Liinu täällä moi, saan kirjottaa ihan ite tän päivän treeneistä. Me lähettiin aamulla Kokkolaan Minna Päivärinnan agikoulutukseen. Mä hoksasin sen tosin vasta hallilla, oli kiva kun Ransu jätettiin kotia. Sinne ne jäi poikain kesken, mä arvelin että isoveikka pitää kurmuuttaa kun tullaan takas, ei se kummiskaan oo ollut kunnolla.
Sillä Minnalla on ollu joku Eetu-niminen schape maxi-luokassa 2000-luvun alkupuolella. Nyt se on jo eläkkeellä, mutta mamma halus heti Minnan koulutukseen kun se kuuli että ois tarjolla schapella kisannut kouluttaja. Me ei kuulemma alunperin mahduttu ryhmään, mutta eilen saatiin peruutuspaikka! Jes, huippua, mun agitauko loppui! Kuukausi melkein ilman aksaa! Oisin mä oikeesti päässy jo ens viikonloppuna treenaan, kun meillä on "KLAG-kenraalit".
Noh, hallilla mä rähisin ja haukuin autossa kun halusin päästä liitään. Mamma älys vihdoin ja viimein tulla hakemaan mut kehiin. Olin aivan into piukeana. Se oli 33 esteen rata, ja mun mielestä aika helppo. Kumma kun tuo ohjaaja vaan antaa välillä mulle vääriä signaaleja. Mä oisin halunnu mennä kunnolla rataa, mut sit mentiin pätkissä ku mamma mokaili. Koskahan sekin oppii...
Mä oisin halunnu tuolla ennen A-estettä mennä puomille, niin käyn siellä vähä kaartelemassa. Kontaktit on vaan niin huippuja. Pakko myöntää, en meinannu malttaa odottaa lupaa lähtä liikkeelle kontaktilta, ni piti sitä sitte vähä ottaa uusiksi. Mä halusin juosta enkä seistä siinä kontaktilla, vaikka normaalisti siitäki saa ihan kivasti palkkaa. Ohjaaja jäi musta vähä jälkeen välillä, ja mä vaan sitte menin sen edellä ja hoitelin hommat. Ne sanoo sitä takaa ohjaukseksi. Mun mielestä perästä ohjaaminen on kuvaavampi nimitys. Mamma suostutteli jonku sivullisen kuvaamaan, kun ei saanu iteltä kuvaajaa mukaan. Mamman kulta Tomi halus jäädä nukkumaan ku me lähettiin ja se toinen oli jossain kalassa.
Mun mielestä mä tein hyvää rataa, mun ohjaaja ei vaan joissain kohtaa osannu päättää, että mennäänkö putkeen vai tehäänkö poispäinkääntö hypylle. Sit se siel nurkassaki hätäili sen putken kans, mä en ehtiny lukita sitä enkä ollu varma että oliks se putkeen ni kävin sit kysymässä. Oli se putkeen, ja seuraavalla kerralla me sit osattiin. Kepit meni hyvin mutta noiden mielestä mä alotin väärästä välistä pujotella. Sit se toka yritys oli niin sekava ettei oikein tiedetty mamman kans kumpikaan että mitä me säädetään. Sit kolmannella kerralla se jäi musta aika paljo jälkeen. Viimeinkin se oppi, miten mut lähetetään kepeille, kyllähän mä koko ajan osasin mutta kai mä sit taas alotin sieltä kakkosvälistä. Se ei kuulemma kelpaa.
Lopussa mä en voi käsittää mitä ne yritti. Välillä ne teki putkijarrua ja palkkas mua putken jälkeen. Siis kun oli se suora putki, ja sit ne kepit näkyi sieltä putkesta. Kai mä nyt meen niille kepeille ku ne sieltä putkesta näkyy! Hoksasin sit aina vaan muutaman keppivälin jälkeen että miks se on selin muhun päin eikä käskytä. Kerran sit menin lopussa (sitä ei oo videolla) sille keppien vieressä olevalle hypylle ja sit sai kovat kehut. Tuli sellanen pikkunen tunne korvan taa, että sinne ois pitäny mennä alunperinki. Mun mielestä piti mennä ihan varmana kepeille. Yhenki kerran, toi yritti olla mua 2-3m edellä, sitten sen vasen käsi oli mua kohti ja se katsoi mua ja huusi mun nimeä, mutta mä kun olen päättäny mennä kepit niin sitte ne kuuluu mennä! Jostain syystä ei taaskaan herunu palkkaa. Niinkun ei siinäkään kohtaa, kun vapautin ite itseni A:n alasmenokontaktilta ja hyppäsin hypyn yli mamman luo. Olin vähän hoomoilasena että mikä meni vikaan? Missä lihapulla?
Video on kauheen pitkä, kun se kuvaaja kuvas kaiken pötköön (toim. huom. oli pyydetty tekemään näin). Mutta näkeepä kaikki miten hienosti mä meen. Outo juttu vaan kun mentiin niin vähän kerrallaan?! Ja sit se Minna neuvoi sitä välillä, ei se kyllä samallai päpättäny kun meidän omatoimitreeneissä, mutta kai se perille silti meni?!
Mä olin aika otettu, kun Minna sanoi, että mä oon paras ja makein schape minkä se on aksassa nähny. Ettei se meinaa malttaa keskittyä katsoon meidän virheitä (niin, mitä virheitä, enhän mä tehny virheitä, ehkä toi ohjaaja sit teki?) kun meidän meno on vaan niin siistin näköstä ja mä oon niin huippu koira. Mulla ois kuulemma pitäny teettää pennut. No, mä en kyllä tiä miksei mulla sit teetetä pentuja, mutta en mä kyl haluis mihinkään mammalomalle jäädä. Nykyään on kivaa kun mä pääsen aina treeneihin, viime vuonna mä en päässy välillä treeneihin vaikka isoveikka pääsi ja mulla oli sillon jotkut tyhmät pöksytkin jalassa. Kai nää sit jotenki liittyy toisiinsa. Sitten se Minna kysyi oonko mä Ruusun tai Unnan pentu, niin mamma ylpeänä kertoi että mä oon niiden siskopuoli. Mun siskot (tai siis siskopuolet) on näköjään maankuuluja! Ja mustakin tulee!
No niin, tässä se video. Huomatkaa erityisesti, miten taitava mä oon, vaikka kyllä mammallekin vois jonku mitalin antaa kun se yrittää välillä pilata mun hyvän suorituksen hätäilemällä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti