Ratareeni-perjantai

Eilen treenasin pitkästä aikaa molemmat koirat. Agilitya siis. Liinulla oli ollut pari viikkoa taukoa aksasta, Ransulla edellisistä kisoista aikaa kuukausi. Ransun kanssa ei ollut varsinaisesti tarkoitus vieläkään treenata, mutta rata tuntui sellaiselta, että halusin mennä sen Ransun kanssakin.

Rata oli 2lk rata ja Liinun kanssa menin sen pätkissä. Ajattelin vähän sillai että back to basics, lyhyitä pätkiä ja palkkaa. Liinulla on itseluottamusongelma, joka näkyy kepeillä ja välillä muillakin esteillä. Aluksi otin sen kanssa keppejä, aloitus ja lopetus eivät ole ongelma vaan se tietty väli keppien keskivaiheilla. Pari kertaa säädettiin niin että Liinu tuli ulos kepeiltä tai sekosi rytmistä, joten laitoin ohjurin takaisin keskelle. Alkoihan se luistaa ja riitti itsevarmuus tai mikä nyt puuttuukaan, että pujottelee hyvin loppuun asti. Näköjään ennemmin voisi ottaa alusta toisen ohjurin pois kuin tuota keskellä olevaa.

Sitten itse radalla oli tarkoitus harjoitella jaakotusta ja välistävetoa. Jaakotus oli muuten hyvä, mutta Liinulla oli imu kepeille niin se kiersi siivekkeen väärään suuntaan ja taisi käydä jonkun kerran kepeilläkin pari väliä tekemässä. Välistävedot meni Liinun kanssa hyvin ja kun se typy on niin hieno noissa tiukoissa käännöksissä :)

Liinun kanssa tuli uusi mielenkiintoinen asia ilmi, josta ei nyt kyllä aleta ongelmaa tekemään. Nimittäin kun se ihan alussa-alussa loikki A:n niin että sille piti opettaa pysäytys alasmenolle, niin nyt se jäisi harjalle odottamaan lupaa mennä kontaktille ellen käskytä sille kontaktisanaa jo kun se on harjalla. Eilen harjoittelin sitä, että minä saan juosta kontaktiesteeltä eteenpäin ja koiran pitää pysyä kuin liimattuna kontaktilla. No pysyihän se, ensin harjalta koiranmitta alaspäin ja sitten kontaktilla. Mietin että mitä mä tuon kanssa teen, että ei se noin voi olla. Tajusin että tässä on kyse yhteispelistä ja mun ja Liinun yhteistyön rakentamisesta, ei siitä että kaikki menisi niinkuin MINÄ olen sen suunnitellut, koska meitä on siellä radalla kaksi yksilöä tekemässä yhteistä suoritusta... Oli ehkä treenien paras oivallus tuo. Joten totesin että joitain asioita on vaan tehtävä sen mukaan miten koira niitä tekee, eikä tuo nyt edes ole iso juttu. Liinulle pitää huutaa kontaktikäsky kun se tulee harjan yli, sille kontaktikäsky TAS ei ole enää määräys siitä että sinun _pitää pysähtyä_ siihen ja piste, vaan se näytti eilen ainakin tarkoittavan sitä että sinä _saat mennä kontaktille suorittamaan sen_ kuten on opeteltu. Kyllä se sitten siinä 2-2 pysyy takajalat liimattuna vaikka mä juoksisin 20m päähän minkä jaloista pääsen. Jospa tämäkin toimii lopulta yhtä hyvin kuin se, että Liinu itse päätti että keinullekin on selkeintä pysähtyä ja tehdä 2-2. Josta tuli mieleen, että se on alkanut erottaa keinun ja puomin toisistaan.

Muu rata oli aika simppeliä tykitystä, Liinulla oli ihan ok vauhti, mutta on se itselle uskomaton se ero radan suorittamisessa, pysähtyykö koira joka kontaktille vai eikö.

Hain Ransun vuorolleen ja se tuntui ensinnäkin hirmu isolta koiralta jotenkin :D Ransu sai mennä hypyt ja muurin medikorkeuksilla, renkaan olen yhdestä läheltä-piti tilanteesta johtuen todennut että se on oltava turvallisuussyistä maksirengas vaikka muuten mentäis mitä korkeuksia...Ransu oli innoissaan ja kyllä se vaan kokemus ja hioutuneempi yhteistyö puhui kun me lähdettiin radalle. Paitsi ettei Ransu yrittänyt treeneissä kertaakaan nousta lähdössä tai puhumattakaan hiipiä perään, Liinu vissiin ajatteli että poikkeus vahvistaa säännön, Kunhan ei ajattele, että kertahan se on ensimmäinenkin ja sitten se on jo tapa.

Ransun kanssa mulla oli huomattavasti kovempi kiire, koska Ransuhan ei pysähdy A:lle, se menee sen parilla loikalla eli paljon kovempaa kuin Liinu, se tekee ylipitkiä hyppyjä herkästi jos en ole ajoissa jne. Puomilla Ransulla on niin hieno vauhti ja hyvät alasmenokontaktit että ihan liikuttaa. Eka kerralla olin laittanut palkan valmiiksi jo ennen kuin hain koko koiraa halliin ja toka kerralla kun se teki niin hienosti niin palkkasin kädestä maahan. Ransun kanssa rata oli sujuva ja ihan vauhdikas, sai itsekin ihan juosta, 170m rata. Mä oon huomannu että mulle on vähän tullut noita sprintterin ominaisuuksia, kun lenkilläkin kun lähtee juoksemaan, juoksen liian kovaa enkä jaksa juosta kun vähän matkaa :) Liinun kanssakin tuntuu, ettei ole niin kova kiire kuin aiemmin, että ehkä Liinu ei ole hidastunut vaan mä oppinut ajoittain juoksemaankin ;)

Aikas hyvät treenit siis, Liinun kanssa tein tuon A:n kanssa toistoja että saatiin se alasmenokontakti toimimaan, turhaa antaa 10 sekuntia tasoitusta yhdellä esteellä. Jos Liinun A ei muutu vauhdikkaammaksi, niin se tulee aina häviämään Ransulle sen esteen, ja sama koskee kyllä puomiakin ellei se ala jossain vaiheessa mennä sitä itsevarmemmin ja kovempaa.

Huomenna paimentamaan, ensin Ransun kanssa FCI klinikkapäivään ja sitten rotuleirille perään. En malta odottaa!

P.S. Ratapätkiä on videolla, mutta katsotaan onko ohjaaja niin laiska ettei viitsi tehdä niistä mitään koostetta...

P.P.S. Olihan mulla Liinun möllivideo tänne laittamatta, joten tässä Liinun toisista möllikisoista videota.