Kirmailtiin kotikisoissa

Kirmailtiin viikonloppuna kotikisoissa kuuden startin verran. Ne olikin aika ennennäkemättömät kisat mun kannalta. Alunperinhän starttien piti olla kummallekin koiralle 3+3 mutta loppujen lopuksi se kääntyi 4+2 Liinun hyväksi.

Liinun kisat 23.3.

1-2lk kisat oli lauantaina, ylituomarina Anders Virtanen. Hänellä oli tuomariharjoittelija A-P Soini, joka oli suunnitellut radat ja Anders oli niistä jutellut ja hyväksynyt ne. Tuomarina oli käytännössä tuo A-P ja Anders tuomaroi sitten sekä tuomariharjottelijaa että meitä kisaajia ;) Kisaradat oli mukavia ja suoraviivaisia, kuten toisestakin suusta kuulin, sellaisia "vanhan ajan 1lk ratoja". Niissä oli kuitenkin omat niksinsä estekulmilla ja -linjoilla ja tietysti putken peräreikiin tähtäyksillä. Nollatuloksilla ei kovin paljoa loppujen lopuksi juhlittu.

Mulla oli tavoitteena ottaa ainakin yks nolla Liinun kanssa ja mielellään vaikka noustakin. Noh, kahta nollaa ei tullut siitä huolimatta että Liinu teki törkeän hienoja ratoja. Eka radalta se LUVA kuitenkin tuli, pieni epäröinti ekaan putkeen lähetyksessä, mutta sen kyllä korvaa tuo lähtösuoran kiva spurtti :) Ehdin tekemään ihan hyvät ohjaukset keinun jälkeen - kiitos koiran joka pysähtyy kontakteille - ja vain A:lla meinasi sekunnin murto-osaksi tulla hikikarpalo otsalle kun katoin että kyllä se otti salamana 2-2:n mutta lähti siitä sitten liikkeelle. Pelkäsin että jos en heti vapauta niin se pakittaa takaisin ja hyllyttää nollaradan. Niinpä siitä sitten aika lailla vauhdikkaasti rata loppuun. Ja saatiin tuulettaa nollavoittoa!!!

Toka radalle mulla oli sitten jo vähän toisaalta odotukset helpottaneet, mutta ajattelin että kyllä me se nousunolla nyt otetaan. Rata menikin ihan jees muuten, mutta takanaleikkaus oli huono ja Liinu epävarma hypyllä, sitten se kostautui muurilla kun likka meinasi mennä ohi sen. Mä sain Liinun kääntymään ennen muuria ja hyppäämään sen, eikä se sitä esteen hyppylinjaa ylittänytkään. Mutta ilmeisesti sitten tällä kertaa tuomarin mielestä se kiepsahdus muurin takana oli liikaa ja kieltohan siitä tuli. Itse en vaan sitä siinä vaiheessa tiennyt joten tuulettelin kaikessa rauhassa nollaa maalissa... kunnes mut sitten tultiin auton luona Liinua palkatessa pudottamaan maan pinnalle. Päivä meinasi kyllä mennä pilalle ja sisuunnuin että no hypärilläpä sitten nähdään mistä tuutista tuulee! Hyvä ratahan se toinenkin agirata periaatteessa oli ja Liinulla taas ihan hyvät etenemät, n. 3,9m/s molemmilla agiradoilla.

Hypärillä sitten annettiin paukkua. Tuomaria piti vähän käydä kaartamassa ja katsomassa, mutta silti suoritusaika oli jotain 26-27s joten etenemäksi muodostui reilut 5,1m/s. Olispa vaan saatu siitä virallinen tulos niin jo vot! Vaan kun ei, mä ohjaan riittämättömästi sinne putken peräreikään ja Liinu lähti jo kepeiltä sen näköisenä että minä tiän kyllä miten nämä lelliradat menee. Ja syöksyi sumeilematta hyllyttäen väärään päähän mun kirkumisesta huolimatta. Se siitä nollasta sitten, mutta Liinulla tuntui vauhti vaan kiihtyvän. Mä jäin kun täi tervaan kun pikkulikka lähti tykittämään. Ei tarvinnu paljo putkeen eikä putkea edeltävälle hypylle lähetellä kun Liinu paukutti menemään. Loppusuoralla olin sitä monta esteenväliä jäljessä kun likka päätti tulla ennätysajassa maaliin :D Tuuletin taas hulluna nopeasta radasta vaikka sen verran minäkin älyän ettei nyt hylkäys ihan ohi mene ;)

Olin ylpeä pikkulikasta, eka rata voitettiin, toka radalla oltiin vitosella kolmansia. Ilman sitä kieltoa oltais oltu kirkkaasti ykkösiä silläkin radalla. Hyvillä mielin valmistautumaan seuraavaan päivään ja Ransun osuuteen...

Ransun kisat 24.3.

Sunnuntai oli pyhitetty ei suinkaan lepopäiväksi vaan kolmosluokkien kisapäiväksi. Ransun kanssa lähdin ihan luottavaisin mielin eka radalle, mutta ne unelmat särkyi kyllä aika nopsaan kun jätkä ei voinu skarpata kepeillä sitten yhtään. Tiedä sitten oliko tuo aurinko syynä vai mikä, ainahan sitä voi olosuhteitaki syyttää mutta kyllä vikaa oli tekijässäkin. Koko muukin rata oli sellasta shittiä että harvoin näkee. Ja harvoin laitan tällasia ratoja mihinkään yleiseen jakoon, mutta kun tässä yhteydessä nyt väkisin tulee sanottua pari valittua sanaa tuon pojan edesottamuksista niin laitetaan sitten perusteluitakin näkyville.

Eka radan jälkeen ajattelin että tästä ei tuu mitään, että mä otan Liinun alle ja kisaan sillä nollakoirana loppukisat. Liinu kitisi ja uikutti takaluukussa kun menin Ransua hakemaan, Ransulla oli vähän sellainen luovuttajan ilme että joo kyllä mä tiän että sä tykkäät tosta nopeesta penikasta enemmän etkä halua mun kans kisata :'( Kysyin sitten koetoimitsijalta ja ylituomarilta että voinko mennä Liinulla nollakoirana medikolmosissa vikan radan. Ajattelin että antaa nyt Ransun mennä toinen rata vielä ja ehdinpähän lämpätä Liinun ennen hypäriä. Sopihan se ja ei muuta kuin housut tutisten Ransun toiseen rataantutustumiseen ja toiselle agiradalle...

... Sillä agiradalla jatkui sama pellemeininki kun eka radalla. Mulla ei taas ollu mitään jakoja sen ohjaamisen kanssa. Mikähän tota koiraa vaivaa?! Olkoon kisaamatta kun kerran siitä ei taas tuu mitään. Ei paljon motivoi kisaaminen kun ei ikinä tiä että millä mielellä jätkä on tänään. Tsemppaa siinä sitte... Mulla on nyt toinenki kisakoira ja ennen kaikkea sellanen jonka kans homma toimii. Ei ole pakko kisata tuolla tuulella käyvällä traktorilla. Ei kiinnosta tippaakaan sen kanssa kisaaminen. Treeneissä menee ihan hyvin ja koiralla on intoa ja vauhtiakin, mutta kisoissa sitten se on yks velliperse noin suomeksi sanottuna. En tiä sitten että onko pojalla pää niin sekaisin naapuruston nartun juoksusta vai mikä on, kun ei huvita mennä niitä esteitä mitä käsken mutta kylläkin sitten omavalintaisia. Taitaa muutenkin tarvita tämä mun schapesakki pientä kurinpalautusta, musta tuntuu että joku (muu) lällittää niitä pikkasen liikaa. Odottakaas vaan kun päästään paimeneen tosihommiin, siellä katotaan sitten vajaan parin kuukauden päästä kuka tätä orkesteria johtaa!!

Liinun rataantutustuminen tuli ja mulla oli aika lailla jännitystä ilmassa ja suorituspaineita, enpä ole ennen vaihtanu koiraa lennosta ja vielä ykkösluokassa kisaavalla koiralla aioin kisata kolmosissa. Kyllä toi kepo on mulle yrittäny uskotella että Liinu olis kolmosluokan tasoinen koira, mutta se vaan pitäis jotenkin saada sinne kolmosiin ensin :D

Lähettiin tietty ekana ja tuomari vielä varmisti etten mä sitten mene sillä maksikoiralla enää... no ei pelkoa. Liinu kävi kierroksilla lähtöalueella ja haukkua paukutti hampaat irvessä mulle että nyt mennään jo. Onkohan mulla kohta ongelma ton haukkumisen kans... Rata meni sitten aika lailla suunnitelmien mukaan pieniä kaarroksia lukuunottamatta, hienosti likkis pujotteli kepit seinää kohti "tyhjään" ja siitä sitten irtosi niin että mulla oli perässä pysyminen. Vikan putken jälkeen mulla oli hyppy hukassa. Sen kyllä huomaa. Mulla oli aina rataantutustuessakin se hyppy hukassa, en tiä miten se ei tuntunu olevan mitenkään loogisesti siinä seuraavana. Nollahan sieltä tuli, -4s ajalla, joka olis riittäny kolmanteen sijaan jos meidän tulos olis ollu virallinen ja huomioitu tuloksissa. Vaikka otetaan kaikki säkäluokat ja kaikkien tulosten ajat huomioon, niin Liinu oli koko kolmosluokan kolmanneksi nopein tuolla hypärillä, ei paha sanoisin :) 

Vaikka tässä jotenki tuleeki negatiivinen fiilis Ransusta, niin ei saa itse ainakaan unohtaa mikä merkitys Ransulla on sille, että ollaan Liinun kans tässä missä ollaan. Ransu nyt vaan on tuollainen tuuliviiri ollut aina, sillä on parempia ja huonompia aikoja. Nykyään sillä vaan omasta mielestään on muutenki ihan omia vapauksia. Ransu on opettanu niin paljon agilitysta, että Liinu saa vaan sitten nauttia niistä oivalluksen tuloksista. Eli taas palaamme tähän, että on ne Liinun tulokset Ransunkin ansiota (ja mun syytä).

Viikonlopun saldo oli siis Liinulle 1lk ja 3lk nollat, hyvä vitonen ja hyvä hyl, Ransulle kaks huonoa hyllyä.