Muutama rivi pitää kirjoitella ihan itsellekin ylös, mitä on Prikan kanssa touhuiltu aksan parissa. Tällä viikolla korkattiin kenttäkausi, niillä kaikilla kolmella esteellä jotka siellä vasta on. Rengasta harjoiteltiin - olikohan se tiistaina - ekan kerran. Kohtuu hyvin se neidiltä sujui, Prikka meni reippaasti renkaan läpi kun ensin vähän hoksasi ideaa. Sain olla kiikuttamassa palkkakippoa renkaan puolelta toiselle ihan yhtenään.
Toisena harjoiteltiin A-estettä ja puomia. Molemmat namikipon kanssa oikein hyvin. Ne laittoi Liinun kanssa leikiksi A:n harjalla heti kun selkäni käänsin, kumarruin vaan ottamaan hihnaa maasta että laitan Liinun kiinni, niin seuraavaksi kuulen kynsien rapinaa A-esteeltä. Voi elämä, sarjassamme "koirani on aina hallitusti ja hallinnassa agikentällä". Liinukin teki sitten omalla vuorollaan muutamat kontaktit, ettei sen ihan tarvi vaan tyytyä katselemaan (ja ohjaaja sai nauttia upeasti osaavasta koirasta, joka toimii kuin ajatus). Prikka teki vielä kontaktien jälkeen uuden kierroksen rengasta. Ihan hyvin meni, vielä ei tosin renkaan läpi lähetykset lähteneet sujumaan, mutta mehän tehtiin koko estettä vasta ekan kerran.
Pihalla on treenailtu sillä yhdellä hypyllä asioita, lähinnä käännöksiä ja sitten sylkkäreitä ja poispäinkääntöjä. Ne on Prikasta kivoja, ja se tekee niihin usein sellaisen pompahduksen siinä käännöksen yhteydessä. Osasyy on varmasti myös mun nopea ohjausliike, mutta kun se nyt on sellainen eikä muuksi näy muuttuvan, niin saa sitten Prikka(kin) oppia sen sellaisena lukemaan. Lisäksi tehtiin muutama niisto, ne sujuu ihan hyvin. Liinun kans tehtiin päällejuoksuja, Prikankin kans oli tarkoitus mutta meidän treenit siinä sitten keskeytyi.
Torstaina menin uudelleen kentälle (ajatella, jo kolmas kerta aksaa tällä viikolla) ja tehtiin rengasta toisen kerran. Päästiin jatkamaan lähes suoraan siitä mihin jäätiin tiistaina. Kokeilin muutamia lähetyksiä, suurin osa onnistui, muutamia piti vähän korjata kun meinasi tulla renkaan ja rungon välistä. Olin tyytyväinen.
Kontaktitreeneissä tein parit kerrat puomia ja A:ta namikipolla, ja päätin sitten jättää kipon pois. Noh, ongelmiahan siitä tuli. Kerran se juoksi A:n pysähtymättä. Sanoin sille vähän tiukempaan sävyyn että ohhoh! Ja paluutin sen takaisin tarjoamaan kontaktia. Prikan tyyli on tulla koko alasmenopuoli uudelleen. Palkkasin. Seuraavalla kerralla sanoin tiukasti tas-käskyn jo harjan ylityksen jälkeen. Prikka pysähtyi sinne ihan ylös. Minä odottamaan että josko se tulee alas ja tarjoaa 2-2. Ei tule. Sanon uudelleen tas. Ei liikahda. Uudelleen tas. Tulee jarrutellen 2-2:een. Palkkaus ja vapautus. Uudelleen alkuun. Nyt en sano mitään, kun Prikka menee esteelle. Se pysähtyy harjalle odottamaan. Sanon tas, kerran tai useammin, en muista. Tulee 2-2:een. Palkkaus ja vapautus. Minä siinä sit päätäni raavin että miten mä tämän ongelman nyt korjaan. Selvästi targetin poistaminen hämmentää. Selvästi myöskään 2-2 ei ole niin hyvin hallussa, kuin mitä voisi kuvitella sen perusteella miten se tarjoaa sitä ihan ihme paikkoihinkin. Tässä sitä nyt ollaan, luulen sen osaavan eikä se vissiin osaakaan? Puomilla myös namikippo pois, seurauksena läpijuoksu pysähtymättä. Palautus kontaktille, jonka jälkeen seuraavat toistot se on jotenkin epävarma siitä, minne pitää pysähtyä. Tulee kyllä vielä suoran osuudenkin ihan ok, mutta laskuosuus on hiiiiiidaaas. Argh. Meinasi kyllä käämi kärähtää. En oikein tiä miten etenisin tästä. Ehkä otan namikipon takaisin? Ei. Miksei? Treenaan pelkkää laskuosuutta? En tiedä. Treenataan ainakin lisää siihen oikeaan asentoon tulemista. Toisaalta luulisi, että se pysähtymiskäsky on kuitenkin tuttu ja tietää mitä se tarkoittaa, mutta se täsmällinen paikka pysähtymiseen ei selvästikään ole. En haluaisi kippoa takaisin, koska vaikuttaa, että Prikka pysähtyy sen targetin takia, eikä siksi että olisi oivaltanut sen, mihin kohtaan kuuluu pysähtyä. Että voisi huomauttaa väärään paikkaan pysähtymisestä, pitää olla varma että koira tietää sen oikean kohdan. Ja se nimenomaan on tässä se ongelma. Läpijuoksuista päätellen se ei tiedä aina edes että pitää pysähtyä? Ainakaan ilman sitä kippoa. Sille on nyt saatava opetettua, että pysähdytään ja minne pysähdytään. Helppoa kuin heinänteko... sitä vartenhan tässä on vajaa vuosi tehty pohjia, ja tulos on näinkin hyvä ja varma!?
Saatiin me onneksi muutama ihan ok suoritus, lopusta hidas ja ehkä hieman epävarma, mutta kuitenkin. Näitä pitää vaan päästä tekemään. Onneks on kesäkausi ja ulkokenttä käytössä.
Lopuksi tehtiin vielä toista kertaa ikinä keppejä. Ekalla kerralla oli tuplaohjurit, nyt laitoin kuudelle kepille vain yhdet ohjurit. Viimeksi olis voinut heittää hihnan lopussa pois, mutta maltoin lopettaa ennen sitä. Nyt aloitin hihnan kanssa, ja ekalla kerralla korjasin aloitusta, pari kertaa taisin kesken pujottelun estää ohjurin alta menon. Pari puhdasta toistoa, jolloin ei tarvinnut hihna-apuja, ja jätin hihnan pois. Tehtiin useampia toistoja, ja oikein hienosti. Hieman alkoi tulla vauhtiakin siihen pujotteluun. Tehtiin vähän eri kulmista, aika läheltä lähetettynä eikä mitään vaikeaa, mutta niin ettei kaikki ole pelkästään ihan suoraa. Hienosti haki eri kulmista. Mulla on tavoitteena itsenäisemmät keppien aloitukset kuin Liinulla. Ja itsenäisemmän lisäksi häiriötä paremmin sietävä pujottelu. Olis tehnyt mieli tehdä keppejä vielä vaikka kuinka, koska ne oli se päivän paras pala, joka sujui hienosti ja nousujohteisesti ilman virheitä. Mutta maltoin mieleni, lopetin yhteen tosi hyvään pujotteluun ja palkkasin hyvin. Siitä oli hyvä mieli lähteä kotiin.
Huomenna aion kyllä käydä kentällä tekemässä kontakteja, mä en kestä pitkää taukoa niin, etten pääse niille mitään tekemään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti