Pikkumusta tuli taloon

Kiireistä on ollut, niin että blogitekstejä on jääny vaikka mistä aiheesta kirjoittamatta. Kun ei ehdi istua koneella. Pari viikkoa sitten torstaina kävin hakemassa Prikan kotiin. Ja Rikun siinä samalla. Pakkasin aamulla Ransun ja Liinun autoon ja lähdettiin ajamaan Heinolaa kohti. Heinolassa vastassa oli Alma-äidin ja Vidan lisäksi vielä kolme pentua. Hilma, joka jäisi kasvattajan luo, sekä Prikka ja Riku. Asianmukaiset jutut hoidettiin, Ransu ja Liinu kävi vähän aidan takaa tutustumassa pentuihin. Ne oli aika välinpitämättömiä pennuista. Itku silmässä kiitin hyvän alun saaneista pennuista ja lähdettiin kotimatkalle.

Heinolasta lähdössä

Ransu kiljui aikanaan alkumatkan Kiikasta kotiin, sama oliko sylissä vai jalkatilassa. Kotimatka oli 360km, mutta kyllä se sitten asettui aika pian mun jalkatilaan. Liinu haettiin Rovaniemeltä, matkaa jälleen n. 360km. Liinu kiljui yhteen putkeen ja pyrki syliin ja sylistä pois melkein Ouluun asti. Mitä siitä nyt tulee, toistasataa kilsaa ainakin. Ne tosin matkusti yksin uuteen kotiin, Ransukin oli kaverilla hoidossa kun Liinu käytiin hakemassa. Niinpä toivoin nyt, kun matkaa Heinolasta on sattumalta 360km, ja olin yksin liikenteessä, ettei mun tarvi kuunnella Jyväskylään asti huutamista. Eikä mun tarvinnutkaan, pennut rauhoittui saman tien häkkiinsä nukkumaan. Kerran pysähdyin Hirvaskankaalla pissattamassa koko porukan.

Hirvaskankaalla pissatauolla

Riku ja Ransu jätettiin Antille matkan varrelle, ja meillä oli tyttöjen kanssa vielä 40km kotiin. Siitä matkasta n. 15km Prikka metelöi, mutta asettui sitten. Aika hyvin se on matkustanut senkin jälkeen autossa. Toisin kuin aiemmat koirat, häkissä, koska se haluaa viihdyttää itseään pureskelemalla kaikkea mahdollista matkan aikana. Nyt on tehty pari reissua ilman häkkiä, ja mm. ensiapulaukusta ja muutamasta muusta pikkutavarasta takaluukussa on lähtenyt osia irti...

Ekana yönä otettiin Liinu ja Prikka makkariin nukkumaan. Yleensä meillä on makuuhuoneen ovi auki ja Liinu saa nukkua missä haluaa. Arveltiin Tomin kanssa, että saadaankohan valvoa koko yö. Oltiin henkisesti valmistauduttu huonoihin yöuniin, mutta aivan turhaan. Olisko Prikka viitisen minuuttia vikissyt, vinkunut ja haukahdellut sängyn ympärillä, mutta kun me esitettiin nukkuvaa niin sekin lopetti ja alkoi nukkua. Ja nukkui aamukuuteen asti, jolloin käytin sen pissalla. Se on nukkunut kaikki muutkin yöt hienosti, eikä yhtään pissoja ole tullut sisälle yön aikana. Meidän yöunet nyt on sellaista 5-6h että eihän sen ole kovin pitkää yötä tarvinnut pidättääkään. Mutta keskellä yötä se ei herättele eikä ala touhuamaan, ja jos alkaa niin sille on pari kertaa sanottu että nyt nukutaan, ja se jatkaa unia. Toisin kuin kuulemma Riku, joka on varsinainen Riku patteri, josta ei virta lopu yölläkään.

Prikka on niin pieni, että se ei pysy vielä Carlsonin portin takana, jolla sille on rajattu kodinhoitohuoneeseen tila yksin olemista varten. Se mahtuu tunkemaan itsensä sieltä pinnojen välistä läpi. Se ei ensi alkuun pysynyt ulkona häkissäkään, joten mun piti kiireen vilkkaa käydä ostamassa jänisverkkoa ja me laitettiin muutaman kymmenen sentin korkuinen suikale sitä häkin alaosaan. Kerran se jäi päästänsä kiinni häkkiverkonsilmään niin, että verkkoa piti leikata sivuleikkurilla että pää saatiin irti. Mitä se siitä oppi? No ei yhtään mitään. Samalla lailla tunkee päätä vieläkin kuin 2 viikkoa sitten, mutta nyt se ei enää mahdu verkonsilmästä läpi koko koira, eikä kohta pelkkä pääkään. Niinpä Prikka on päivät yksin ollessa ulkona häkissä joko yksin tai Liinun kanssa. Ei sitä voi sisälle jättää valtoimenaan, pikkuisen liikaa luvatonta pureskeltavaa ja liikaa pissapaikkoja. Pissavahingoilta on vältytty tähän asti :) Mutta on sitä kyllä hyppyytettykin ulkona! Se on täällä maalla omakotitalossa niin helppoa :)

Liinu suhtautui Prikkaan pari päivää täysin välinpitämättömästi. Se ei sanonut sille juuta eikä jaata. Osoitti siis että minä olen sitten täällä se joka meistä kahdesta määrää ja sanoo viimeisen sanan. Prikka on kyllä tervepäisenä pentuna kunnioittanutkin Liinua, kyllä se nyt jo sen kanssa välillä vähän leikkiikin ja härkkii Liinua, mutta alistuu välillä Liinulle pelkästä tuijotuksesta, puhumattakaan että Liinu sille huomauttaa että nyt en jaksa tuota. Liinu välillä tuntuu katsovan vähän kummissaan että miten tuo nyt tuolla lailla heittäytyy selälleen tuohon eteen... :P Alkuun piti puuttua niiden leikkeihin, kun Liinu oli aivan liian raisu ja kun sillä on tapana murista ja pöristä leikkiessä, eikä Prikka vielä ymmärtäny sitä leikiksi. Ei se kyllä vieläkään ymmärrä, Liinu tosin on ymmärtäny ettei Prikasta ole vielä painikaveriksi, kun se menee mukkelis makkelis kun vähän osuu ja mamma heti komentaa. Sulassa sovussa ne saattaa välillä makoilla kylki kyljessä.

Metsässä on käyty jos nyt ei ihan päivittäin niin useamman kerran viikossa, yksin ja kaksin ja kolmisin ja nelisin, koska metsä on tuossa aivan meidän vieressä. Kovasti sen tasapaino ja koordinaatio on jo kehittynyt parissa viikossa metsässä kulkemiseen. Alussa sen kävely nyt oli muutenkin sellaista taapertamista, mutta Liinun perässä juokseminen ja veljen kanssa leikkiminen kehittää :)

Riku oli meillä viikko sitten hoidossa to-su ja voi elämän kevät sitä menoa ja meininkiä mikä tässä huushollissa oli sen aikaa! Olin kyllä niin helpottunut kun Riku lähti sunnuntaina kotiin, pikkasen rauhoittui niin päivät kun yötkin. Ne on muutaman kerran tavanneet leikkimisen merkeissä, ja vauhtia ja pörinää on riittäny :D Mulla oli nuo hoitopäivät kohtuullisen raskaita, olin nimittäin perjantaina ja lauantaina aamuvuoron töissä, sitten illaksi menin Klagiin kisaamaan. Lauantaina oli 6 päivän työputken vika päivä. Sunnuntai oli ainoa vapaa, ja sen olin aamusta iltamyöhään Klagissa kisaaamassa ja hengailemassa pentujen kanssa. Maanantaina taas töihin ja 5pv töitä päättyen kahteen yövuoroon. Eilen yövuoron jälkeen nukuin kolmisen tuntia ja lähdin Kajaaniin agikoulutukseen, ja olin illalla 22.30 kotona. Nukuinkin sitten melkein 11h viime yönä.

Meidän leiri :)

Prikka oli siis KLAGissa mukana, ja sitten on käyty kylällä kävelemässä, eläinkaupassa, koiranäyttelyssä, agikoulutuksessa, kyläilemässä... Joka paikassa se herättää aina ihastusta ja sitä tullaan silittelemään. Prikka on kyllä tosi reipas ja rohkea! Tosi luottavaisesti menee häntä heiluen uusien ihmisten luo. Väsyykin se aika helposti kyllä uusissa paikoissa. Se on aivan erilainen koira kuin mitä Ransu ja Liinu, minusta tuntuu että se on pehmeämpi kuin Liinu. Prikka oppii nopeasti ja sillä on malttia keskittyä asioihin. Ei me kyllä olla juuri mitään opeteltu, paitsi arjen käytöstapoja ja istua se osaa ainakin melkein käskystä, leikki-aksaa ollaan tehty ja sen sellaista. Mutta verrattuna Liinuun, jonka kanssa yritin 10kk ikäisenä opetella sivulle tuloa ja meinasin repiä pelihousut sen touhotuksen kanssa ja totesin että palataanpa asiaan muutaman kuukauden päästä, Prikka on aivan erilainen. On se kyllä Bomppaloikkien sukua, pitäis ihan ottaa videolle sitä sen touhotusta kun ruokaa on tulossa :D

Että sellaista, valloittava pikkukakara se on :) Tosi ihmisrakas ja pelkää esimerkiksi meidän ruohonleikkuria vähemmän kuin meidän aikuinen jämtti :D Eli ei pelkää ollenkaan siinä missä Kake haukkuu ja väistää häkissä ruohonleikkuria jo 10m päästä...

Katsotaan mitä meistä sitten isona tulee :) Toivottavasti ainakin kaunis musta schape, ainakin vielä se on hyvin pikimusta ja mahottoman söpö :)