Karjalaisen Mikon agikoulutus

Mikko Karjalainen Rumarakista Kajaanista tuli meitä kouluttamaan pari viikonloppua takaperin. Alunperin tarjolla piti olla myös Salme Räsäsen hyppytekniikkakoulutusta, mutta sairastumisen takia mentiin koko viikonloppu agilitya. Mun suunnitelmia se ei sinänsä muuttanut, koska olin ilmoittautunut koko viikonlopuksi ratareeniin, en hyppytekniikkaan. Tykkäsin kyllä Mikon koulutuksesta ihan hulluna! Viikonlopuksi oli suunniteltu 54 esteen rata, jonka ensimmäiset n. 30 estettä tehtiin lauantaina ja sitten sunnuntaina osa tuosta lauantain loppupätkästä ja sitten ne loput esteet sinne 54 asti. Oli tosi kiva rata, jossa pääsi kyllä harjoittelemaan todella, todella paljon erilaisia ohjausvaihtoehtoja. Sellainen oikein ohjaustekniikoiden täyskurssitus. Äkkiseltään ei tule mieleen ohjauskuviota, jota ei olis tarvinnut/voinut käyttää, ja se on paljon se. Tokihan yksinkertaisemminkin voi tehdä, mutta rata nyt vaan suosi vähän teknisempää ohjaustapaa.

Lauantai 18.4.

Treeniaikaa per koirakko oli yhteensä 30min, joten ensinnäkin jaettiin se aika pareittain puoliksi ja mentiin ne puolikkaat vuorotellen. Mä jaoin treeniajan vielä niin, että ekan puolikkaan menin Liinun kanssa ja toisen Ransulla. Olis ollut vähän turhan raskasta koiralle vetää kahtena päivänä peräkkäin puolituntiset niinkin vaativaa treeniä.

Liinun kanssa meno oli vauhdikasta ja taitavaa. Sen kans pystyi kokeilemaan erilaisia vaihtoehtoja ja kaikki toimi. Ei kellotettu, mutta osa oli selvästi nopeampia ja sujuvampia kuin toiset. Olin tyytyväinen meidän menoon. Opin tärkeitä asioita persjättöjen tekemisestä, mä en ole oikein tykännyt ja halunnut niitä tehdä Liinun kanssa, mutta vika onkin ollut mun väärissä linjoissa. Samoin Ransun kanssa en ole tykännyt tehdä niistoja, kun mun mielestä Ransu ei niistä tykkää. No, ehkä ei tykkääkään, mutta olen niitäkin tehnyt "väärin". On mulle joskus opetettu ne noin mutta Mikon piti palauttaa se oikea tapa mieleen.

Mikko oli tosi kannustava ja positiivinen kouluttaja, mä tuumin että Kajaani on sillain sopivasti, että voisin varata yksäriäkin Mikolta! Mikko tykkäsi mun koirista, etenkin Liinusta, ja sain itsekin tosi paljon positiivista palautetta ohjaamisestani. Kiva kuunnella noita videoita äänet päällä ;)

Onnistuin mä sitten välillä vähän töskäämäänkin...:

Eipä ole tuollaistakaan ennen käynyt... :D

Ransu meni lauantaina medikorkeuksilla. Molemmista huomasi, että kyllä välillä irtoaa vaikkei tarkoitakaan. Ja miten vaikuttaa se, jos hätäilen yhtään. Ransukin oli perusvarma ja perusinnokas Ransu. Pisti toivoa elämään, että josko me vielä saatais kevään aikana se menolippu arvokisoihin, taidosta se ei jää puuttumaan.

Sunnuntai 19.4.

Sunnuntaina sitten sama juttu, jaoin oman treeniaikani molemmille koirille. Väsymys alkoi näkyä etenkin Ransulla jo loppuvaiheessa. On se vaan pakko myöntää, ettei tuollainen parin kuukauden päästä 7v täyttävä koira jaksa enää samalla lailla kuin nuorempana. Vaikka motivaatio on nyt parempi. Eikä se myöskään palaudu samalla tavalla treeneistä ja pidemmistä lenkeistä kuin nuorena. Muuten ei ikä paina, mutta pitkäkestoiset suoritukset vaatii siltä aiempaa pidemmän palautumis- ja lepoajan.

Liinun kanssa saatiin sunnuntaina kehuja sen järjettömän hyvistä kontakteista. Samalla myös Mikko avasi silmiä sen suhteen, miksi Liinu saattaa himmailla puomin alasmenosiltaa ja jopa pysähtyä liian aikaisin ja sitten hiipiä sinne päähän. Mikä tietysti vie paljon aikaa. Mun käsky kontaktille on niin voimakas ele, että se saa Liinun pysähtymään vaikka keskelle puomin vaakasuoraa osuutta, vaikka itse jatkan matkaa. Harjoiteltiin sitten puomin suorittamista ilman tas-käskyä, ja sinnehän se pysähtyy silti. Palkka oli namikipossa. Kerran Liinu karkasi jo mun hetsauksesta ennen lähetystä puomille, ja paineli päähän saakka ja pysähtyi kontaktille. Mä jäin seisomaan paikalleen ja vapautin koiran :) Hieno likka! Se, miten se innoissaan tarjoaa joka käänteessä kontakteja ja monen metrin päästä käskystä siirtyy 2-2:een, kertoo että se tasan tarkkaan tietää miten kontaktilla pitää olla. Ne ei ole mitään herran haltuun -kontakteja tai "en ole varma mitä tuo käsky meinaa". Liinu todellakin tietää :)



Muutenkin sunnuntain treenit oli minusta aika lailla yhtä onnistuneet kuin lauantainkin. Ohjaaja oli hyvässä vireessä! Pari kertaa virhe tuli mun oman väärän linjauksen takia, mm. työnnän Liinun puomin ohi putkeen, kun olen itse suoraan puomille vievällä linjalla. Mutta kun korjaan linjan, niin Liinu ottaa puomin jne.

Ransun kanssa tehtiin 55cm rimoilla sunnuntaina ja kuten aiemmin kirjoitin, niin Ransu alkoi selvästi väsyä lopputreenistä. Silti se teki, mutta vaati väsyneeltä ohjaajaltakin vähän enemmän tsemppaamista. Ihan kelpo pätkiä me silti saatiin tehtyä. Ransun kanssa kokeiltiin kaiken maailman ohjauskuviot ja kaikki ne vaan toimi sillä. Sitten me lanseerattiin ihan uusi ohjauskuvio: karjalainen! Se on vippaus+persjättö. Niin että jos tästä lähtien joku tekee vippauksen ja persjätön peräkkäin, tekee siis karjalaisen ;)



Viikonlopun parasta antia oli toki onnistuneet treenit. Mutta myös opit persjättöjen ja niistojen tekemisestä ja Liinun kontakteista oli kyllä hyviä!