Elämää kahden schapetytön kanssa

Prikka on osoittautunut ilmeisen rohkeaksi, reippaaksi ja sosiaaliseksi koiranaluksi. Se on oikein ihmisrakas, kulkee sisällä ja ulkona mun perässä, tosin osaa puuhailla omia juttujaankin. Alusta astihan se on nukkunut yöt tosi hyvin, vain yksi vahinko on tullut sisälle, päivällä ei ollenkaan. Oon yrittänyt antaa sille mahdollisimman paljon omaa aikaa, samoin Liinulle omia pidempiä lenkkejä. Meillä kun on tuota omaa pihaa melkein hehtaarikaupalla niin vapaata ulkona oloa tulee kätevästi kun itse touhuaa ulkona jotain puolipakollista.

Prikka on nopea oppimaan, ollaan harjoiteltu muutama kerta kosketusalustalle/namikipolle menoa, istumista, paikallaan odottamista ja sitten ihan arjen perusjuttuja kuten turkin ja kynsien hoitoa (niistä se ei aluksi tykännyt yhtään), luvan odottamista, lelun luovuttamista ja tuomista... Agikentällä hiljaa odottamista (vaikeaa!) ja muutama kerta putkeen menoa. Tomilla on vaikeuksia välillä saada Prikan huomio, kun se on varmaan niin tottunut mun kirkkaaseen äänensävyyn. Mä oon saanu nauraa kippurassa kun se sitten yrittää matkia mun ääntä ja on aivan onnessaan kun saa Prikan tulemaan luo sillä tavalla :P

Ollaan leikitty eri paikoissa ja käyty ihmisten paijattavana. Viimemmäksi käytiin tk:n pitkäaikaisten potilaiden vuodeosastolla katsomassa vanhuksia. Prikka ei ollut mistään moksiskaan, väsy tuli äkkiä, mutta reippaasti meni ikäihmisiä tervehtimään ja nuoli naamat ja kädet. Oudot laitteet ja lattiat ei ollut mikään ongelma. Hissilläkin mentiin ylös ja alas sillä reissulla. Parissa agijutuissa se on ollu mulla mukana, ja sielläkään se ei säiky toisia koiria eikä välitä muutenkaan mistään mitään. Ostettiin sen kanssa Sievin agikisoista kilpailukirjakin :D

Ykan kv-näyttelyssä käytiin ihmettelemässä koiria chihuahuasta mastiffeihin, kaikki vaan kiinnostais. Viimeksi eilen Tomi leikkasi rälläkällä kattopeltejä, ja Liinu ja Prikka siinä vieressä vaan pureskeli jotain tikkuja mitä olivat löytäneet. Mua otti niin korviinkin, että kuuroja kai nuo on kun ne siinä pystyi olemaan. Keskustassa on käyty muutama kerta jätskillä ihastuttamassa ihmisiä, juna-asemalla katseltiin (tai minä katselin, Prikkaa ei oikeastaan hetkauttanu mitenkään...) junien lähtöä. Mitähän vielä... Ai niin, Tomin työpaikalla, jossa oli seinän vierellä joku likainen puistosta löytynyt keinuhevonen. Sille Prikan piti pitää mahdottomat pöpinät, siitä ei meinannu tulla kerta kaikkiaan loppua. Ransun ja Rikun kanssa on käyty muutama kerta yhteislenkillä, että on niitä sosiaalisia kontakteja muitakin kuin Liinu, Kapu ja Kake. Noh, ei niitä koirakavereita montaa tarvi, laatu korvaa määrän. Kapun ja etenkin Kaken kanssa Prikka on tottunu isompiin koiriin ja etenkin Kaken riehakkuuteen vaikkakin vain häkin läpi. Kyläilty ollaan muutamassa paikassa, ja kyläkutsuja saa esittää edelleen, etenkin lapsiperheisiin ;) Prikka on kyllä niin helppo, sen kun vaan lähtee sen kanssa minne vaan, niin ei sitä pelota mikään. Ekana se vaan on menossa häntä heiluen itseään ihastelevien ihmisten luo. Meinattiin käydä Kuttukuussa schapejen paimennusleirillä moikkaamassa tuttuja ja tuntemattomia, mutta sää oli niin kehno että oltiinpa sitten vaan kotona. Noh siinä 4kk päivän tietämissä mennään sit viikonlopuksi leirille ja nähdään lisää elukoita.

Liinulla ja Prikalla synkkaa hyvin. Liinu on yleensä päivät sisällä ja Prikka ulkona, kun on lämmintä ollut (eikä tule mahdolliset vahingot ja tuhot sisälle vaan ulkona). Saapahan Liinukin olla rauhassa välillä, Prikka välillä riekkuu sen kimpussa niin että näkee että Liinua tympäsee jo mutta ei viitsi sanoa mitään... Ransukin tykkää Prikasta ja on sitä muutaman kerran vähän leikittäny, Rikustahan se ei perusta yhtään. Ei pahalla, mutta ei hyvälläkään. Se on ihan välinpitämätön. Prikka tulee juttuun niin velipojan, Liinun kuin Ransunkin kanssa. Tomin koiratkin on siitä aina kiinnostuneita. Kukapa ei tuosta pikkumustasta tykkäis?

Kovasti on puremisen tarve lisääntynyt neidillä, mutta tähän mennessä pureminen on kohdistunut luvallisiin omiin leluihin ja luihin. Ihmisiä ei juurikaan pure, ja sekin mitä puree niin ei ole mitään tosissaan kiinni ottamista. Tottelee helposti kun kieltää. Prikka ei ole mikään komentelija ja vaatija, mutta ruoka-aikaan sillä on ihan alusta asti ollut tapana hyppiä ja pomppia. Se on sitä pomppaloikkien sukua ;) Se pyörähtää helposti ilmassa 180-270 astetta ja pomppii kahdella jalalla ylös ja ympäri. Jos sille tulee agilityssa tiukat käännökset ongelmaksi, niin mä muistutan sitä, että olit neiti 9-viikkoinen kun ekan kerran käännyit ilmassa paikallaan hypäten melkein napas ympäri :D Eilen se hyppäsi sohvallekin ihan suvereenisti. Veikkaan että se oli puolittain vahinko, koska se ei itse jotenkin tajunnut sitä eikä ole sen jälkeen kertaakaan yrittänytkään.

Sen verran siinä on välillä tuon hyppimisen ja riehumisen kans järjen puutetta, että jos se ehjänä säilyy parin vuoden ikään asti, niin ihan hyvä. Se on onnistunut hyppäämään muutaman kerran mm. autosta ja terassilta alas mun varotoimista huolimatta, ulkoportaissa on joskus vähän liian kiire Liinun perään ja sitten mennään vaikka mikä ruumiinosa edellä niitä alas... Sisäportaita yläkertaan ja takasin alas se menee ihan nätisti.

Että sellaista, kyllähän noiden touhuja on kiva seurata, ja kiva touhuta niiden kanssa kun kumpikin on niin tohkeissaan siitä. Tässä yksikin ilta nauroin lattialla maaten vedet silmissä, kun Prikka sai hepuleita ja juoksi rahia ja mua ympäri ja välillä kävi rääppimässä Liinua. Liinu vaan seisoi paikallaan ja valehyökkäili, niin sai toisen juoksemaan aina karkuun. Välillä se juoksi oman petin yli, mutta koska jalat on vielä vähän lyhyet eikä koordinaatio ihan kymppi niin taas mentiin päin pöytiä niin että mun piti jo jarrutella sitä. Liinun kanssa ne leikkii vain ulkona ja sielläkin leikit on toistaiseksi pysyny aika hyvin pennun ehdoilla, sisällä leikkiminen on lähinnä sellaista möyhäämistä. Meillä on matotkin lattioissa, ettei olis liukasta. Siltikään kaikelta ei voi varjella, enkä missään pumpulissa halua pitääkään. Ei siitä mitään tule, että tuollaista menevää ja elämäniloista pentua alkaa komentaa olemaan kuin patsas.

Huomenna, korjaan tänään, lähdetään metsään poimimaan mustikoita. Prikka tykkää mustikoista ja on jo vähän oppinut Liinulta tavan tunkea samalle mättäälle syömään mustikoita suoraan varvuista. Tai no ainakin tunkea samalle mättäälle. Ransukin tulee muutamaksi päiväksi hoitoon. Sen lupasin ottaa hoitoon, nyt en ota Rikua tähän riehumaan kun mulla on yövuorojakin loppuviikosta. Onneksi kasvattitäti otti pikku Riku-riiviön hoitoon. Ransu menee tässä sivussa ihan hyvin, mutta toinen vahdittava pureskeleva, riekkuva, ei-sisäsiisti kolmekuinen pentu on nyt ei kiitos.

Tämmöistä tällä kertaa. Käytiin me edellisenä viikonloppuna Liuhdon Timon agikoulutuksessakin Liinun kans, mutta siitä ei kyllä juuri ole kertomista. Ei oltu Timon kans samalla aallonpituudella. Se siitä.