13. toukokuuta 2016

Kaikkea paitsi agilitya

Otsikko voisi kyllä kuulua myös, että kaikkea paitsi agilitya ja blogin päivitystä.


Onhan me kisattu maaliskuun jälkeen, en edes muista että kahdet vai kolmet kisat, joka tapauksessa eipä juuri ollenkaan. Oon ollut yksin kisoissa, joten ei ole videoitakaan. Parit nollat on taidettu tehdä, ja loput sitten lienee enimmäkseen onnistuneita hyllyjä. Ei olla kyllä treenattukaan juuri yhtään. Pari kertaa oon käynyt keppitreeniä tekemässä seuran vapaavuorolla, ja sitten kerrankohan oon tehnyt ratatreeniä. Nyt pihan kuivuttua ollaan muutamana iltana tehty piha-aksaa.

Me ollaan tässä viimeiset pari kuukautta oikeastaan kasvateltu kuntoa - tai siis lähinnä Liinu ja Prikka on kasvattanut, ohjaaja tuskin niinkään. Ollaan nautittu kevään tulosta ja tehty pitkiä lenkkejä metsään ja metsäautotietä pitkin pyöräillen. Pisimmät lenkit on olleet 15-16km ja useimmiten on Tomin koiratkin olleet mukana. Riku on ollut muutaman kerran päivähoidossa leikkimässä Prikan kanssa, ja niiden päivien jälkeen (kuten tänäänkin) Prikka onkin aika väsynyt. Velipojallakin sitä virtaa riittää, ja kun kokoeroa on niin Prikka joutuu välillä herkästi alakynteen. Osaa kuitenkin suuttua jos tarvitsee ja velipoika kyllä sitten totteleekin. Ovat niin lapsellisia yhdessä, että melkeinpä koko ajan pitää olla jotain touhuamassa. Rikukin nauttii kun pääsee tänne isoille pihoille juoksemaan ja haistelemaan sieltä rivitalokaksiosta. Eilen leikkivät ensin pihalla ja otin kuvia, sitten lähdettiin parin tunnin metsälenkille. Sanomattakin on selvää, ettei ne niiden metsälenkit ole leppoisaa jolkottelua metsäpolkua pitkin, vaan raakaa takaa-ajoa ja painia umpimetsässä. Meillä kun ei varsinaisia lenkkipolkuja edes mene. Käytiin tosin Kokkolassa merenrannassa hakemassa parit punkit mukaan viime viikolla, niin oltiin vähän eri maisemissa välillä. Illalla sitten vielä käytiin puolen tunnin rauhallisella kävelylenkillä, alkoi porukka olla väsynyttä kun ei enää viitsinyt lenkillä leikkiä, pihalla sitten taas piti ottaa pikku painia :D

Kokkolassa oli viime viikolla perinteiset helatorstain agikisat, joissa nyt siis viimeksi oltiin. Anders Virtanen oli tuomarina, ja kuuluu ehdottomasti mun suosikkituomareihin. Oli suunnitellut nytkin mukavat ja oikein meille sopivat radat, mutta niinkö vaan piti ohjaajan nekin mokata. Eka radalla lähdin hätiköimään pakkovalssin kanssa ja Liinu tuli hypyn yli suoraan. Toisella radalla erityisesti ilahdutti välistävedon onnistuminen (etenkin kun suurin osa taisi yrittää välttää välistävedot takaakierto+päällejuoksulla) hienosti. Senkin radan mokasin taas itse hätäilemällä, lähetin Liinun kepeille, mutta en antanut sille aloitusrauhaa vaan ajoin liikaa itsekin keppejä kohti, joten kieltoja x3 kepeiltä. Liinukin turhautui ja alkoi haukkumaan mulle. Kyllä tuli selväksi :D Muutenhan ne radat oli puhdasta ja hyväntuntuista menoa, hyvännäköisestä en tiedä kun ei tullut pyydettyä ketään kuvaamaan vaikka tuttuja olis ollut pilvin pimein. Oli helpon ja vaivattoman tuntuista agilitya, vaikka radoilla omat kivat haasteensa Andersin tyyliin olikin. Seuraavaksi startataankin kotikisoissa parin viikon päästä.

Tänään muuten tulee vuosi Liinun ekasta agisertistä, eli valioitumistakin tässä voisi toivoa :) En tosin laita siihen paineita, kuten en tuplanollaankaan, nollia kyllä muuten olis ainakin riittävästi mutta kun se tupla puuttuu. Jotenkin ei ole tällä kisamäärällä ja treenaamisella sellainen fiiliskään, että oltais arvokisakunnossa. Tai no, mä olen tasan tarkkaan niin kilpailuhenkinen, että jos se tupla saatais niin menisin niihin arvokisoihin ja that's it. Ei tässä vaiheessa vuotta ole kyllä taitojen kartuttamisen suhteen paljon tehtävissä. Viime keväänä vaan kerättiin kisakokemusta tässä keväällä aika paljon enemmän kuin nyt. Josko me tässä aktivoiduttaisiin taas :)

Prikan kanssa on tehty siellä sun täällä jotain pientä. Kisapaikalla oon ottanut sen aina kun mahdollista lämppäesteille, se onkin tosi tottunut kisatunnelmaan ja häiriöön kun on pienestä lähtien tehty tuota samaa. Ja onpahan samalla tullut muutama erilainen halli ja alusta tutuksi. A-estettä ollaan tehty muutamia kertoja, puomia ja keinua sitten enemmän. Namikippo on vielä kovasti tarpeen tukena, vaikka muuten tarjoileekin 2-2 herkästi. Tarjoilee sitä sellaisiinkin paikkoihin, mihin ei tarvitsis; mm. käveli pituuden palikkaa pitkin ja tarjosi sen päähän 2-2... Jepjep, just niinpäinhän se este suoritetaan ja tietysti sitä pitkin kävellen. Viimeksi eilen kun puhalsin ilmapatjan, kohta siellä oli Prikka ilmapatjan reunalla kakskakkosessa :'D

Meillä on kotipihalla yks ainoa hyppyeste, ja sillä me sit ollaan treenattu. Kyllä yhdestäkin hyppyesteestä riittää vaikka miten moneksi illaksi iltatreeniä koiralle, joka ei osaa vielä juuri mitään! Liinukin on tosin tehnyt ohjauskuvioharjoittelua, niistoja ollaan treenattu sen kanssa aika paljon koska ne on sille vaikeita. Sen on jotenkin vaikea malttaa jäädä suorittamaan tiukka käännös kun ohjaaja jatkaa jo eteenpäin. Mä en näe niistossa radalla mitään hyötyä, jos sen ansiosta ei pääse koiraa karkuun. Muuten teen ihan peruspyörityksen, joka Liinulle on yleensä varmempi. Niisto(-sokkari), jossa ohjaaja joutuu odottamaan koiran nokan riman yli ja sitten äkkiä ryntäämään pois alta, on aivan täysin turha ja huonosti tehty. Niistosta on hyötyä, jos merkkaus riman yli riittää ja sitten ohjaaja saa jatkaa matkaa. Muuten se siivekkeen ympäri pyörittäminen niin että ohjaajakin muutamalla askeleella pyörähtää, on paljon sujuvampi (eikä tarvitse kadottaa koiraa selän taakse). Yksi toinen toimimaton käännös, jota en edes treenaa, on vastakäännökset. Ihmeen paljon ihmiset niitä viljelee kisoissa, sellaisissakin paikoissa joissa pitäis mun mielestä selvitä sillä että koira osaa peruskäännöksen ja ohjaaja käännöksen kertomisen ajoissa. Joskus niitä kokeilin treenata, niin lopputulos oli kieltoja riman edessä tai mihin sattuu suuntaan riman jälkeen matkaa jatkava koira. Vikahan oli varmastikin enemmän minussa kuin vastakäännöksessä sinänsä, mutta pitipä sekin kokeilla kun niitä niin paljon näkee. Ei kannata, peruskäännökset pitää osata rytmitää ja ne kääntää kyllä Liinun. Eikä vasureita tule opettelemaan Prikkakaan.

Prikka on harjoitellut takaakiertoja ja juurikin noita peruskäännöksiä. Rima on ehkä n. 10cm korkeudella, että vähän joutuu hypätä. Sen kans on tehty myös niistoja, ja itse asiassa Prikka oli yhdessä vaiheessa niissä jo parempi kuin Liinu, siis suoritusvarmempi. Toissa iltana harjoiteltiin päällejuoksua. Siinä on kans yksi mun ja Liinun kipukohta. Tai on ollut, ei oikeastaan enää niinkään. Tehtiin aika paljon toistoja kun halusin oikein kiinnittää huomiota koiran laskeutumispaikkoihin ja miten siihen voi itse vaikuttaa. Toimi! Prikan kanssa vasta harjoiteltiin päällejuoksua lelun kanssa. Siinäkin vois kyllä sanoa että taas mentiin mukavuusalueelta pois, nimittäin tuo lelulla palkkaaminen. Ransu palkkaantui heitettävästä lelusta, Liinu ei oikeastaan lelusta ollenkaan. Se taistelee kyllä tosi hyvin lelusta leikin vuoksi, mutta agilityssa se odottaa vain että lelu äkkiä vaihtuis ruokaan. Se on niin pohjattoman perso että ruoka on aina se mikä typyä vie ja liikuttaa. Prikalla toimii myös paremmin ruoka, mutta yritän sille nyt tuoda tiettyihin asioihin sitä lelupalkkaa mukaan, vaikka se ei mulle itselle luontevaa olekaan. Noh, päällejuoksujen opettamiseen se kyllä toimi tuhannen paljon paremmin kuin ruoka. Pari hyppyestettä lisää kun askartelis niin sais jo huomattavasti lisää treeniaiheita etenkin Liinulle. Kuten sanottua, Prikka pärjää tuolla yhdellä vielä kauan :D

Otsikosta huolimatta, agilitysta tuli kuitenkin jauhettua :P

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti