Team Sanna & Schapet: Agilitya koko viikonloppu

Viime viikonloppuna oli kotikisat ja Jaakko Suoknuutin agikoulutus Kaarinassa. Kotikisoissa lauantaina otettiin Ransun kanssa agiradat. Jäin sitten vielä katsomaan maksien hypäriä ja ykkösluokkien ekaa rataa. Liinu odotteli kotona sen aikaa, mitäpä se autoon tulee huutamaan kun tietää olevansa hallilla mutta ei pääse tekemään mitään. Sitä paitsi se saisi sunnuntaina kyllä matkustaa autossa ihan tarpeeksi. Hallilla on ollut kaiketi kennelyskää liikenteessä, joten senkin takia mukaan vain toinen koira ja sekin mahdollisimman vähän hallissa. Meidän lähtövuoro oli jo tokana, joten oli helppo tuoda koira halliin rataantutustumisen jälkeen ja viedä se radan jälkeen pois, eikä kytätä omaa vuoroa muiden koirien seassa.

Ransun kanssa oli kiva kisata, meillä oli kyllä vähän enempi sellanen yleisön hauskuutusrata se toinen, ja sellainen "esitellään nyt kaikenlaisia virheitä mitä osataan tehä" :) Mutta sellaista se tuon schapen kanssa välillä on. Eka radalta meinasi kyllä nollakin tulla, Ransu lähti kivalla innolla radalle ja vauhtikaan ei ollut hassumpi. Muttamutta, ohjaaja mokasi kepeille viennin, menin ihan liian lähelle keppejä ja ajoin Ransun niistä ohi, se oli selvästi vähän jo hakemassa sitä edessä olevaa hyppyä. Enkä sit osannu edes fiksusti vetää sitä sieltä takaisin ja kepeille vaan Ransu teki aloitusvirheen. Aika taisi riittää silti eli oli "puhdas" vitonen. Voi mokoma minä!

Muuten rata oli kyllä aika hyvä, tietty noilla putkilla tuli vähän kaarrosta. A:n jälkeen sain tehtyä jotenkin puolivahingossa vekkauksen siihen joten Ransu lähti takaakierrolle aika hyvässä kulmassa. Oli hyvät fiilikset radan jälkeen! Ransu oli sellainen iloinen ja halusi radalle. Se oli autossa aivan täpinöissä ja kepo kertoi että se oli keulinu hallille tuodessa joten se on Ransun kanssa aina hyvä merkki kun se on innolla hakemassa missä mä olen. Kepit se pujotteli ihan mukavaa vauhtia, ja toisin kuin yllättävän moni muu koira, se suoriutui okserista ongelmitta. Okserilla oli kuulemma mittaa 47cm, eli se ei ollut edes likikään maksimimitassaan. Olin kyllä hiukka ihmeissäni, miten paljon okserilla tuli rimoja alas ja koiria suorastaan rysähteli takariman päälle ikävän näköisesti. Tuli sellanen olo, että hei onko koirat huonossa kunnossa vai eikö sitä okseria muisteta treenata vai molempia vai mikä oli syy että siinä niin paljon tuli virheitä. Muutenki näkyi aika paljon riman tiputuksia ja huonoa hyppäämistä. Harmitti niiden koirien puolesta.

Toka radalle lähettiin sitten korvat nurin päin ;) Ransu oli vähän tohkeissaan siinä kun laitoin sitä istumaan ja korvat heilahti taakse. Olihan se vähä huvittavan näkönen siinä tilanteessa vaikka onhan sillä muutenki korvat useinki nurin päin :D Melkein arvasin että se on noussu ylös kun käännyin ympäri ja toivoin vaan ettei se seiso ihan rimassa kiinni... Niinhän me kuiteski onnistuttiin heti hyllyttään putkeen kun piti mennä kepeille. Joo ei oltu ainoita mutta silti se vähä tympi. Noh ei siinä mitään, seuraava "hyl" tuli sitte keppien jälkeisellä hypyllä kun Ransu hyppäsi sen takasinpäin. Siinä toinen meidän sellanen murheenkryyni joissa pitää olla tarkkana. Tosin eka radalla loppusuoralla se meni tuollaisen samanlaisen ihan ok. Että sillä on välillä noita omia tempauksia :P

Muuten sillä kyllä oli ihan vauhtia ja intoa mennä rataa, ihmeellinen pyörähdys vaan tuli ton putken jälkeen, en tiä miten se ajatteli mun olevan siel toisella puolella. Sitten puomin jälkeen käytiin hyppään lähtöhyppy, mä vitsailin että Ransu näki että siel on ajanottolaitteet niin se tuumi että tää oli loppusuora että eiku maaliin! Kerranki ois ottanu hienon juoksukontaktinkin... Tuolla pituudella tuli kans palikoita nurin ja kosketuksia palikoihin. Noh se oli sellanen hauska rata! Ransu ei tiä että se hyllytti ja painatti innoissaan menemään :) Se on pääasia että meillä oli hauskaa. Ransu oli autossa huvittava kun kävin sitä välillä katsomassa, se nosti tassun mun rintaa vasten, kaapaisi sillä, katsoi vähän kulmien alta kieli ulkona ihan kuin se ois sanonu puolivakavissaan että "hei kamu, mun kisapäivä oli varmaan tässä mutta eiks me viel voitas mennä?" Muutenkin se oli minusta jotenki hyvillään kun oli reissussa ilman Liinua.

Kisojen jälkeen ajeltiin Rauskille ja valmistauduttiin aikaiseen aamuheräämiseen valvomalla 01 asti. Herätys oli sitte 05.00 ja matkaan lähdettiin vähä puol kuuden jälkeen. Volvon keula kohti Kaarinaa ja kyydissä tällä kertaa agitypy Liinu. Ransu jäi Tomin, Kapun ja Kaken kanssa kotiin. Sanoin Ransulle että saat nyt jäädä tänne poikain kesken niin me tytöt lähetään lietsuun :D Tosin oli mulla Antti matkaseurana kans, en tiä onko se ihankaan samaa mieltä tästä tyttöjen kesken lietsuamisesta...

Noh perillä oltiin vähä ennen klo 13. Mielenkiintoinen rata oli tarjolla, 38 estettä. Olis varmaan päästy Liinun kans ihan helposti loppuun asti, mutta Liinu päätti olla hyppäämättä saksalaista tehdessä hyppyä ja siihenhän Jaakko sit takertui. Meillä oli vähä erimielisyyttä Antin kans siitä, että miten hyvin Liinu tekee takaakierrot. Mä sanoin että se tekee tuollasen tempauksen ehkä yhellä kerralla kahdeksasta, että ei se sillä tapa ole mutta kuitenkin se toistuu toisinaan. Liinu paineistui siitä verkosta, jota käytettiin apuna ettei hypystä pääse ohi. Se esitteli oikein sen töllykän puolensa, että minähän en nyt suostu tajuamaan mikä on juttu, mä voin kyllä kiertää ja kaartaa että saan ton namin tuolta kupista mutta en minä nyt millään tajua tota hyppyä hypätä ensin! Voi kiesus.

Koulutuksesta jäi ensin sellanen fiilis, että mitä me nyt tästä saatiin? Että mikä oli se juttu minkä takia kannatti tulla? Noh, Jaakko laittoi mut ohjaamaan vähän eri tavalla kuin aiemmin, eikä tietääkseni muille ehdottanu samaa. Se oli yllättävän toimivaa ja nähtäväksi jää miten mä sen omaksun, Liinulle se toimi hiton hyvin ja mä pystyin keskittymään jalkoihin paremmin. Mun pitäs saada ne jalat tehokkaammaksi. Toisinaan mulla on noiden kans sellanen olo että ehdin mihin vaan, kun lähetän vaan koirat tekemään asioita ja ite voin hengailla sillä aikaa, toisinaan taas olis pakko ehtiä liikkumaan vähä tehokkaammin. Joten pointtina on askelten säästäminen ja niihin keskittyminen. Koulutuksesta on vaan pari järkevää videonpätkää, joten laitan ne tähän.

Liinu menee ihan kiitettävää vauhtia kyllä tossa, oikein tuota katsoessa itseäki hämmästyttää että miten mä olen noin rauhallisen näkönen ja silti oikeastaan ohjaan aikalailla ajoissa ja oon mukana :) Jes! Tuo oli siis radan alku ja siitä jatkettiin sitten tohon oikeanpuoleiseen putkeen:

Liinu lipsahtelee parissa kohtaa, mm. keppien jälkeen ja sitte tuolla takana kulmassa olevan hypyn takana se menee melkein kyljelleen. Olen siellä toki itsekin myöhässä mutta kun sille tulee tuo menovaihde päälle niin se ei sitten aina ole niin huolellinen tuon vauhdin säätelyn kanssa. Mutta kuten sanottua, omakin parempi koiran valmistaminen käännökseen varmaan auttais... Mutta kylläpä siinä tyttö tekee sutjakkaan näkösen valssin ennen A:ta ja Liinu tekee pätevän kontaktin :) Hieno typy! On sen kans kyllä niin makia mennä aksaa, kun se tykkää siitä kun hullu puurosta. Ja kun se reagoi heti mun ohjaukseen ja sen muutoksiin, niin se on itellekin tosi palkitsevaa: kun teet paremmin niin koira tekee myös heti paremmin.

Pisti silmään hallin seinällä ollut lause, joka meni jotenkin näin: "Koirasi antaa sinulle aina kaikkensa, annathan sinäkin sille?" Tuon kun pitäis mielessä ja olis treenaamatta silloin kun ei tunnu siltä että jaksaa antaa koiralle parasta mahdollista ohjausta ja tarjoamaan hyvät treenit.

7h kotimatkalla oli sitten kyllä hyvin aikaa puhua ja purkaa koulutusta. Kilometrejä sunnuntain aikana tuli vähän vajaa 1100km, eihän se ollut kun sellanen 18h reissu pyörähtää vähän Kaarinassa... Jäi kyllä sellanen treeni-into päälle, että näitä pitää päästä taas tekeen omissa treeneissä ja iskostaa alitajuntaansa. Kyl meistä viel joskus tulee ihan hyviä liitään :)

Tässä vielä muutama puhelimella näpsitty kuvanen, nykyisestä kotoa, keväiseltä lenkiltä ja tulevan pysyvän kodin portailta.