Sitten kun oli pari päivää agiliidetty, niin kerättiin itsemme ja lähdettiin paimeneen Kuttukuuhun kahden vuoden tauon jälkeen. Viime kesänähän meillä jäi kaikki paimennusleirit välistä, joten edellisestä kerrasta oli vierähtänyt pari vuotta. Hieman mietitytti, että missä mennään. Noh, mentiin tasan siellä minne oltiin kummankin koiran kanssa jääty.
(Kuvissa kuvaajana Katarina Bäcklund sekä minä itse.)
Aloitin Ransun kanssa, ja sehän oli siinä hommassa heti niinkuin ei olis pitkän pitkää taukoa ollutkaan. Hienosti haki lampaita, kuljetti niitä ja tehtiin alkajaisiksi vähän häkityshommia ja laitettiin pari kertaa lampaat traileriin. Olen sortunut edellisillä kerroilla siihen, että olen tietävinäni trailerilla koiraa paremmin. Ransu on saanut tehtyä siinä ihan onnistuneitakin suorituksia, joten luotin sen tietävän mitä pitää tehdä. Sehän komensikin lampaat tosi hyvin traileriin. Se on niin taitava tuossa voiman käytössä, se yrittää ensin liikkeellä ja leikin kautta, kun se ei auta niin se ottaa ärähdykset ja haukkumiset mukaan. Se ei ole mikään turhan räksyttäjä. Jos ne ei auta, niin valehyökkäys murahduksen kera. Yleensä viimeistään se riittää. Ransu myös tietää miten painetta annetaan ja miten se hellitetään, se komentaa lammasta, mutta ottaa heti myös paineen pois ja antaa lampaalle tilaisuuden totella. Jos se ei tottele, se käyttää voimaa uudestaan. Mun ei tarvi siihen puuttua muuten kuin toisinaan kannustamalla, koska luotan siihen, ettei se käytä turhaa voimaa eikä etenkään syöksy puremaan lampaita "tappomielessä". Ransun kanssa siis koin onnistumisen hetkiä ja helpotusta siitä, että voidaan jatkaa positiivisessa mielessä siitä mihin on jääty. Katsotaan miten työvuorot ja muut menee, käydäänkö tekemässä ykkösluokan paimennuskoetta tänä vuonna uudelleen. Toissa vuonnahan se jäi muutaman pisteen päähän hyväksytystä suorituksesta. Tiedän, että koirasta on kyllä ihan hyvin ykkösluokan kokeeseen.
 |
| Rännin harjoittelua |
 |
| Ransu hakee lampaat |
Liinun kanssa sitten taas homma ei sujunut sen paremmin kuin 2 vuotta sittenkään. Silloin sen kanssa tuli ensimmäiset vaikeat tilanteet, joissa se sai aika ikävästi puskuja lampailta ja sen itseluottamus koki melkoisen kolauksen. Liinu on aika pehmeä ja ottaa helposti itseensä. Kyllähän se silloin tuli reippaasti takaisin varikkohäkkiin kun kutsuin sitä, se pieni luotti muhun niin paljon. Mutta eihän se ollut enää sama rohkea paimen kuin ennen. Nyt ollaan samassa pisteessä. Sehän on kyllä aivan ymmärrettävää. Missä se olis päässyt muuttamaan käsitystään ja edistymään? Ei missään. Tuli oikein kunnolla selväksi viikonlopun aikana se, että paimennuksesta voi pitää pitkänkin tauon, ja tauon jälkeen koira on samassa pisteessä, tai jopa kehittynyt. Kuten Ransu oli, koska se sai positiivisia kokemuksia ja varmuutta ennen taukoa. Se luottaa itseensä. Mutta Liinulle ei ole tapahtunut mitään kehitystä, vaan se on samalla tavalla itseluottamuksen menettänyt kuin silloinkin.
Liinu ei tahtonut saada lampaita liikkeelle, se kun oli niin anteeksi pyytelevän näköinen. Yritin sitä kannustaa äijämeiningillä, mutta Liinu ei tohtinut saada siitä draivia tarpeeksi. Se tarvitsi tilan koiria apukoiriksi. Mutta paimensin myös paljon kahdella koiralla, eli mulla oli sekä Ransu että Liinu. Ransu on Liinulle paras apukoira, siitä se katsoo mallia ja saa enemmän tukea koska se on tuttu koira. Liinuhan ei oikein välitä vieraista koirista. Sinikka sanoi Ransun olevan niin fiksu, että ei se turhaa työtä tehnyt, vaan se osaa antaa automaattisesti Liinulle tilaa ja auttaa sitä tarvittaessa < 3 Liinun kanssa tehtiin ihan vain helppoja peruskuljetuksia ja sellaisia. Lampaat oli kyllä aika tahmeita, mutta kyllä taitavat koirat ne sai liikkeelle. Ja kyllähän ne lampaat Liinusta tiesi heti, ettei sillä ole nyt rohkeutta ja voimaa niitä liikuttaa.
 |
| Ransun näyte lampaiden käskemisestä. Liinu taustatukena :) |
 |
| Kumpikin koira mun kanssa töissä. Ne muuten toimii yhdessä kuin ajatus :) |
Varasin syyskuulle toisen leirin, heinäkuulla en välttämättä pääse. Ehkä käyn kuitenkin katsomassa heinäkuun leiriläisiä, jos sattuu töistä olemaan vapaata... Syyskuulle ilmoitin kaksi koiraa, katsotaan sitten kenen kanssa olen siellä...
Iltalenkiltä vielä pari kuvaa:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti