Ransunnäköinen Ransu kisaamassa

Vaasan agikisat 8.6.2013

Viime viikonloppuna olin Ransun kanssa Vaasassa agikisoissa. Tarkoitus oli pitää "kenraaliharjoitukset" seuraavan viikonlopun SM-kisoja varten. Toiselle radalle lähtiessä muistaakseni kuuluttaja kuulutti jotenkin näin: "Radalle on lähdössä Sanna ja Ransu, joka on aivan Ransun näköinen!" :)

Eka radalta otettiin kymppi, mä ohjaan mielestäni ihan hyvin kepeille, mutta Ransu ei ollut ihan terävänä menossa kepeille, joten kielto. Toinen vitonen tuli puomin alasmenokontaktilta. Treenattiin puomia monta kertaa lämppäesteillä namin kanssa, mutta sitten jotenkin typerästi ajattelin kai Ransun tekevän puomin kuten Liinu, eli sivusuunnassa kestää irrota. No eipä kestänyt, tai ainakin ois pitänyt käskyttää kovemmin, Ransulla oli kiire mun perään ja mulla taas oli kiire päästä puomilta irti, että saan lähetettyä putken peräreikään. Toisaalta, eipä se nolla siihen kontaktivirheeseen kaatunut... Tuomarina oli tuomariharjoittelija Hilpi Yli-Jaskari, ja tykkäsin kyllä tosi paljon hänen radoista.

Toiselle radalle lähtiessä mulla oli epätoivoinen olo parista kohdasta, että miten mä niistä selviydyn. Rata ei ole ihan alusta videolla ja jännäsin, riittikö aika kun nolla tuli. Riittihän se kuitenkin, tais olla jotain -3s. Rata oli ihan hieno, hieman meinasi olla koira ennen keppejä olevalla hypyllä hukassa, että tuleehan se varmasti oikealle puolelle eikä hyppää hyppyä väärään suuntaan. Tulevat joukkuekaverit tuli onnittelemaan hienosta radasta, joten olihan se oltava itsekin tyytyväinen :)

Viimeinen rata oli hypäri, ja mä sanoin rataantutustumisen jälkeen että olipa jotenki helpon ja kivan tuntuinen rata, että varmana kun sanon näin niin sitte se menee ihan päin peetä. Kepeillä meinaan viedä omalla olemisellani putkeen, mutta Ransuun onneksi toimii pelastus ja yleisöstäkin kuuluu että "hieno pelastus!" Sitten meinaan olla putken jälkeen hiukka myöhässä tekemässä pakkovalssia, mutta saan Ransun kuitenkin oikealle puolelle estettä. Sylkkärin jälkeen Ransu on vähän huonosti hypyn takana, joten otin sen huolellisesti sieltä mukaan putkeen. Nuo kaarroksethan ne meinaa venyä ja sitten kun ei ehdi vekkailemaan hypyille niin Ransu hyppää hypyt vähän vääriin suuntiin. Ennen loppusuoraa joudun taas ottamaan sen huolella haltuun, ettei se hyppää samaa hyppyä takaisin. Maaliin tullessa katsoin aikaa, 39s ja risat, että paljonkohan se ihanneaika oli... Onneksi se sitten oli 41s, joten saatiin siltäkin radalta puhdas nolla. JA RANSUN EKA TUPLANOLLA! Tästä on kiva lähteä seuraaviin kisoihin yrittämään nollia, kun SM-nollista se vaikein pala on haukattu heti ekana ;)

Ransulla oli siis aika huikea kisapäivä, pitkästä aikaa kisat, ettei tule kolmelta radalta yhtään hyllyä, ja tosiaan tuo tuplanolla lämmittää aika mukavasti mieltä. Ekalla nollaradalla oltiin sijalla 7, toisella radalla 2. Hävittiin seurakaverille hyppyserti jotain 7-8s, eli ihan selkeästi, mutta kuitenkin, en ois uskonut että niin lähelle päästäis kumminkaan. Onnittelut vielä Antulle ja Frescolle hyppyvalioitumisesta, kyllä mä sen sertin heille suon :) Ja ottihan Kilta kaksoisvoiton nollaradoilla niin ei huono sekään :)

Muutenkin Vaasassa Ransu oli sellainen ihan täpäkkä ja terävä, hirmu hyvin kuulolla ja yhteistyö sujui. Sellaista Ransua parhaimmillaan. Ilma oli aivan mahtava, aurinkoinen mutta ei liian lämmin, Tomi oli kepona, Ransu hieno ja tulokset hyviä. Radat ihan kelpoja sekä koiran että ohjaajan puolelta. Että eipä tarvi ihmetellä miks olin niin hyvällä tuulella kun ajeltiin Vaasasta kotia kohti. Viimeisellä radalla Ransulla oli parhaat kepit, ja tosiaan muutenkin sillä ei ollut yhtään sellaista pellevaihdetta päällä vaan tekemisen meininki. Happy happy :)

Agi SM 15.6.2013

Startattiin perjantaina iltapäivällä Kirkkonummea kohti agilityn SM-kisoihin. Yksilökisoissahan meitä ei tultais näkemään, mutta joukkuekisassa ykköskoirana kyllä. Perillä hotellilla oltiin 23 jälkeen, eipä siinä paljon muuta kun pää tyynyyn, koska herätys olis 6 aikoihin ja kisapaikalla oli tarkoitus olla 7 tienoilla.

Aamulla kisapaikalla pystytettiin teltta, jota Liinu sai "vartioida" kisojen ajan, koska muita kuin kisaavia koiria ei saanut viedä kisapaikalle. Ransu lähti siis joukkueen koirista ekana, ja mulla oli paineet ja kova jännitys meidän puolesta. Arvokisat on aina arvokisat, ja sitten sekin vaikuttaa kun tulokset ei ole vain itselle tai itseltä pois vaan ne vaikuttaa koko joukkueeseen. Anne Saviojan rata oli minusta mukava, ja medien rataa sivusta seuranneena väittäisin että vaikeampi kuin medien rata. Minejä en nähnyt ollenkaan, joten ei käsitystä millainen rata niillä oli. Maksien radalla oli kivoja ansapaikkoja, ja loppujen lopuksi hyllyjä tulikin aika paljon.

Mä olin ihan jäässä alkuradasta, ja onnistuin sössimään Ransun kolmosesteen ohi. Siinä kuitenkin sitten sitä korjatessa olo rentoutui ja rata alkoi mennä ihan hyvin. Ransullakin oli vauhtia aika mukavasti. Keppien jälkeen hyppy ja sitten olis pitänyt mennä puomille, mutta Ransunpa sain vaan laitettua putkeen. Hyppy osoittaa periaatteessa suoraan puomille, mutta kun ottaa huomioon suunnan josta koira tulee ja johon se hyppää ilman vekkaamista, niin koira hyppääkin käytännössä suoraan putkea kohti. Niinpä me sitten hyllytettiin. Loppurata oli ihan hyvä, puomilla en ehtiny tehä valssia, Ransu teki voltin seuraavan hypyn takana, mutta sitten se lähtikin kunnon vauhtiin ja takareunassa olevilla hypyillä tuli kaarroksia mutta oli niissä vauhtiakin :) Loppuun olin suunnitellut ennakoivan valssin ennen loppusuoraa, mutta kun en ehtinyt sitä tekemään/katsonut sitä enää järkeväksi, niin päätin vetää sylkkärillä loppusuoralle. Noita sylkkäreitä mä oon nyt tullu käyttäneeksi muutenkin aika usein, Ransulle toimiva ohjauskuvio ja sillä on sen verran hyvä hyppytekniikka, että se pystyy tarvittaessa tekemään sylkkärin yllättävän pienessä tilassa ja tiukasti.

Meidän joukkue ei loppujen lopuksi saanut tulosta, muut otti kontaktivirheitä, pujotteluvirheitä, kieltoja - ja ankkuria lukuunottamatta hyllyt. Noh, hyviä ratoja me muuten tehtiin. Mua vaan harmittaa nuo virheet kun minusta tuo rata ei ollut niin vaikea kuin moni tuumasi. Tai ehkä mulla vaan oli koira jolle tuo rata sopi, ja jos ohjaaja ois ollut alussa kunnolla hereillä niin olis jäänyt se kielto ottamatta, ja jos ei olis luottanut liikaa koiraan (että se ottaa puomin pelkällä suullisella käskyllä) niin rata olis ollut oikein jees. Turha jossitella, sitä saa tehä loputtomiin jos sille tielle lähtee.

SM-kisat oli kumminkin hienon ja todella raskaan harrastusviikon huipennus, autoon tuli tässä viikon aikana kilometrejä yli 2300, joten nyt on ihan jees ettei tarvi moneen viikkoon lähteä mihinkään kisoihin eikä leireille. Saa koiratkin nyt vähän levätä reissaamisesta.