kuuloisesti. Arvelin että jos se on taas meinannu siellä astua jalalla tyhjän päälle niin jumisshan se kohta on.
Niinpä sit käytin varuiksi hierottavana tiistaina molemmat koirat. Ransu oli hyvässä kunnossa, vain vähän toinen kylki kireänä. Liinulla oli vasen lapa vähän jäykkä ja siinä kyljessä myös kireyttä, mutta kaiken kaikkiaan harvinaisen hyvässä kunnossa oli koirat.
Minna sitten kertoi siinä vielä ruusunmarjajauheesta, että vois olla Ransulle hyvä juttu ainakin kokeilla, kun sillä on niin usein selkä kireä/jumissa. Kävin sitten kotimatkalla heti ostamassa 225g paketin sitä, ja nyt me ollaan Ransun kanssa kumpikin kuurilla ;) Ruusunmarjajauhe on kaiketi tutkimusten ja kokemusten mukaan kunnon C-vitamiinipommi ja nivelille, nivelrikkoisille, reumaa sairastaville ja selkävaivaisille auttanut luonnontuote. Oli sillä muitakin etuja ainakin verenpainetta alentavasti, joten päätin itsekin kokeilla, vaikuttaako mitenkään. Eilen aloitin jauheen syömisen ja mittasin verenpaineen. Katsotaan parin viikon-kuukauden päästä, onko ollut vaikutusta. Sama se vaikka ois lumevaikutustakin, minusta on pääasia että ihminen kokee itsensä tervee(mmä)ksi. Ransu syö nyt kanssa ainakin seuraavaan hierontaan asti, niin saa sitten kuulla että onko eri tuntuinen koira hierottavana. Toki nyt on kevät tulossa ja mulla on enemmän vapaata, päivät valostuu jne. joten ulkoiltuakin tulee enemmän ja eri tavalla kuin talvella, joten ei ihme jos kokee senkin takia itsensä energisemmäksi ja paremmin voivaksi. Eilen käytiin 2,5h kävelemässä metsässä, ja kun täällä ei tosiaan noita metsäpolkuja eikä kuntopolkuja mene niin itsekin sai kävellä metsäpohjaa pitkin ja nostella jalkoja. On se vaan niin makia lähtä suoraan pihalta mehtälenkille, tien tai pihaojan yli vaan ja sitten eikun kävelemään. Täällä on vieläkin kaks aika väsyneen tyytyväistä koiraa, mutta eiköhän me tästä reippaasti lähetä ulos siivousjuttuihin :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti