Käytiin sunnuntaina tekemässä omatoimitreenit, joilla oli tarkoitus treenata kummallakin koiralla vain yksi rata. No se yksi rata tuli treenattuakin, mutta ei ne kovin pikaiset treenit sitte kuitenkaan olleet. Parhaimmillaanhan tuosta olisi pitänyt suoriutua 10 minuutissa, kun eihän se ratasuoritus vie kuin minuutin per koira :) Mutta Liinua mä vaan en osaa ohjata oikein eka yrittämällä! Ransun kans tehtiin heti nollana läpi rata, mutta Liinun kanssa ei saatu nollana vedettyä rataa vaan mentiin sitten lyhemmissä pätkissä. Eikä sen takia, etteikö koira vois mennä sitä kokonaistakin rataa, vaan kun ohjaaja valitsee vääriä ohjausvalintoja niin parin virheen jälkeen ollaan niin solmussa ettei siitä osaa jatkaa muuten kuin palkkaamalla koiran ja alkamalla miettiä uudestaan miten niistä kohdista selviää.
Ransupa näyttää ensin mallia:
Mä en vaan tajua, miten mä tuon koiran kans osaan ja ehdin niin paljon paremmin kuin Liinun kanssa! Vaikka Ransu ei pysähdy kontaktille ja menee etenkin puomin vähintään yhtä kovaa kuin Liinu. Ransun kanssa sitä vaan osaa jotenkin valita toimivat ohjaukset paljon paremmin. Hitto vie, mä tahon oppia ohjaan Liinuaki! Kun se ois niin hyvä ja nopea, kun vaan ite tajuais kaiken mitä sen kans tarvii radalla tajuta. Välillä on vaikeaa itse pysyä rauhallisena kun koirasta huokuu aivan erilainen mielentila.
Tässä eka yritys Liinun kanssa:
Kaks kertaa yritin pakkovalssia sen kanssa (kolmoshypylle ja sitten muurin jälkeen) ja kummallakin kerralla venytin sen takia koiran linjan seuraavalle edessä olevalle esteelle. Muutenhan se oli ihan ok, mitä nyt vähän ehkä takaaohjaus painotteista... :P Mikä ei sinänsä ole huono asia, varsinkaan jos se on tarkoituksellista, mulla se vaan johtui enempikin siitä etten muuten ehtiny :D
Pari toistoa myöhemmin... ohjaaja taas myöhässä puomin jälkeen!
Niin, ohjaajan pitäis saada jostain pikajuoksijan jalat.
Meidän paras loppuradan pätkä ei tullu videolle kun kuvaaja ei ollut valmiina.
Arvatkaapa vaan miten paljon turhauttaa, kun on onnistunut opettamaan koirasta mieleisen agikoiran, mutta jota ei sitten kuitenkaan osaa ohjata! Tai siis enimmän aikaa osaakin, mutta aina, AINA on jossain kohtaa rataa paikka johon tekee väärän ohjausvalinnan tai johon ei muuten ehdi. Joku vois sanoa, että juokse kovempaa. No mitä jos ei pääse kovempaa? Jokaisen on pärjättävä niillä avuilla joita on, ellei sitten näe sitä vaivaa että yrittää kehittää niitä heikkouksia. Mä vaan satun olemaan enemmänkin kestävyystyyppinen kuin pikajuoksijatyyppinen, joten se heikkous pitää varmaan tässä tapauksessa yrittää kompensoida jollain muulla. Koira on nopea ja irtoava, joten itse ei tarvis joka paikkaan ehtiäkään sitä viemään, mutta kun se on myös hyvin estehakuinen ja se irtoaminen ja estehakuisuus menee monessa kohtaa ohjauksen seuraamisen edelle. Siinä missä Ransu useimmiten kääntyy kysymään suuntia mun ollessa jäljessä (tosin kyllähän sekin välillä löytää jostain sellaisen itsenäisen etenemisvaihteen) niin Liinu valitsee itse seuraavan esteen. Joka 3lk radoilla harvemmin on se oikea... Jaakko on osannu mua viedä tässä harrastuksessa eteenpäin jo monta kertaa, joten nyt musta tuntuu että siltä mä nytkin voisin saada hyviä neuvoja, mutta kun ei oo tiedossa koska pääsee seuraavan kerran Jaakon oppiin.
Mutta me ei kyllä luovuteta Liinun kans ennenku me joko 1. löydetään yhteinen sävel radalla ja nolla% treeneissä ja kisoissa nousee 2. jäädään eläkkeelle :D Toivotaan että eka vaihtoehto toteutuu ennemmin... :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti