Kyllä kannattaa joskus ilmota ex tempore kisoihin! Olihan meillä niin huikea kisareissu keskiviikko-iltana Seinäjoelle Arto Laitisen radoille, että huh huh! Kaikki napsahti kohdilleen ja tulokset on sen mukaiset. Liinulle molemmilta radoilta nopeat nollat, molemmilla radoilla voitto ja siis eka radalta SERT-A!!! Pistettiin siis typyn valiokello vihdoin käyntiin. Eikä millä tahansa radoilla, vaan oikeasti onnistuneilla ja hyvillä radoilla, joista mun on vaikea keksiä paljoakaan parannettavaa.
Tästä tulee nyt melkoista hekumointia, mutta tulkoon. Kyllä sitä saa olla huikean koiransa suorituksista ylpeä! Liinu oli tosi hyvässä vireessä, virittelyt onnistui tosi hyvin. Lähdettiin pitkästä aikaa ihan alkupäässä, kolmantena. Eka radalla Liinu nousi kun jätin sen lähtöön. Käskin takaisin istumaan - ei tottele. Kävelin ekan hypyn taakse, käskytin suullisesti ja näytin käsimerkin - istahti ja jäi istumaan. Sillä pienellä vaatimuksella oli varmasti suuri merkitys sille, kuinka rata tulisi menemään. Kun se huomaa, ettei saa sikailla lähdössä, niin ei sitten niin oteta eri vapauksia radallakaan.
Eka radalla en tiennyt, suorittiko se keppejä loppuun asti. Ajattelin, että pentele minä aioin tehdä sinne keppien päähän sokkarin ja olla sujuvasti ohjaamassa nurkan takaakiertoa, niin senhän minä myös teen. Koiran tehtävä on hoidella ne kepit loppuun asti. Ja niinhän se hoiteli, minä vaan juoksin eteenpäin :) Kummallakin radalla mulla oli rohkeaa, topakkaa ohjausta, mutta olin silti tietyllä tavalla rento ja uskalsin antaa mennä. Ennen puomia tönäisin hypylle, mutta vähän liian lähellä hyppyä, koska Liinu meinasi lähteä hakemaan väärää estettä. Huutamalla (tai rääkäisemällä oikeastaan) sain sen tulemaan puomille ja sitten ei muuta kuin armoton loppukiri. Ja nollana maaliin! Kyllä oli kamalaa tehdä radalta eka nolla, ja jäädä sen jälkeen katsomaan, pystyykö muut samaan. Liinun aika oli muistaakseni jotain -6,95 ja etenemä 4,2m/s eli ihan hyvä. Se taisi kuitenkin lopulta tehdä ainoan nollan, olisko pari yliaikanollaa tullut lisäksi. Pikkuisen riehaannuin katsomossa kun viimeisen koiran kohdalla varmistui, että serti on meidän!
PIKKU-LIINUN VALIOKELLO LÄHTI KÄYNTIIN, SE OTTI ENSIMMÄISEN AGILITY-SERTINSÄ!
Toiselle radalle lähtiessä mietin, että nyt ei ole voitosta väliä, kunhan tehdään hyvä rata ja mieluiten nollatulos. Tykkäsin sekä ekasta että tästä toisesta radasta noin niinkun profiililtaan, tosi kivan virtaavat radat ja sujuvat. Kuitenkin vaativat taitoakin, mutta ei mitään übervaikeaa. Päätin, että ohjaan tarkasti enkä lepsuile. Annan kaiken ja odotan koiralta samaa. Ja tiedän, että kun mä teen parhaani, niin koirakin tekee.
Liinu jäi hyvin lähtöön, ajattelin, että jos taas nousee niin ei muuta kuin komento takaisin istumaan. Puomin läheisyys vähän kävi mielessä, mutta jätin mahdollisimman vinoon ja otin kumarassa vastaan, että saan hyvin haltuun ja se samalla jarruttaa putkeen kaarrosta. Se meni täydellisesti! Tuon tiukemmin ei tuossa tarvitse kääntyäkään, koska se söis vauhtia. Sitten täysillä puomilla karkuun, käskytys ja vapautus. Valssi oli inasen myöhässä, olin ajatellut rataantutustumisessa, että valssi saa vähän venyä, koska muuten saan koiran tuohon muurille (ja jotkut saikin). Putki oli niin lähellä A:n ympärillä mutkalla kuin se voi olla. Liinu menee mun selän takaa "väärälle" puolelleni, mutta onneksi mulla oli rintamasuunta ja liike kohti putkea, joten se meni sinne niinkuin pitikin. Keinu oli hyvä, ja putkeen lähetettyäni muistan ajatelleeni että nyt mene, tässä on ehdittävä (huuh, hengästyttää!), loppuradalla ei tarvi enää juosta koiran kanssa kilpaa, vaan voit 1. lähettää sen tekemään, 2. pysäyttää sen kontaktille, 3. ohittaa sen kepeillä ja 4. ohjata takaa. Kepeille Liinu tuli tosi kovaa, ja kun se aloitti pujottelun niin tajusin miten se joutui tehdä töitä että taipui niin hyvin siihen aloitukseen. Eräs kanssakilpailija auttoikin koiraa niistämällä ekaan väliin. Lopussa olin varautunut siihen, että en ehdi tekemään valssia takaakierron jälkeen. Niinhän se Liinu hakikin sen hypyn hienosti, niin että sain takaa ohjaamalla sitten pari viimeistä hyppyä menemään sujuvasti.
Aika oli hieno, muistaakseni -10,55 ja jälleen voitto! Liinulla oli vauhtia 4,6m/s etenemän verran, joten aika hyvää kyytiä se tosiaan pinkoi. Ja ohjaaja myös ;)
Oli kyllä fiilikset katossa kotimatkalla, vaikka en kyllä vieläkään oikein tajua että oikeasti me onnistuttiin nyt vihdoin ja viimein saamaan kaikki kohdalleen - kahdella radalla! Liinuhan tekee tajuttoman hienoja ratoja, mutta kun niissä tuppaa joku yks pikkujuttu ohjaajan toimesta kosahtamaan... On me se serti ansaittu! Nyt puuttuis enää yksi nolla, ja Liinullakin olis oikeus paitsi SM-kisoihin, niin voiton myötä myös karsintoihin! :)
Tässä vielä hienot radat, Ransu ei kisannut ollenkaan, ja oli ansiokkaasti Liinun kannustusjoukoissa. Palkintoposeakaan ei ole ainakaan vielä saatu otettua...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti