Schapet kokoontui paimeneen

"Virallisesti" paimennuskesä starttasi viikonloppuna, vaikka me otettiinkin hieman varaslähtöä. Oli schapendoesien eka paimennusleiri Kuttukuussa. Sää suosi ja ei suosinut. Tähän mennessä kaikilla leireillä, joilla olen ollut, on ollut aurinkoista ja lämmintä tai ainakin pilvipoutaa. Sadevaatteita ei ole pahemmin tarvinnut. Nyt tarvitsi.

Pikku-Liinu1½ vuotta :) Kuvaaja Piia Pohja.

Saavuttiin perjantai-iltana Kuttukuuhun, keli oli mitä mainioin kevätkesän ilta ajella! Asetuttiin taloksi ja katseltiin huolestuneina taivasta ja sääennustetta, että taitaapa se vaan yöllä alkaa satamaan. Ja niinhän se alkoi. Koko lauantaipäivän satoi vähintäänkin pientä tihkua, mutta enimmäkseen ihan kunnolla. Sinikka oli käynyt vetämässä meille pe-iltana verijäljen, joka sekin huuhtoutui sateen mukana olemattomiin.

Sateesta huolimatta tehtiin kuitenkin töitä minkä pystyttiin. Oli tarkoitus, että Liinun kanssa teen aitauksessa harjoituksia, ja Prikka lähtee metsäpaimeneen. Siitä ei sitten tullut yhtään mitään. Koko aloitus oli ihan yhtä kaaosta, meidän siis oli tarkoitus Prikan kanssa vaan hengailla mukana ilman mitään vaatimuksia siitä, että sen pitäisi osata mitään tai osallistua lampaiden kuljettamiseen. Lopulta päästiin sen verran vauhtiin, että kokeneemmat koirat sai lampaita liikkeelle, mutta Prikalle ilmestyi heti alkuunsa vähän liian innokas ihailija. Jostain syystä toinen schapeporukan juniori oli hirmu kiinnostunut Prikasta, eikä toinen osaa sanoa kunnolla takaisin siihen ahdisteluun. Niinpä Prikalle tuli siitä metsäreissun tyngästä sen verran ahdistava kokemus, että se juoksi suoraa päätä takaisin majapaikkaan. Siitä metsäpaimennuksesta oli kyllä enemmän haittaa kuin hyötyä. Noh, Prikka ei siitä kauan ollut moksiskaan, mutta itselle jäi harmistunut fiilis kun olis ollut mahdollisuus päästä sen kanssa kahdesti metsään tällä leirillä.

Lauantaina paimennettiin siis enimmäkseen aitauksessa. Enimmäkseen Liinun kans, mutta otettiin Prikkakin sinne vähän ihmettelemään. Sehän on tosi ohjaajapehmeä koira, vaikkakin musta tuntuu että voi olla rohkeampi kuin Liinu. Liinun kans käytiin tekemässä muutamia pieniä hakuja ja laidunnusharjoituksia, sekä ränniä. Ränni oli vaikea, ja Liinu joutui tekemään todella kovasti töitä saadakseen lampaat liikkumaan ja irti rännin ulkopuolelta seinämästä. Lopulta onnistuttiin, mutta kyllähän se aikamoisen työn joutui tekemään. Sit lisäksi peruskuljetusta ja portista kulkemista. Sellaista kesän käynnistelyä. Se jopa kerran lähti oma-aloitteisesti ja melko vauhdikkaasti hakemaan lampaat takaisin, kun ne karkasi. Lisäksi Liinu joutui harjoittelemaan äänenkäyttöä. Se tosin haukkui minusta enemmän kirahveille kuin lampaille, mutta sai se silti jotain vaikutusta aikaan. Liinu on kasvanut viime syksystä valtavasti. Se luottaa jo itseensä paljon enemmän :) Haastavampien lampaiden kanssa työskentely vie siltä valtavasti voimia, joten se ei niiden kanssa vielä kykene kovin pitkäkestoisesti työskentelemään. Hienoa kuitenkin se, ettei se ole paineistunut tai mitään kun tullaan pois aitauksesta. Ja se lähtee sinne aina ihan mielellään takaisin töihin.

Otettiin Prikka myös aitaukseen ohjausharjoittelun alkeita oppimaan. Se ottaa sauvasta todella herkästi painetta. Hieman se oli epävarma, joten Sinikka oli sitä mieltä että otetaan Liinu sille tueksi ja apukoiraksi. Oon ollut vähän epäileväinen sen suhteen, onko Liinu sille kovin hyvä tuki ja turva ja apukoira. Liinustahan se tosin enemmän ottaa tukea kuin jostain vieraasta koirasta. Mutta lauantain työskentely osoitti kyllä mullekin Liinun vahvistuneen, joten suostuin ottamaan sen apukoiraksi. En halua Prikasta Liinun varjoa, mutta tässä tilanteessa se oli fiksu päätös, koska Prikka ei muuten vielä olis ollut ainakaan päivällisen kokemuksen jälkeen valmis harjoittelemaan aitauksessa paineen alla. Liinu tuli Prikalle kaveriksi kuljettamaan lampaita, ja siitä tuli sitten oikein hyvä harjoitus! Prikka reipastui ja kulki mun edellä lampaiden perässä. Liinulle se oli lisäksi hyvää poispäinajon harjoittelua, vaikka lampailla veto olikin edessä. Mutta minä olin Liinun takana, joten ehkä sille jäi mielikuva että se pystyy työntämään lampaita edellään ilman minun vetoakin ;)

Paimennuksen jälkeen käytiin kokeilemassa sitä eilen vedettyä verijälkeä. No eihän sitä sateen pieksämää jälkeä enää löytynyt, joten vedettiin uusi ja tehtiin se sitten tuoreeltaan. Prikka varmaan alussa lähti seuraamaan oikeaa jälkeä, mutta sitten jossain kohtaa verijälki hukkui ja se seurasi oletettavasti jotain askelten jälkiä takaisin. Liinu sen sijaan oli todella jälkitarkka ja hyvä! Se seurasi todella tarkasti jäljen loppuun asti. Itselle jäi kyllä into, että tätä pitää ehdottomasti alkaa tehdä kotopuolessakin!

Sunnuntain vastaisena yönä sade oli onneksi loppunut, ja aamulla herätessä oli ihana auringonpaiste ja mukavan lämpöistä. Fiilikset nousi heti, vaikka edellinenkin päivä oli ollut loppujen lopuksi ihan onnistunu. Suunniteltiin uudet juonet sunnuntaille.

Liinu lähti ekaksi käymään aitauksessa, mentiin hakemaan varikolta lampaita. Se on paineinen paikka ja Liinulle vaativa paikka. Laitoin sen kuitenkin menemään hakemaan lampaat. Liinu joutui vähän ahtaalle, kun osa lampaista tuli portista, mutta osa jäikin varikkohäkkiin, ovi meni kiinni ja lampaat ja Liinu oli oven toisella puolella. Kiirehdin avaamaan oven, ja työ tuli tehdyksi. Liinulle nuo on tosiaan vaikeita paikkoja, miksei kenelle tahansa koiralle, mutta Liinu muistaa varmasti aina sen ekan huonon kokemuksensa, mikä sillä on varikolta. Saatiin kuitenkin lampaat isompaan varikkoaitaukseen. Siitä ne sitten lähti niin räpsäkkäästi, että sinkosivat suoraan aitauksen toiseen päähän. En muista sanoinko Liinulle, ja jos sanoin niin miten, että menee keräämään lampaat. Sinne se kuitenkin ampaisi, mutta sikäli väärästä suunnasta siinä tilanteessa, että yritti kiertää lampaiden takakautta, jolloin ne paineli nurkassa aidasta läpi ja yli. Liinu oli jopa vähän hämillään omasta voimastaan, vaikka sinänsä yritys oli hyvä ja isolla laitumella se olisi varmasti toiminutkin. Nyt vain lampaat oli heti nurkassa ja vähän liiaksi pakenemassa kuin että koira olis saanut ne haltuun. Olin kuitenkin tyytyväinen sikäli, että Liinu lähti niin reippaasti ja itsevarmasti niitä hakemaan. Kerättiin lampaat takaisin ja tehtiin hieman ihan peruskuljetusta ja sitten häkitettiin ne. Laitoin Liinun lepäämään ja lähdin Prikan kanssa metsäpaimeneen.

Oli siis sovittu niin, että parin apukoiran ja toisen juniorin kanssa Sinikka vie lampaat metsään, ja me tullaan sitten Prikan kanssa sinne ja tuodaan ne pois. Nyt tunnelma oli aivan erilainen, rauhallisen seesteinen. Apukoirat ei välittäneet Prikasta mitää, joten Prikka ei ottanut niistä mitään painetta itseensä vaan sai keskittyä rauhassa lampaisiin. Välillä vähän matki niiden perässä mitä tehdä. Prikka on tosi luottavaisesti lampaiden kanssa, se ei pelkää niitä ollenkaan eikä ota niistä painetta. Se ei myöskään väistä lampaita. Oli esimerkiksi tilanne, jossa lammas katsoi sitä hieman korkeammalta mättäältä, ja Prikka makasi mahallaan alemmalla mättäällä. Prikka tuijotti lammasta tiukasti takaisin ja voitti tuijotuskilpailun. Prikka on toki vielä lapsi ja siinä lapsenuskossaan niin liikuttavan kaikkivoipainen, mutta Sinikkakin oli sitä mieltä että se on pienestä koostaan huolimatta aika vahva koira.

Prikka on jo hieman oppinut, että lampaiden viereen menemällä ja niitä katseella paimentamalla niitä voi saada liikkeelle. Prikka on eka mun koirista, jota sytytellään metsäpaimenessa töihin, joten on ihan erilaista seurata niitä pieniä merkkejä, joilla se osoittaa että se tajuaa tästä hommasta jotain. Se saa tarjota ja hoksata itse asioita, ja jännä miten se tekee itsenäisesti eikä hae minulta jatkuvasti kehuja/rohkaisua jatkaa. Tuolla metsäpaimenessakin se kokeili esimerkiksi lampaita kohti ryömimistä, ja samalla niiden katsomista. Tulos: lammas siirtyi. Se tulee vierelle kulkemaan tai pysähtyy lampaan vierelle ja tuijottaa sitä. Tulos: lammas lähtee liikkeelle. Lisäksi se kulkee lampaiden takaa ja ohitse saadakseen ne liikkeelle tai jatkamaan matkaa. Prikka on todella rauhallinen paimennuksessa. Vaikka se ei varmaan vielä miellä olevansa töissä, mutta siitä tulee vahva ja itsevarma vaikutelma, miten se kulkee lampaiden seassa ja poimii niitä mukaan. Prikka on ketterä ja aika hyvä kropankäyttäjä, ja voin vain kuvitella mitä siltä on odotettavissa että se saa lampaat tekemään tahtonsa mukaan.

Nyt vasta oikein ymmärrän sen hehkutuksen siitä, miksi metsäpaimennus on niin opettavaista! Oon tähän asti käynyt metsäpaimenessa vain pyörössä sytyteltyjen koirien kanssa, jotka on jo tehneet jotain aitauksessa ja tottuneet ohjaukseen. Nyt kun on nuori koira, jonka kanssa kävin 4-kuisena ekan kerran metsäpaimenessa, ja joka nyt talven tauon jälkeen pääsi uudelleen, oma näkökulma on aivan eri. Vielä en tiedä, millainen matka tästä Prikan kanssa tulee, mutta alku on mielenkiintoinen ja opettavainen itsellekin. Se, mitä on aikaa tarkkailla ja katsella tuolla metsässä koirien toimiessa, jää aitauksessa helposti huomaamatta. Olen ehdottomasti tyytyväinen, että se pyöröhäkissä sytyttely on jätetty Kuttukuussa pois. Uskon että metsässä aloittamalla koira on paljon valmiimpi ottamaan ohjeita vastaan aitauksessakin.

Palattiin takaisin tilalle, ja Prikka jopa vähän haukahti ovella kun lampaat laitettiin lampolaan, ja ne ei vissiin sen mielestä menneet tarpeeksi sutjakasti sinne :D Otin Liinun vuoroon, Prikka saisi levätä ja haudutella loppuleirin kokemaansa. Mentiin Liinun kanssa isompaan aitaukseen tekemään ränniä. Lähetin Liinun hakemaan lampaat, ja se hakee ne paremmin jo hieman kauempaa. Tehtiin ränni, ja sehän meni todella hyvin! Liinukin tuli reippaasti rännin läpi. Alettiin tekemään uudelleen, ja silloin Liinu ei tullut ränniin. Lampaat kyllä saatiin rännistä läpi, eli ilmeisesti se vaikutti niihin rännin ulkopuolelta. Mutta ränniin se ei suostunut tulemaan. Mä sitten kutsuin sen kulkemaan kerran rännin läpi, vaikka lampaat oli jo pellolla. Tehtiin peruskuljetusta, mutta yksi lammas oli todella hankala. Se kääntyi Liinua kohti ja ajoi Liinua takaa. Mä sitten puutuin siihen ja komensin sitä lammasta, koska Liinu joutui tosissaan taistelemaan sen kanssa. Hetken se kulki porukassa mukana, mutta kääntyi taas koiraa päin. Se vei Liinulta voimia todella paljon. Lopetettiin hyvään pätkään. Sunnuntaina Liinu enemmänkin komensi lampaita eikä kirahveja, eli se äänenkäyttö suuntautui oikeammin lammasta kohti.

Liinun seuraava pätkä oli poispäinajon alkeita. Otettiin viis lammasta, jotka oli tarkoitus työntää portin läpi. Liinu on hyvä tasapainottamaan laumaa ja pyrkii siihen, mutta nyt pitikin tulla kohti lampaita ja ajaa niitä mun ohi, ilman vetoa. Taas oltiin töissä, joissa koiralta kysytään voimaa. Itsevarma ja vahva koira saa lampaat aika helpostikin siirretyksi, mutta Liinu, joka ei oikein tunne olevansa kovin vahva, joutuu jälleen tekemään enemmän töitä. Ensimmäinen kerta sujui kuitenkin oikein hyvin, Liinu keksi että se menee maahan, ryömii lampaita kohti ja haukkuu niille. Olis kannattanut jättää se harjoitus siihen onnistumiseen, toinen kerta oli nimittäin hankalampi eikä sujunut niin hyvin. Paimennuksessa pitäis oikeastaan ottaa se sama maltillinen asenne kuin agilityssa, että jos kerrasta onnistuu, niin sitten ei heti innoissaan uudelleen. Etenkin paimennuksessa tehtävässä, jossa koira joutuu tekemään kovasti töitä. Ei siis niinkään fyysisesti, vaikka hyvä fyysinen kunto tietysti auttaa jaksamaan, vaan pääkoppa joutuu niin kovasti töihin.

Muistaakseni viimeinen pätkä tehtiin pelkkää kuljetusta ja mentiin sen portin läpi ihan peruskuljetuksella. Mutta sitä ennen lampaat piti ottaa isosta varikkohäkistä. Siellä oli tietysti se porukka vastassa, jossa oli se Liinua päin kääntynyt lammas. Liinu tunnisti sen, eikä halunnut tulla varikon lähellekään. Liinu ravasi aitauksessa edestakaisin ja yritin kutsua sen tulemaan. Joku vitsaili reunalta, että Liinu selvästi sanoo että "minä olen nautakoira, en lammaspaimen!" Mä sitten vastauksena vitsiin sanoin Liinulle että "Liinu tule, täällä on nautoja" ja se tuli heti :'D Liinu tuli mun viereen portille ja lampaat tuli ulos varikolta. Otettiin kylläkin se tuittupää-lammas siitä ryhmästä pois, että saadaan loppuun jotain helpompaa ja kevyempää, Liinulla ei olis enää voima riittänyt sen lampaan kans taistelemiseen.

Sunnuntai oli onnistunut päivä, josta jäi hyvä fiilis. Sinikkakin sanoi, että kyllä on Liinu kasvanut vuoren verran viime syksystä. Sen kyllä huomaa. Tiedän nyt, että se on vahvempi ja toivottavasti kasvaa lisää tämän kesän aikana. Meillä on kuitenkin 1lk koe sen kanssa tavoitteena. Pitkäkestoinen työskentely on yksi, mitä mun mielestä täytyy harjoitella. Kevyemmin liikkuvilla lampailla se pystyykin siihen varmasti, mutta jos se joutuu kovasti taisteleman jonkin lampaan kanssa, niin se kuluttaa sen voimia.

Heinäkuussa palaamme sitten paimennuksen pariin taas :) Tuli pitkästi postausta, mutta kirjoitankin tämän lähinnä itselleni, että muistan edes viikon päästä mitä tehtiin ja miten meni, koska nytkin on jo vaikeuksia muistaa tarkasti edes lauantaita ja eilistä. Kun tekee ja tapahtuu paljon, niin kaikkea ei sit enää aikojen päästä muista.