Että sellaset treenit + muuta elämää

Reilu viikko sitten käytiin treenaamassa Ylivieskan agikisojen hypäriä ja sitten jotain toista agirataa. Molempien kans tehtiin agirata ja menikin ihan hyvin, en jaksa enää muistaa yli viikon takaa sen osalta tarkempia tunnelmia. Harmi vaan kun oli tarkoitus treenata Ykan hypäri, kun se ei mennyt Liinun kans sinne päinkään kisoissa. No ei mennyt nytkään. Siitä ei ole mitään julkaisukelpoista videota, kun ne pätkät on lähinnä tuon alun hinkkaamista lähdöstä ekaan putkeen.

Mun oli jotenki tosi vaikea valita että ohjaanko sisä- vai ulkopuolelta sinne putkeen. Kisoissa tein sisäpuolelta eikä mulla ollu mitään mahiksia ehtiä ohjaan putkeen. Nyt ajattelin treeneissä että teen ulkopuolelta, koska "sieltähän se olis pitäny ohjata kisoissakin". No se nyt jäi lopulta epäselväksi että olisko sittenkään "pitäny", koska se ei onnistunu kummaltakaan puolelta :D Ulkopuolelta ohjatessa mulla oli vaikeuksia löytää itselle sijoittuminen lähtöön, mahdollisimman paljon etumatkaa ja toisaalta koira piti saada sen kakkoshypyn taakse. Liinuhan sitten oikoikin sitä, sitten se syöksyili putken väärään päähän tai muurille, eli ajoitus putken peräreikään kääntämisessä oli v-a-i-k-e-a. Se otti vielä kaiken lisäksi itteensä siitä kun mä yritin äänellä sitä pari kertaa pelastaa pois väärältä esteeltä/putkenpäästä, että sais palkattua oikeasta ajatuksesta. No joo sehän sitten kohta heittäytyi ihan nartuksi, vaikka toki palkkasin sen joka suorituksesta, koska se taatusti teki niinkun ohjasin joten ei sitä siitä voi rankaista ja jättää palkkaamatta. Mutta se tajusi että jaahas, ei se sille kelpaa kun tehään ja tehään uudestaan ja uudestaan ja välillä se kiljuu ku menen tonne putkeen... Joten päätti sitten että minähän en tohi tehä mitään ettei mee vahingossakaan väärin.

Liinuhan haluais aina onnistua ja tehdä hyvin, se haluaa yrittää parastaan ja välttää virheet koska parhaiten saa palkkaa kun tekee tosi hyvin. Sitten kun joku asia pitää ottaa uudestaan ja uudestaan, se muuttuu aivan täysin eri koiraksi. Siinä sitä sitten saa pistää kaiken lahjakkuutensa peliin kun koittaa saada sen lukkiutumisen pois. En halua viedä sitä siinä mielentilassa autoon, se olis sille rangaistus, eikä siitä jää kummallekaan hyvä mieli kun ei voi täydestä sydämestä kehua että jee hyvin meni. Niinpä sit tehtiin muita kohtia radalla, mutta vahinko oli jo tapahtunut. Kun kaiken lisäksi toistoja alkoi olla alla, niin koira alkaa väsyä. Onneksi on itellä sen verran kokemusta, että vähän tietää miten Liinulta saa tuota tilannetta nollattua. Tehtiin sitten jotain aivan sikahelppoa, ihan vaan paria estettä peräkkäin ja siitä palkka, niin että Liinukin sai itsevarmuutta takaisin. Sitten autoon lepäämään kehujen kera ja koiran vaihto. Siinä pitää sitten itekin koittaa nollata äskeinen mielentila ja muistaa että tämän koiran kans aletaan ihan nollasta, sillä ei ole käsitystä siitä millainen "taistelu" meillä on Liinun kanssa ollut eikä sen tarvi siitä joutua kärsimään niin että mä olisin jotenki turhautunu valmiiksi.

Ransun kans menin sen hypärin medikorkeuksilla ja ihan kelpo rata se oli:

Lopun käännökset on tosi jees.

Niin, lähdin nyt tässä selostuksessa vähän lopusta alkuun päin, koska ensin me tehtiin sitä agirataa, ja sehän oli kummaltakin ihan hyvä rata. Mitä nyt Ransun kans en vaan ehtiny A:n jälkeen teettään takaakiertoa ja pelkällä suullisella ei menny, joten se ei ole kovin siistin näköinen kohta.

Liinulla oli muuten tosi makeet käännökset tossa, mutta muurille saatoin tuossa videolla liian pitkälle joten se kaarros veeeenyyyyiiii. Lopussa okserin takarima kolahti mutta ei tippunu.

Ollaan käyty myös metsälenkkeilemässä ja testaamassa uusia heijastinliivejä:

Liinu etsii mustikoita

"Mikä se oli??" - "Missä??"

SINIharmaa Ransu ;)

Mitä lie Liinu oli hakemassa, kieli pitkällä se tuli muutaman minuutin jälkeen takaisin:



Iltarallatteluja: