Lauantai 31.1.
Olin siis Liinun kanssa Kokkolassa Antun ja Johannan agikoulutuksessa. Lauantaina oli koulutusvuorossa Johanna, ja rata oli ärsyttävä. Tohdin kirjoittaa tähän näin, koska meillä oli koulutuksen järjestäjien kanssa keskustelua heti tuoreeltaan, mitä mieltä olin treeniradasta ja olivat itse samaa mieltä :D Rata ei ollut kovin looginen, ja tuntui että yksinkertaisistakin asioista voi saada vaikeita. Sellainen tunne jäi niinkun me ei osattais mitään.
Jäi tympimään, kun tuli niin paljon toistoja tuossa välistäveto-kohdassa. Liinulle on opetettu tietynlainen ohjaustapa välistävetoon ja sillä se on mentävä. Minusta se on hyvä ohjaustapa ja mikä tärkeintä: toimiva! Silloin on turhaa alkaa kovin paljoa vääntää jotain muuta, kun koiralle on opetettu joku asia tietyllä tavalla. Kun on päivänselvää, etten mä ole alun alkaenkaan halunnut alkaa tekemään niitä vartalonkierto-välistävetoja, joissa jotkut ottaa jopa taaksepäin askelia. Onnistuu ehkä sen yhden välistävedon kanssa, mutta entäs sitten kaksi tai jopa kolme? Eipä onnistu moneltakaan. Liinua on pakko ohjata joissain tilanteissa takaa, ihan vain siksi ettei edestä ehdi tekemään tarpeeksi hyvää ohjausta tarpeeksi ajoissa. Ja se tosi asia on hyväksyttävä muidenkin kuin minun, ja minähän olen sen asian kanssa sinut ja treenaan sen mukaisesti. Olen ylpeä siitä, että pystyn ohjaamaan koiraani edestä, viereltä ja takaa tilanteen mukaan. Haaste onkin valita näistä aina nopein ja sujuvin vaihtoehto.
Videolta näkee vähän millainen rata oli. Eipä siinä oikein muita kovin haastavia kohtia ollut (tai ainakaan ei ehditty muihin) kuin tuohon. Tuolla lopussa kun Liinu tulee väärälle puolen hyppyä, olisin itse ohjannut toiselta puolelta koko estettä, eli takaakiertona. Sitä nyt ei sitten tullut kokeiltua, kun mä sain ajatukselleni tyrmäyksen jo rataantutustumisvaiheessa. Omatoimitreeneissä on se hyvä puoli, että ensin tekee ne ohjaukset jotka yleensä valitsis kisoissakin, ja sitten jos ne ei toimi, niin sitten keksitään jotain mikä toimii. Jos ne taas toimii eka yrittämällä, niin tehään uudestaan ettei kyse ollut tuurista vaan taidosta ;) Jos kyse on taidosta ja tuntuu, että tuohon vois toimia joku muukin ohjaus, niin sitä voi sitten kokeilla. Joskus koulutuksissa oma ajatus painetaan taka-alalle, vaikka mä aika useinkin olen tekemässä erilaisia valintoja kuin kouluttaja ensisijaisesti on suunnitellut. Minusta siihen pitää olla oikeus, jos ne omat valinnat on perusteltavissa. Turha on jäärätä, jos ne omat ohjaukset ei toimi, mutta tällä 4 vuoden kokemuksella Liinun kans aksaamisesta voin varmasti puhua enemmän kuin kukaan muu siitä mikä meillä toimii mitenkin ja miten omaksi tunnen eri ohjaukset.
Noh, tulikohan siinä nyt tarpeeksi pohdittua tätä koulutusta ja samalla monia aikaisempia koulutuksia joihin on tullut mentyä.
Lauantailta jäi siis enemmän käteen toistoja, toistoja ja räpellystä. Onneksi on koira joka niitä toistoja kestää ja tekee täysillä!
Sunnuntai 1.2.
Andersin koulutusvuoro. Rata oli aika erityyppinen. Tarjosi kylläkin haastetta. Irtoavan koiran kanssa toki jotkin kohdat säästi ohjaajan jalkoja, mutta toisaalta estehakuisuus vaati ohjaajan olemaan tarkka ja rytmittämään. Se olikin päivän parasta antia, oivaltaa pieni palanen lisää siitä, mitä on rytmittäminen ja mikä merkitys pienellä pysähtymisellä on Liinulle. Liinua ohjaa kyllä vartalon kääntäminen, mutta kaikkein voimakkaimmin ehkä kuitenkin liike. Liike liike liike. Ja pysähtyminen. Oman vauhdin hidastaminen ja miltei pysäyttäminen vaikuttais olevan parasta haltuun ottoa. Ainakin treeneissä. Kisoissahan olen joskus pysähtynyt ja katsonut kun koira painattaa useita esteitä ennen kuin meinaakaan huomata että ohjaaja ei olekaan följyssä.
Sunnuntaina tuli siis hyvää treeniä omasta käyttäytymisestä. Liinu menee tuhannenkin lujaa kun antaa mennä ja tietää mihin menee. Mutta itse pitäis muistaa ne pienet vauhdin muutokset, katseet ja se ettei sitä oikeasti tarvi saatella hyppyesteen taakse kuten alkeiskoiraa. Voi herrajukeli kun katsoo tuota videotakin, noh onneksi ohjaajalla edistystä tapahtuu... Ja sainpa sunnuntainakin vahvistusta sille, että tee vaan rohkeasti omalla tavallas, mutta kokeile toki muitakin ehdotuksia. Minun mielestä vaan juttu on niin, että vähemmän on enemmän eli mitä vähempi mä oon tuolle koiralle jotain mölisemässä ja mitä vähempi mä ite siellä radalla heilun (edellä tai perässä) niin sitä helpompaa on oma elämä mutta niin myös koiran. Ei mulle passaa mitkään tuulimyllyleikit, ei vaan kerta kaikkiaan näistä pikkujaloista lähe mitään sujuvia käännähdyksiä siellä, missä jollekin koiralle (tai onko ne sit ohjaajaa varten, en tiä) ne on tarpeellisia. En tiä kuinka paljon tota ohjaamista voi yksinkertaistaa ja selkiyttää, mutta muuten mulla ei vauhti päällä onnistu mikään kunnolla, parempi jättää turhat kikkailut pois ja tehä se huolellisesti mitä tekee. Teoriassa helppoa kun heinänteko, mutta sitten otetaan siihen se koira... Ai että siinä on tän lajin suola. Justiinsa siinä :)
Jotain kertoo sekin, että lauantailta on kokonaista yli 3min videota...
Treenilistalle tuli mm. toi puomin suorittaminen vauhdilla loppuun asti riippumatta siitä, mihin ohjaaja jää. Nyt Liinu pysähtyy heti kun mäkin. Se sama juttu maksoi meille Kuopiossa sertin. Mutta ei siellä treenilistalla muuten niin kovin tunkua ole. Ehkä siksi, etten mä pidä sellaista listaa muuta kuin päässäni ja sieltähän valuu joku sitä mukaa ulos kun jonkun asian lisään ;D Ja Liinun kans on oikeasti aika vähän sellasia tuon kaltaisia kraaveja juttuja, mitä pitäis treenata. Hiomista (esim. tietyissä tilanteissa venyvät kaarrokset) ja varmuutta lisää riittää loputtomasti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti