Kotikisoissa Agilityvalioksi!

Meidän pieni seura ahersi kisat viime viikonloppuna 3-luokille. Neljä rataa, tuomarina Janne Karstunen. En ole aiemmin Jannen radoilla ollut, ja netistäkin löytyi vähän huonosti hänen tuomaroimia ratoja. Vaikka meidän tulos olis ollut 4 x HYL, niin täytyy sanoa että Janne lukeutuu sinne suosikkituomareiden porukkaan näiden kisojen perusteella. Mutta mehän vedettiin varmaan oma ennätys, tulos-% 75 ja joukossa yksi sertin arvoinen nolla :)

Vuosi sitten näissä tunnelmissa :)

Kolme ekaa rataa oli siis agiratoja. Ekalle radalle lähdettiin viimeisenä, yhtään nollatulosta ei siihen mennessä olleet minit eikä medit tehneet. Medien palkintopallilla oltiin tuloksilla 5, 10 ja 10. Ajattelin, että aivan täysin mentävissä oleva rata, kun huolella vie. Rata oli kiemurainen ja keli helteinen, joten etenemä oli laskettu todella matalaksi ja ihanneaikaan ei tarvitsisi koiraa revitellä. Olis aikaa vaikka seisotella vähän kontakteillakin. Voittoon riittäisi nolla. Noh, eipä mietitä tuloksia ennenkun ollaan maalissa, joten radalle tekemään huolellista rataa. Hyvinhän meillä menikin kepeille asti. Putkesta Liinu tulee aiemmin kuin mitä mä älyän liikkua tekemään valssia keppejä edeltävälle hypylle. Ajattelin siis olla keppien vasemmalla puolen koiran mennessä niille. Nyt en ollut, ja huono lähetys (ja koiran kehno taito hakea kepit varmasti) aiheutti meille vitosen. Kävi pieni turhautuminen mielessä, että siihen se nolla taas meni, niihin perkuleen keppialoituksiin! Loppuradalla Liinu vielä hyppäsi muurin takaa pitkäksi, ajautui kehänauhan ulkopuolelle, joutui hyppäämään siellä olleiden numerokylttien yli, ja mulla meni kalasteluksi ottaa se vielä oikealle esteelle. Hylkäystä ei tullut koska kehänauha oli tosi lähellä esteitä ja koira palasi heti jatkamaan rataa. Rata oli mukavantuntuinen ja mielellään oltais sieltä nolla otettu. Ohjaaminen oli siistiä ja rauhallista, oli tosiaan aikaa antaa koiran pysähtyä kunnolla kontaktille, mikä ei ole itsestäänselvää siinä vaiheessa, jos radalta on vielä tulos tulossa. Hylkäyksen jälkeenhän mä seisottelen aina kontaktit.

Toiselle radallekin oli hyvä fiilis lähteä, jälleen ihan tehtävissä oleva rata. Pientä riskinottoa kepeillä, mietin pakkovalssin mahdollisuutta ja takanaleikkausta. Turha jossitella, olisko pakkovalssi toiminut virheittä. Radan ainoa virhe jälleen keppien aloituksesta. Ärsyttää, kun tosiaan treeneissä kepit menee yksittäin miten vaan ja usein treeniradan osanakin onnistuu. Sitten kisoissa on muka niin hävyttömän tarkkaa, missä mä olen ja mitä mä teen. En todellakaan haluais, että koiran suoritusvarmuus on yhdellä esteellä niin paljon siitä kiinni, mitä mä teen. Muutenhan toka ratakin oli katsomisen arvoinen, viimeisellä putkella Liinu näkee loppusuoran hypyn ja on jostain syystä menossa sinne, vaikka mä niin selkeästi jäinkin putken vasemmalle puolen sinne lähetyksen jälkeen. Noh, tältäkin radalta vitonen. Mä olin kisoihin tyytyväinen jo tässä vaiheessa, kaks tulosta hyvillä radoilla! Kun katsoo meidän tuloslistaa, niin tulosvarmuudesta ei välttämättä voida puhua.

Kolmas rata oli jälleen kivan tuntuinen, ja ajattelin kun kepeillä jälleen piti tehdä puolenvaihto joko ennen tai jälkeen, että jälkeen onnistuu varmemmin. Ehkä tässä on yksi syy meidän epäonnistumisiin aloituksissa, Liinu tietää etten luota niihin ja ne epäonnistuu siksi? Tiedän, että lähes varmasti se kestää sokkarin keppien päässä, joten valitsin sen. Ja olinkin hyvissä ajoin tekemässä sokkarin, kulma oli koiralle yllättävän vaativa, joten onneksi tein valssin ennen A:ta ja otin sillain koiran hypyn yli. Tajusin sen itsekin siinä vaiheessa kun näin missä kulmassa Liinu tuli kepeiltä hypylle ja kohti mun jalkoja.

Liinun etenemä oli vain 4,1m/s. Olihan siinä radalla montakin kohtaa, joissa olis saanut sekunnin kymmenyksiä pois, jos ohjaus olis ollut tiukempaa. Tosin 25 asteen helteessä, auringon paistaessa lähes koko ajan pilvettömältä taivaalta, päivän kolmannella radalla, ei voida koiraltakaan vaatia ihan mitä tahansa. Eikä ohjaajalta... Maaliin tullessa olin vaan tolkuttoman onnellinen, että saatiin nolla! Loppusuora on hieno :) No eipä ehditty hädin tuskin maalialueelta ulos, kun jo kuulutetaan että Liinulla on sadasosasekunnilleen sama aika kuin toisella koirakolla (joka itse asiassa oli lähtöjärjestyksessä meitä ennen), ja nämä koirakot pitää toistaiseksi kärkipaikkaa. Oumaigaad! Menin onnellisena palkkaamaan Liinua, kun medien viimeiset koirakot meni ratansa ja kohta vkt tulee meidän luo sanomaan, että me ollaan jaetulla voitolla, että kisan voittaja täytyy selvittää. Olen ollut yksissä kisoissa, joissa maxi-luokassa kahdella koirakolla oli sama aika, ja he uusivat radan. Vaihtoehdot on myös sopia kisaajien kesken (vkt:n ja tuomarin hyväksyessä tämän) voittaja tai arpoa voittaja, ellei kilpailijat halua uusintaa. Sanoin, että en tässä helteessä uusi rataa, että koira juoksee muutenkin neljä rataa. Mun kanssa voiton jakanut koirakko ei myöskään tahtonut uusintaa ja oli jo valio. Sen ohjaaja oli todella herrasmies kisaaja, joka sanoi lähes heti että hän luovuttaa mulle voiton jos kerran meillä on mahdollisuus valioitua. Paiskattiin kättä lujasti ja kiitin kovasti. Tuomari vahvisti asian ja niin me oltiin Liinun kanssa sertin arvoisia voittajia!!! Voiko parempaa kuulutusta kuulla seuraavaksi: "ja näin medien c-radan voittaja on schapendoes Liinu ja Sanna Sinihalme, joka hyppii tässä edessäni. Liinu saa sertin ja siitä tulee myös Suomen Agilityvalio!" Aivan uskomattoman hienoa!

Liinu on nyt sitten pentueensa ensimmäinen agilityvalio! Näyttelytuloksen olen sille hakenut heti 16kk ikäisenä, joten valionarvo on vain anomista vaille valmis :) Se sattui valioitumaan ensimmäisissä mahdollisissa kisoissa. Liinu sai ekan sertin 13.5.2015 ja toisen 31.5. Nyt toukokuussa helatorstain kisoissa ei vielä olis ollut vuotta ekasta, ja nämä oli sit seuraavat kisat :) Tuloslistoja kun katsoo, niin sitä arvokkaammalta saavutettu nollavoitto tuntuu :)

Viimeiselle radalle lähdin sitten vähän fiiliksissä, joten ohjaaminen ei ollut ihan niin tarkkaa kuin olis pitänyt olla, että siltä radalta olis esim. tuplanollaa koittanut vääntää. Kepeiltä heti ohjaajan hätiköinnistä virhe, lopussa ei ole niin tiukkaa ohjausta, kuin olis ollut tarpeen, joten hyllyteltiin. Sanoinkin jo kesken radan että se oli se päivän hylsy, pitäähän sellainenkin olla :P Ei se nyt ihan surkea rata ollut, oli siel hyviäkin pätkiä, kuten tuosta ekalta putkelta renkaan jälkeiseen putkeen oli ihan kelpo pätkä.

Tässä on kaikki päivän radat:

Oli kyllä hienot fiilikset palkintojenjaossa saada serti- ja valioruusukkeet kätöseen. On se tuo Liinu vaan kasvanut mainioksi typyksi :) Otetaan sitten "virallinen" valiokuva, kunhan valionarvo vahvistetaan ja hankitaan sille komeampi valioruusuke. Ja kunhan typykkä on vähän fiksummassa karvassa, nyt se on yks tankki, kun oon antanut jo 2kk karvan kasvaa. Ollaan käyty uimassa ja kaikkea, niin turkki kuivuu ihan pystyyn ja saa Liinun näyttämään kaksinkertaiselta :D