Oulun kisojen jälkeisenä päivänä oli suunniteltuna treenit muutenkin, mutta se muuttui myös jossain määrin mielenparannustreeniksi. Hyvä fiilis tekemiseen palasi, kun sai tehdä onnistuneempaa rataa. Niin ja pääsi treenimään myös Ransun kans :) Se on niin intopiukeana aina :) Voi että, en kyllä pääse siitä ihastelusta mihinkään, miten eri tavalla nuo koirat näyttää sen intonsa tehdä. Kummallakin on motivaatio ja halu yhteiseen tekemiseen 10+, mutta ne vaan näkyy eri tavalla.
En nyt muista varmaksi, mutta mun mielestä tämä rata oli Rauno Virran käsialaa, maajoukkuekarsintarata viime kesältä. Toivottavasti ei mene pahasti pieleen...
Noh, joka tapauksessa sain tehtyä ennen kaikkea kepeillä hyvää reeniä. Poispäin käännöstä keppien jälkeen. Kummankin koiran onnistuin ensin laittamaan kepeiltä puomin alla menevään putkeen! Kiva ratahan tuo oli, vaikka välillä sai kyllä tosissaan laskea askeleita minimiin, että ehtii ottamaan ne kaikki ajoissa :) Tarkoitan lähinnä tuota Ransun kanssa tehtyä kahta peräkkäistä saksalaista.
Liinun kanssa treenattiin aika paljon myös keppien takana leikkausta. Sitä taitoa olis monissa kisoissa tarvinnut, mutta on ollut pakko keksiä muita - huonompia - ohjausvaihtoehtoja, kun koira ei osaa. Tämä takanaleikkaus osoittautui vaikeaksi ohjaajalle, lähinnä kolmesta syystä: 1. kehuminen piti ajoittaa oikein, 2. liikesuunta piti olla oikein ja 3. ohjaajan liikkeen piti tapahtua ei-liian-aikaisin. Koiralle tarvitsi antaa itseluottamusta keppien suorittamiseen, joten laitettiin palkka namikippoon keppien päähän. Näin toimien Liinu haki kepit umpikulmasta avokulmaan ja kesti ohjaajan leikkaamisen takana ja itsenäisen pujottelun loppuun asti. Eli jäin sitten vielä sinne keppien puoliväliin selvästi irti kepeistä kun Liinu pujotteli loppuun. Tiistaina käytiin seuran treenivuorolla tekemässä pieni kertaus, ja jotain oli tapahtunut parin yön aikana! Liinu meni lähes kaikki toistot puhtaasti ja tosi hyvällä vauhdilla. Oikein hieno! Näitä täytyy käydä tekemässä vielä erikseen, mutta kyllä mä myös aion kokeilla niitä kisoissa, jos tilaisuus tulee. Väkisin en ala tekemään, mutta jos järkevin ohjaustapa on leikata takana niin sitten sitä käytetään kisoissa.
Ransun kanssa treenattiin 65cm rimoilla ja voi jestas kun ne tuntuu ja näyttää korkeilta! Ransu menee melko hyvin kuuskymppiset, mutta tuo 5cm lisää on sille aika ratkaiseva. Se ei jaksa sujuvasti kuin pari radan vetoa. Puhuttiinkin siitä tänään yhden pienehkön maksin ohjaajan kanssa, että koiran kunnosta se ei ole kiinni, se 65cm on vaan niin, niin raskas tämän kokoisille koirille. Parin radan jälkeen huomaa jo hyppytekniikassa, ettei jaksa tehdä enää niin vaivattoman näköisiä hyppyjä. Tuo video on varmaan juurikin toinen tai kolmas veto.
Liinulla vastaavasti rimat 45cm. Sille ne ei ole temppu eikä mikään. Mutta eipä ne olekaan suhteessa koiran kokoon niin korkeita. Noh, en jaksa tästä enempää jauhaa, rimakorkeudet on mitä on ja arvokisoissa ne on kuitenkin tapissa. Samoin kuin okserit ja pituudet. Niitä on vaan koiralle reiluinta reenata ennen arvokisoja (jos niihin asti päästään), että tottuu korkeampiin. Toisaalta edellisissä kisoissa Kuopiossa oli maksi3:lla 55cm rimat ja medi3:lla 35cm...
Kivat treenit!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti