Viime lauantaina oli taas pitkästä aikaa treenipäivä. Kaks haastavaa ratareeniä tuli tehtyäkin. Eka rata oli sellainen vauhdikkaampi, ja koirien etenemät oli 4,2m/s eli ihan jees. Tuota aloitusta piti Ransun kanssa kokeilla pari kertaa, että miten siihen kannattaakaan asemoitua, että saisi mahdollisimman paljon etumatkaa kepeille vientiä varten, mutta kuitenkin niin että saa koiran ohi putkesta eikä itse ole esteen takana piilossa. Eihän koiralla ole mahdollisuutta nähdä suuntia, jos pelkkä pää näkyis puomin takaa :D
Olin itse vähän yllättynyt, kun noiden etenemät oli aika lailla samat. Jotain 4,1 ja 4,2, Ransun hyväksi. Ransua moni pitää noista hitaampana, mutta ei se aina niinkään ole. Sillä on lähes aina nopeammat kontaktit kuin Liinulla, ja tuota eka radan videota kun katsoo, niin vois melkein väittää niinkin, että varmemmat ylösmenot kuin Liinulla. Kepitkin se pujottelee hyvin (tosin Liinu on nopeampi niissä). Yksi 65cm rima siellä kalahtaa alas kun tule A:lta niin vauhdikkaasti.
Sitten Liinun menoa. Hyvin se Liinukin kontaktit tekee, mutta ei ne niin lennokkaat ole kuin Ransun. Toki siinä on se pieni ero, että Liinu valmistautuu pysähtymään alasmenolle... Ja juuri sillä mä saan tarvittaessa tehtyä itelleni peliaikaa. Liinun kanssa täytyy jotkut ohjaukset aloittaa huomattavasti aiemmin kuin Ransun kanssa, koska se lukitsee itse muuten esteitä herkemmin. Ransu osaa paljon paremmin tuon putken peräreikään ohjauksen, Liinulle pitää kertoa se paljon aiemmin ja paljon voimakkaammalla ohjaamisella. Juu eihän siinä mitään ois kun sen tietää, vaan vielä kun MUISTAIS sen joka kerta käytännössä.
Sitten se haastavampi rata. En saanu kummankaan kanssa tehtyä nollarataa enkä varsinkaan eka yrittämällä. Oli vähän ansaesteitä. Mikä pahinta, tämä oli aika pitkälti oikea kisarata. Liinun kanssa oli ihan kiva kun se pysähtyy kontaktille (tässä tapauksessa A:lle). Vai kertoisko joku miten muuten mä lennähtäisin tonne kepeille tuolta A-esteeltä, ellei koira ole sairaan hyvä hakemaan keppejä mistä tahansa kulmasta? Mun koirista kumpikaan ei hae keppejä tuollasesta paikasta ilman apua. Ei kerta kaikkiaan hae.
Tuossa ylhäällä on siis siitä radan lopusta onnistunut palanen. Haasteita riitti:
- puomin alla menevään putkeen lähetys
- keppien aloitus
- keppien päässä putki ansana
- keppien jälkeen mentävä hyppy oli omalla juoksulinjalla. Jos kierrät oikealta, koira menee herkästi väärään putkeen, mutta ehdit ohjaan paremmin oikeaan putkeen ja sen jälkeen seuraavan hypyn oikealta puolen takaakierto+päällejuoksu. Jos kierrät keppien jälkeisen hypyn vasemmalta, koira voi tulla kepeiltä ulos, mutta ei mene niin herkästi väärään putkeen. Et kuitenkaan ehdi tehdä sokkaria siinä hypyllä joten putken jälkeiselle hypylle ei ehdi mitenkään (siinä on se yksi toinenkin hyppy juoksulinjalla siinä vaiheessa)
- putken jälkeen hyppy jonka ajattelin ohjata takaakiertona. Sinne oli vaikea ehtiä, ja jos ei ehtinyt seinän puolelle, koira oli takuuvarmasti A-esteellä eikä keinulla. Saattoi olla myös siitä huolimatta vaikka ehti teettämään takaakierronkin :D
- keinun jälkeinen takaakierto, koira oli kerran jopa siellä mutkaputkessa
Ja ihan niinkun ennen sitä A-estettä ei olis jo saanut tehä töitä ihan kiitettävästi...
Ransu näyttää tässä lähes virheettömästi radan:
Alku menee keppien jälkeiselle hypylle asti suunnitelmien mukaan, mutta kun Ransusta ei pääse kepeillä irti yhtä paljon kuin Liinusta, niin kiirehän se tuli putkeen ohjaukseen. Kun oma liike vie oikealle, niin koira ei tiä kumpaa päätä putkesta tarkoitan. Lisäksi se oli yllättäen Ransu, joka sinne putkeen syöksyi keinulta.
Se alkukaan ei ollut niin simppeli kuin miltä se Ransun kans näyttää.
- 3-hypyn jälkeen koira löytyi aika monesti lähtöhypyn takaa tai väärästä putkesta
- ekan putken jälkeen huomasi myös koiran hakevan hienosti kepeille pujottelemaan, kun itse meni puomia kohti
Voi se koira mennä A:llekin jos ehdit hädin tuskin oikealle puolelle hyppyä, mutta et ehdi tekemään päällejuoksua vaan koira menee sun edestä... ja näkee A:n.
Aina ei voi ehtiä kepeille. Sitten tuollaiset "pakko vetää koira tätä kautta"-pelastusyritykset ei toimi. Taas oltiin A-esteellä. Että hyl se olis tuokin yritys ollut, mutta ehkä paras yritys kuitenkin. Kyllä se vähän turhauttaa, kun treeneissä ei lopulta saa sitä virheetöntä suoritusta tehtyä.
Kaikenlaista kokeilin, ja välillä ei voi puhua (ohjaajan kohdalla) edes yrittämisestä.
Joko riittää? Ei ole helppoa ei.
Ei onnistu, vaikka lintsais ja alottais valmiiks keppien vasemmalta puolen...
Mitähän luulen tässäkin tekeväni?!
Että sellasta. Näistähän sais ihan oman "Hauskat kotivideot - Agilitya amatöörin tapaan" -jakson (muuten vois vaihtaa blogin kuvaukseksi tuon, mutta kun me tehdään enimmäkseen kaikkea muuta kuin agilitya ja se muukin schapemaisella tyylillä). Heh hee no onneks meillä oli silti kivaa ja koirat söi paketillisen nakkeja ja joi litran kissanruokavettä treenien aikana/jälkeen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti