Kyllä me jotain tehään...

...vaikka blogi onkin viettäny aika lailla hiljaiseloa kuukauden, ja muutenkin ehtii harvemmin kirjotella. Parit SM-treenit on käyty, ja parit omatoimitreenit. Lauantaina käytiin hallilla tekemässä pari 3lk rataa. Juu-u, olihan niissä haastetta, vaikka ei ne noin niinkun ennen radalle menoa tuntunu kovinkaan haastavilta. Niissä oli silti ansaesteitä ja koirilla niin paljon intoa ja vauhtiakin, ettei varsinkaan Liinu pysyny oikein hanskassa. Ransunkin sain singauteltua muutaman kerran vaikka mihin, kun en ollu oikein tarpeeks terävänä.

Tässäpä ois eka rata, ja Ransun ehkä paras suoritus. Mun pitäs saada juoksutreeniä itelle, mutta ei oikein nämä pakkaset houkuttele juoksemaan.

Alkuhan lähtee ihan ok, mutta sitten hätäilen vähä ja Ransu ottaa herkästi ohjautuvana koirana kiellon. Puomi on tosi hyvä. A-este sen sijaan... noh, ei niin hyvä toi alasmenokontakti. Suoritus on kyllä vauhdikas mutta ei silläkään mitään tee jos loikkii kontaktit. Tuohan se tuppaa Ransulla tuleen, että kun on vauhtia ja etenemisen meininki niin se ei malta mennä kontakteja loppuun asti ku helpompaa ja kivempaa on loikata vauhtia lisää. Keinulle treenasin myös takanaleikkausta ja se toimi vähintään yhtä hyvin kun tuo persjättö. Kepeille ei suju ihan eka väliin, ja sitte mä teen jotain tosi amatöörimäistä ja pysähdyn kesken keppien suorituksen, niin koirakin pysähtyy. Voi hyvää päivää.

Sitten Liinu meni saman radan:

Sekään ei ihan ollut nolla, koska hätäilen ennen keppejä ja Liinukin ottaa kiellon. Hienot kontaktit joka esteellä, joissain kohdin vois saada kaarroksia viel vähä pienemmiksi, ja esim. loppusuoralle voisin ite lähtä aiemmin enkä jäädä oottelemaan niistolta. Tosin Liinu kyllä ottaa vahingon takasin ja kiihdyttää ihan hyvän loppusuoran :)

Toinen rata oli sitten selkeästi vaikeampi. Tuo puomin alla oleva putkijuttu oli kyllä mielenkiintoinen. Liinun sain siinä kerran eka putken väärään päähän kun liian kauan pidin sitä oikeassa kädessä. Ransun taas sain kerran puomille kun pidin liian vähän aikaa oikeassa kädessä ja vaihdoin liian aikaisin vasempaan käteen. Ja kerran lähetin liian hätäsesti toka putkeen, joten se kävi putken suulla mutta palasi mun perään kun en varmistanu että se otti putken. Siinä oli kuitenkin 90 asteen mutka, joten koiran oli hyvä nähdä ohi juoksevat jalat. Kerran kun kiirehdin niin Liinu oli siinä mun selän taakse jäävällä hypyllä, joka on suoraan putken suulta ja liikehän vie myös sille hypylle jos koira näkee ohjaajan vasta tullessaan ulos putkesta ja nähtyään sen väärän esteen. Mutta jo heti alussa Liinu oli kerran kolmosesteen sijasta siellä takana olevassa putkessa. Samaten jaakotus vei sen kaikesta huolimatta A-esteen alla olevaan putkeen muutaman kerran.

Pituuden jälkeisen putken peräreikään osuminen oli sekin haasteellista. Ransua en muista menikö kertaakaan väärään päähän, mutta sen edessä olevan hypyn se kyllä meni. Tällä videolla se ohjautuu enimmäkseen juuri oikein ajoitetun suullisen käskyn ansiosta oikeaan putken päähän, koska mä olin siitä niin selvästi jäljessä. Sitten taas piti olla tarkkana sen puomin ohi viennissä ja putkissa... ja kepeille oli vaativa lähetys, joka tosin onnistui molemmilla joillakin toisilla kerroilla. Mun vaan ois pitäny olla tiukempana ottamassa haltuun, pelkkä kepeille käskytys ja keppejä kohti ajaminen vei ihan vääriä keppivälejä kohti. Ja sitten taas se pahuksen peräreikä eikä se hyppy... Itellä alkoi jo kunto aina tuossa loppuvaiheessa loppua, Ransu hyppäsi kerran puomin alastulolta sivuun ennen kontaktipintaa... :P Meinasi jo alkaa ohkasesti turhauttaa ja ärsyttää kun koirat sinkoili ties minne ja kepo valitti ja Liinu meinasi jo ottaa painetta siitä mun turhautumisesta. Mitäs juoksee suu vaahdossa ja välillä tuntui että silmät ja korvat tukossa menemään, vaikka vika oli tokikin se etten mä ollut tarpeeksi reaktiokykyinen siihen mielentilaan nähden. Alussa kyllä jo vaistosin että eka radalle lähtiessä Liinu oli paremmin kuulolla, että oli siinäkin syytä pariin ekaan epäonnistumiseen toisella radalla.

Tuo vaan oli sellanen rata, jossa joutui koko ajan ohjaan, ei ollu sellasia kohtia, joissa ois voinu löysäillä. On mun ohjaus rauhottunu silti, en oo mikään huiskis haiskis sinne tänne, pidän yhteyden koiraan ja ajoituskin on välillä hyvä. Nyt vaan noita lauantain videoita katsellessa viitsii katsoa omaa tekemistäänkin, kun se on sellasta rauhallisempaa eikä mitään huitomista ja olettamista että kyllä se sinne ja tonne menee. Tosin omassa tekemisessä on kyllä paljon tarkentamisen ja skarppaamisen varaa. Mutta selvästi koirien on helpompi lukea ohjausta kun se on rauhallisempaa ja käytän vähempi suullisia käskyjä (ihan siitä syystä ettei tunnu luontevaltakaan koko ajan huudella jotain). Tosin sitten kun sitä ääntä lähtee niin sitähän välillä lähtee!!

Siinäpä sitte vielä Liinun viimeinen rata. Tätä katsellessa tuli mieleen, että Liinun pitäis välillä osata/malttaa hypätä huolellisemmin, puomin vikaan palikkaan tulee kosketus ja yksi rima kolahtaa hiukan.

Agilityn SM-kisojen 2014 suojelijaksi on lupautunut Ransu Karvakuono, on se aika yhdennäköinen mun Ransun kanssa:

Kuva: Yle.fi

Ransu 2/2012

Ois kyllä mainio homma kun ois Ransu paikalla SM-kisoissa, ja viel kivempi ois saada yhteiskuva niistä :)

P.S. Mitä meidän tämän vuoden tavoitteisiin tulee, niin tuumin tuossa tammikuun puolivälissä, että josko tavotteet ois SM-kisat, Ransulle mieluiten yksilöt + joukkue ja Liinulle joukkue (ellei nyt tapahdu ihmeitä ja nollia ala tulla kisoista). Ja paimennuksessa Ransulle pari koetta PAIM1-luokassa, ehkä Liinullekin. Muuten mennään sitten rennosti sillä meiningillä että keskitytään nyt tekemään hyvällä fiiliksellä ilman tavoitteita ja sen ihmeempiä paineita. Johan tässä on monena vuonna laadittu tarkkoja tavoitteita, kokeillaan nyt yks vuosi ilman tavotteita.

Vuosi 2013 pian taakse jää...

... Ja mitä tulikan aiottua tänä vuonna...

Ransun tavoitteet ensin:

- agilityssa toinen serti

Jep jep. Toinen "serti" tuli. Siis nollavoitto. Harmi vain että samalta tuomarilta kuin se ensimmäinenkin, joten eihän sitä sertiksi lasketa. Mutta nollavoitto on nollavoitto ja sillä sertin yleensä saa...

- agilityssa tuplanolla

Saatiin agiuramme eka ja toistaiseksi ainoa tuplanolla kesäkuussa, juuri ekoissa mahdollisissa kisoissa kun ensi vuoden SM-kisoihin oli nollien keruu alkanut. Tavoite täytetty, aika hienoa :) Etenkin yhdessä tuon edellisen tavoitteen kanssa. Näistä nollista hypärinollalla sijoituttiin toisiksi joten hyppyserti oli aika lähellä.

- paimennuksessa HRD1

Tähän varattiin jo päiväkin, paimennusleirin päätteeksi suorittaisin yhden legin ja sitten syksymmällä toisen. Noh, se leiri oli Ransun kanssa yhtä taistelua, eikä meidän yhteistyöstä jäänyt sillai hyvät fiilikset, että olisin halunnu alkaa HRD1 kokeilla. Niinpä jäi sitten tämä tavoite saavuttamatta. Sen sijaan osallistuin FCI:n 1-luokan paimennuskokeeseen, josta kyllä tuli hyväksytty tulos, mutta se ei ollut koulariin oikeuttava tulos kuitenkaan.

-Rally-toko

Oltiin sillä rally-tokokurssilla. Tykättiin. Ransu on etevä rallyilemaan ja minäkin tykkään kun ei ole turhaa pilkunviilausta. Tosin meidän rally-tokoilut jäi jälleen siihen kurssiin, vaikka oltais kuulemma oltu kisavalmiita alokkaaseen ihan heittämällä. No varmasti juu, mutta eipä sitten tullut kisattua. Ehkä jonain päivänä. Nythän laji muuttuu viralliseksi, niin kaikki tulokset mitä vuodenvaihteen jälkeen tekee, jää virallisina tuloksina voimaan.

Liinun tavoitteet

- agilityssa kisaamisen aloitus ja nousu kakkosiin

Kisaaminen aloitettiin loppiaisena ja mitenkäs me nyt noustiin kakkosiin... olikos se huhtikuussa? Hienolla nollavoitolla. Tavoite saavutettu.

- agilityssa nousu kolmosiin

Löydettiinhän me itsemme kolmosista ennen vuotta 2014. Heinäkuussa noustiin kolmosiin, sinnekin nollavoitolla kunnon kesähelteessä. Oli ihana kisareissu! Pelkästään Liinu mukana ja Lillukka teki 3 aivan törkeen hyvää rataa.

- pari nollaa kolmosissa

No joo, pari nollaa tuli. Puhdas nolla ja yliaikanolla. Piti ihan käydä agi.fi tarkistamassa, että eikö tosiaan enempää. No ei kai sitten, me otettiin sellainen hyllyputki päälle tuossa syyspuolella vuotta...

- paimennuksessa "kypsymisvuosi"

Paimennuksessa tosiaan pidettiin kypsymisvuosi, ei kisattu, ja se oli minusta oikea päätös. Jotenkin on sellainen kutina, että Liinu ois vähän noista syksyn vikoista paimennuksista saattanut saada luonnetta lisää, että josko keväällä ois sitten taas itsevarmempi asenne paimenessakin ja... noh menee jo ensi vuoden tavoitteiden puolelle tämä pohdinta ;)

Sannan omat tavoitteet:

-agility

Joo ohjaaja oli itelleenkin laittanu tavotteita. Kuvittelin aika lailla erilaiseksi kahdella koiralla kisaamisen. Se niin riippuu kisoista, jos on vähän koiria ja luokkajärjestys miniA-mediA-maksiA niin aika haipakkaa pitää pystyä koiraa vaihtamaan ja nollaamaan itsensä sille koiralle. Jos taas on paljon koiria ja säkäluokittain mennään kaikki radat läpi, niin on helpompaa.

Ransun kanssa meillä on omat rutiinit ennen starttia, ja sellaisia koitettiin kai jotenkin puolihuolimattomasti luoda Liinunkin kanssa koko vuosi, kunnes ongelmaksi alkoi nousta kuumuminen ja siitä seuraava korvattomuus. Tätä alettiin työstää ja se jatkuu ensi vuonnakin virallisissa kisoissa.

-Paimennus

Olen ehkä paremmin oppinut lukemaan lampaita ja koiraa, tunnistan niitä pienempiäkin eleitä ja oikeita tekoja. Vielä kun saisi koirankin sitoutumaan laumaan, niin ettei tarvitsisi käskyttää koko ajan töihin, niin koira pääsisi itse tekemään sitä työtä. Mutta jos lauma ei kiinnosta, en voi muuta kuin käskeä töihin. Tämä aiheutti viime kesänä huomattavan paljon turhautumista. Ensi kesänä aion pohtia tätä Sinikan kanssa ja saada tähän lisää harjoitusta.

Treeninomaiset kisat

Seura järjesti jäsenilleen sunnuntaina mölliagikisat. Olin päättänyt, että menen tekemään sinne kisanomaisen treenin. Siis pidän Liinun kiireisenä niin ettei se ehdi suunnitella haukkumista vuoroa odotellessa, palkkaan sen kontakteilla koska teki kisoissakin niin hienosti, palkkaan Ransunkin puomilla jne. No en edes viitsi laittaa niitä videoita tänne, kun ne radat meni ihan treeniksi.

Liinun kanssa taktiikka toimi, ainakin tuollaisissa "melkein oikean kaltaisissa kisoissa", pidin sen koko ajan liikkeessä ja huomion minussa kun odoteltiin. Tätä siis tullaan soveltamaan ens vuonna virallisissakin. Sain palkattua sen puomilla ja A:lla. Samoin Ransun palkkasin kummallakin radalla puomilla. Möllien radalla en muista oliko niin ihmeellistä vielä, mitä nyt Ransu ei taaskaan halunnut tehdä niistoa. Kisaavien radalla vaadin sitä tulemaan ohjaukseen kuten niistoon tullaan ja käännytään mua kohti. Noh sehän hyppäsi eka kerralla poispäin, teetin uudestaan niisto-sokkaria. Hyppäsi hypyn takaisin päin. Kolmannella kerralla vaadin taas tekemään, ohjaus ei ollut kovin kauniin ja sujuvan näköinen mutta tuli koirankin osalta tehdyksi niinkun pitää.

Kepeille oli haastava vienti, itsellä kiire ehtiä kepeille ja 90 asteen avokulma, takana näkyi putkensuu. Ransun ehdin vetämään nenästä eka väliin, tosin se ois kyllä hakenu sen itekin, mutta Liinua en ehtiny ja sehän tietenkin syöksyi ekaan väliin minkä näki eli oiskohan ollu tokaan tai kolmanteen. Korjasin. Kepeillä olin niiden oikealla puolen, seuraava hyppy oli keppien päässä niiden vasemmalla puolen takaakiertona, joten ajattelin tehdä käännöksen ja puolenvaihdon poispäinkäännön avulla. Ransu teki ihan pro, mutta Liinu syöksyi kepeiltä ensin suoraan sinne hypylle, vaadin uudelleen ja taisi ottaa kiellon. Kolmannella kertaa onnistui.

Puolivälissä rataa oli tanskalaiset aidat (3 hyppyä), jotka päätin ohjata välistävetoina. Estevälit oli kyllä alimittaiset, mutta niin tai näin, Liinun kanssa yritettiin näitä sarjaesteeksi laitettuja välistävetoja 6 kertaa ennen kuin onnistui, eikä mitenkään kovin sujuvasti. Totesin jo jossain kohtaa ääneen, että treenataan nyt oikein koko rahan edestä! En tiä oppiko koira tuosta radasta mitään, mutta tarkoitus oli ainakin se, että siellä radalla tehään kaikki se mitä minä vaadin. Jouduin antamaan aika paljon enemmän vartaloapuja kuin olisin halunnu. Eikä se Ransukaan loistanu, sekin tais pari kertaa mokata ennen onnistunutta suoritusta. Liinun kanssa loppuradan kiemurat tais sujua puhtaasti, mutta... Ransulle en ehtiny tekemään järkevästi valssia A:n eteen, joten jouduin tekemään takanaleikkauksen ja siihen perään välistävedon, mutta takaakierroksihan se meni... Joopa joo, ei muuta kuin uusiksi.

Virallisissa kisoissahan en todellakaan tuollaista harrasta, mutta mä olen sitä mieltä, että möllit on nimenomaan treenaamista varten. Niihin tullaan harjoittelemaan. Silloin saa tehdä uusiksi, tuloksilla ei ole väliä, vaan ois tarkotus oppia jotain. Radat oli ihan riittävän haastavat möllikisojen radoiksi, kisaavien rata oli ainakin sellainen haastava 3lk rata, että haastavampi olis ollut jo episradaksi turhankin haastava. (Varsinaiset treeniradat on sitte erikseen).

Jos oli paljon korjaamista ja epäonnistumistakin, niin sainpa palkattua Liinun "kisoissa" kontakteista, samoin Ransun, joka räimi sen puomin niin rumasti viime viikonloppuna. Nyt kyllä jäädään tauolle, josko palattais treeneihin joskus ens vuoden puolella, kisoihin helmikuussa. Jotain tavoitteita kai sitä pitäs miettiä vielä tässä ens vuodeksi. Lähinnä varmaan itelleen... onkohan tuo turhaa... Ja jonkinlainen yhteenveto tehä vielä tästä vuodesta. Mulla on kyllä nyt agiväsymystä ilmassa, ei jaksa kyllä sitä lajia aatellakaan oikein. Se varmaan näkyy tekemisessäkin ettei oikein ole 100% panoksella.

Vuoden vikat kisat

Viime viikonloppuna lähdettiin Haukiputaalle agikisoihin, vuoden vikoihin kisoihin, ja kepoksi sain oman kultsuni. Pitkä päivähän siitä tuli, aamulla lähettiin 9 aikaan ajamaan kisapaikalle, ja oltiin takas 22 aikaan, siitä mun piti viel ajaa 100km kotia Kokkolaan. Huh huh, kello oli liki puolilla öin kun olin kotona. Onneksi kisapaikka oli lämmin ja koirille sai häkin täyslämpimään paikkaan, koska ulkona paukkui koko päivän parikymmentä astetta pakkasta.

Itse kisojen tuloksilla ei sitten paljon juhlita. Taaskaan. Ihan hyviäkin ratoja tehtiin, kai, mutta jotain niissä silti munailtiin niin ettei tuloksia tullut kuin Ransun yhden vitosen verran. Niin vaan oli nollukka siinä lähellä, kun viimesellä esteellä piti ottaa kielto! Aikakin riitti kiellosta huolimatta...

Liinun kanssa mulla on nyt sellainen ongelmanpoikanen, että se kuumuu kisapaikalla liiaksi. Kuulin rataantutustuessa, vaikka hallissa oli muitakin koiria jotka haukkui, miten se huutaa räyhäsi ympäriinsä Tomin kanssa odotellessaan. Myös kun mä menin rataantutustumisesta hakemaan sitä ja odottelemaan vuoroa, niin se haukkui sellaista komennushaukkua. Välillä mulle, välillä piti muuten vaan räyhätä muiden suuntaan. Hiton ärsyttävää. Hyvähän se on jos on intoa, mutta kun se eka rata oli sitten suorituksena sitä luokkaa että hoh hoijaa. En edes ladannu sitä tubeen. Kepeillä se ei kestäny mun persjättöä vaan tuli kepeiltä ulos, korjasin. Sitten keppien jälkeisen hypyn - joka oli mun mielestä ihan loogisesti keppien ja putken välissä - se ohitti, ja paineli sinne putkeen. Josta kääntyi väärään suuntaan, mä odotin muurin vieressä (tämän radanhan siis näkee Ransun videosta, se on se hypäri) ja lähetin muurille niin eiköhän toinen tule ohi siitäkin ja oli menossa seuraavaan putkeen. Mä päätin että tollasta sikailua et kyllä jatka radalla, eikä siinä itelläkään oikein ole enää motivaatiota yrittää kunnolla kun koira ei kuuntele sitte yhtään.

Seuraavalle radalle Liinu oli jo huomattavasti rauhottunu. Se ei haukkunu enää juuri yhtään. Mä en oo siis nyt mitenkään kannustanu sitä siihen huutamiseen, enkä huomioinu millään tavalla sitä sen huutamista. Toka radalla se oli jo sitten sikäli enempi oma itsensä, että se sentään kuunteli mun ohjausta. En muista kumpi rata oli toinen ja kumpi kolmas, laitan ne nyt tähän jotenkin päin. Tuolla toisella agiradalla mua ärsyttää, että mitä ihmettä mä aattelin siinä lähdössä kun otin koiran oikealla kädellä 1. esteen yli. Hei haloo vaan. Jänniä ratoja oli sikäli, että maalihyppy oli takaakiertona, pari kertaa lähdettiin ikäänkuin sieltä esteiden keskeltä poispäin. Joku itsestään numeroa muutenkin tekevä kanssakilpailija siellä märisi näistäkin, ja samoin siitä että medeillä oli 45 rimat vissiin kahdella radalla. No hei, eiköhän säännöt ihan anna tähän mahdollisuuden..? Ja tuomari saa laittaa ne rimakorkeudet mitkä haluaa. Yleensä medit on tottuneet niihin 40cm rimakorkeuksiin, mutta kyllä makseissakin käytetään 65 senttiäkin. Kyllä mä laitan treeneissäkin 40-45cm rimakorkeuksia, harvoin noita 35cm kun niitä ei kolmosissa tule kyllä vastaan (tai no, olihan sunnuntaina maksi3:lla 55cm yhdellä radalla mikä sekin on kolmosissa harvinaista). Mua ei nuo medien rimakorkeudet sikäli hetkauta suuntaan tai toiseen, koska itsellä on isohko medi joka kyllä pystyy hyppäämään.

Tämä ei ollu oikein hyvä rata oikein millään mittapuulla. Siis tässä tuli kaikenlaisia mokailuja. Ensinnäkin hyllytän kun hukkaan koiran selän taakse, ja kun seison putken edessä niin Liinu tietenki menee tekemään lemppari-A:lle hienon alasmenon. Sitten se ohittaa hypyn (ei tee päällejuoksua, prkl, näitä pitäs vahvistaa) kun kepit vetää niin mieluusti. En aikonu leijeröidä keppejä noin, mutta samapa tuo nyt oli niin tehdäkin. Jättäydyin jälkeen ja jäin hypyn toiselle puolen. Sitten se mokoma ottaa lentokeinun vielä. Että sellasta. Tuo ekan putken jälkeinen hyppy oli muuten jännä, Liinuhan passaa siihen askeleitaan. En tiä kuvitteliko se sen olevan okseri, kun eka radalla okseri oli tuollainen eri värinen este? Tai sitten sillä ei muuten askel passannu putkesta tullessa.

Tässä sitten otan väärällä kädellä ekan esteen yli. Kielto. Päästään pari estettä niin taas kielto. Olis pitäny tehä Liinullekin persjättö tuohon niin ois ehkä saanu sen varmemmin vitosesteen yli. Tuntui vaan että ehdinkö tekemään kunnollista, mutta ois kai sitä ehtinyt. Sitten puomilla ärsyttää kun joudun tuomaria väistämään. Makseilla Rauno sitten sanoikin että hän tuomaroi puomin toiselta puolen, kun medeissä meinasi jo tulla törmäyksiä. Pujottelu on silti tosi hieno. Oltais selvitty kympillä ja siinä-ja-siinä ihanneaikaan varmaankin, mutta Liinun piti sitten bongata lähtöhyppy ennen vikaa putkea ja käydä hyllyttämässä. Tätä en osannu ennakoida kyllä mitenkään.

Ransu oli sitten perus-Ransu. Ainoastaan yhdellä agiradalla lähti puomilla lapasesta, ja sitten tuli se typerä kielto. Tämä on nyt se hypäri jota ei Liinun kans päästy juuri alkua pidemmälle. Ransun kanssa tein kepeille pakkovalssin niin aloitus meni ok ja Ransu pujotteli muutenkin joka radalla kepit hyvin. Arviointivirhe sattui sitten tuossa putkella, kun en halunnut lähtä kiertelemään tuolta putken ja muurin välistä, vaikka ehtinyt varmaan oisinkin, eikä koira ois ainakaan alkanu kiertää putkessa rinkiä. Ransu meinasi vielä kolmannenkin kerran mennä putkeen. Mun ilme muurin luona ois varmaan ollu näkemisen arvoinen :P Muutenhan tuo oli ihan siisti rata, ihanneaikaan yltämisestä en osaa sanoa, mutta mitäpä väliä sillä hyllyn jälkeen on.

No sitten se agirata, joka oli nollarata aina vikalle esteelle asti. Voi kehveli sentään tota poikaa. No, olihan siinä munkin lepsuilua jo aiemmin. Ransu meinaa esim. jo alkuradalla mennä putken sijasta hypylle. En sentään hukkaa koiraa taas selän taakse. Tällä radalla oli 55cm rimat. Välistäveto ennen keppejä tosi jees ja kepit hyvät. Keinun teki hyvin. Sitten siellä putken jälkeen odottelen Ransua ihan liian kauan, niin jäinpä sitten makosasti jälkeen siinä loppusuoralla. Ransu tiesi että rata loppuu ja on loppusuora niin sehän painatti. Paitsi ettei sitte voinu painattaa sitä vikaa hyppyä kans vaan alko kysellä ja katsella mihin mä jäin. Tää on jo oikeasti aika inha moka ton verran kokeneelta koiralta. Tietty se turha odottelu ja varmistelu on inha moka tän verran kokeneelta ohjaajaltakin. Noh, tulos päivän ainoa mun ja koirieni tulos, vitonen miinusajalla :)

Tää rata mua harmittaa kanssa. Ransu menee puomin vähän turhan hömpötellen tai jotain kun ei malta ottaa alasmenokontaktia vaan loikkaa komiasti eikä takajalka edes tuurilla osu alasmenolle. Ja vaikka ois osunutkin niin se bongasi sen hypyn siellä. Sitten vielä taas keppien jälkeen tuo sama moka kuin Jeppiksessä, että hypätään hyppy takasinpäin. Helvata, ei noin tehä!!! Mä kävin torstai-iltana treenaan koirien kanssa hallilla ja Ransulla teetin niistoja ja sitte just noita tuollasia tilanteita. Se hyppäsi kolmesti hypyn takasinpäin! Mä ärähdin sille joka kerta, että perhanan koira, mitä tuo tuommonen on. Ransu ei ollu moksiskaan mun moitteista. Ja eikun sama virhe seuraavalla kerralla. Neljännellä kerralla se teki oikein ja pääsin palkkaan ja kehumaan. Tehtiin muutamat onnistuneet, noita täytyy harjotella kyllä vielä lisää. Kumma päähänpinttymä nyt tuommoinenkin. Niistot oli ihan jees, sain hyvin tehtyä merkkaamalla ja suoritti hypyn ja kääntyi tiukasti. Ransu muuten kääntyy vasemman kyljen suuntaan mieluummin, tajusin sen eilen, kun se eteisessä tekee aina sellasia riemuvoltteja ja tasajalkahyppyjä kun ollaan lähdössä johonkin. Se kääntyy ne voltit aina vasempaan. Tällä radalla mun oma liikkuminen oli aika jees, sellasta ihan sujuvaa.

Perushyviä ratoja, mutta vähän liikaa virheitä ja vähän liikaa lepsuilua. Liinun kanssa pitää nyt alkaa odottaa eka radalle vuoroa käskyn alla, ilman lupaa räyhätä. Saatan sitä haukuttaa just ennen kun mennään lähtöpaikalle, että oothan hereillä. Mutta muuten se saa kyllä nyt luvan odottaa käskyn alla HILJAA. Huomio minussa ja rauhottuneena. Meidän pitää selvästikin luoda omat ja toimivat rutiinit lähtötilanteisiin. Nykyäänhän istutan sen lähtöpaikalle parrasta kevyesti pitämällä. Mutta se mitä tapahtuu sitä ennen, on myös aika olennaista ja selvästi sama metodi kuin Ransun kanssa, ei toimi Liinulle. Ransun kanssa meillä on ihan omat hömpötykset, senköhän takia se vielä radallakin näyttää niin kuljailevalta :D

Huomenna mennään seuran omiin mölleihin tekemään kisanomaiset treenit. Toivottavasti porukkaa on sen verran että saadaan kisanomainen tunnelma ja koirahäiriötä niin, että Liinu kuumuu. Että pääsen siis testaamaan uutta lähtövuoron odottelua. Ja palkkaamaan "kisoissa" hyvistä kontakteista.

Putki päällä...

Voi argh. Nyt kyllä jotenki tympäsee. Kummankin koiran kanssa on hyllyputki päällä. Tätäkö se sitten on, kun koirilla olis intoa tehä vaikka kuinka hienoja ratoja, minussa kai se vika sitten on kun en pysy niiden mukana. Noh, ottihan se Ransu eilen eka radaltaan nollavoiton, olisin vaan mielelläni ottanu sertinkin siltä radalta. Meinaan kun meillä sattuu kyseiseltä tuomarilta olemaan jo meidän ainoa agiserti! Voiko kökömpää tuuria toisaalta olla, ei se nyt niin päivänselvää ole, että Ransu the schape voittaa 38 maksikolmosta, ja joukossa oli muuten tosi paljon tän alueen mun mielestä parhaimpia maksikoirakoita. Noh, onhan se nollavoitto aina nollavoitto ja MM-karsintanollia silmällä pitäen tuo oli kyllä aika hieno saavutus Ransulta. Nyt on 4 SM-nollaa kasassa, enemmän kuin viime vuonna yhteensä, ja äsämmiin on se tuplakin hankittuna. MM-karsintanollia ei vielä olekaan kuin 2 ja niistä on nyt kasassa voitto ja tavallinen eli tupla puuttuu. Noh kun nyt edes ne SM-nollat keräis :)

Niin, kumpikin koira on ollut jo pitkään treeneissä tosi hyviä ja innokkaita. Taitaa niillä olla keskenäänki pieni kilpailu siitä, että pääsee mun kanssa aksaamaan. Kumpiki koira on ollu lisäksi jo monissa kisoissa ihan tuhannen hyviä, siis Ransukin on ollut tosi innoissaan, vauhtia on ollut, se on ollu kunnossa (kiitos myös Minnalle tästä) ja kaikki periaatteessa hyvin. Liinu alkaa nykyään kuumua kisoissa niin, että se haukkua räyhää mulle ja napsii hampaita yhteen mun edessä vaikken edes katso siihen tai sano mitään, kun odotellaan omaa lähtövuoroa. Meininki yltyy jos erehdyn kiihdyttään enempää, se varmaan joku kerta näykkäsee mua vielä leuasta, sen verran se tuli "silmille" eilenkin ennen eka rataa kun sitä virittelin... Eli sillä on enempi kun tarpeeksi halua lähteä radalle, ja radalla sillä kyllä vauhtia riittää, malttia kuunnella ohjausta sen sijaan ei aina niin hyvin. Toki minäkään en todellakaan ole aina ajoissa enkä ohjaa tarpeeksi huolella, mutta mielestäni sellaisia oikein pahoja lepsuilukohtia ei Jeppiksessä tullut tehtyä kummankaan kanssa.

Lillukka se siis touhusi 3 x HYL ja Ransu sen nollavoiton, 10vp yliajalla ja HYL. Mukavahan se on kisata kun koirat on niin tosi jees. Ransu pysyy silti hallinnassa, Liinu taas ei niinkään. On ne nuo naiset vaan vaikeita välillä. Vai haluaako joku analysoida hypärillä tapahtuneen pituuden jälkeisen kunniakierroksen? Miksi sinne tyhjää nurkkaa kohti piti ryysiä? 

Muutenkin Liinulle ei tuntunu riittävän niiden esteiden suorittaminen, mitä sai suorittaa, vaan samaisella hypärillähän se ryntää hyppäämään hypyn, joka oli vissiin alussa 3. este. Siinä olen ehkä vähän löysä, mutta samalla aika hämilläni tuosta sen tempauksesta. Olenhan mä siinä pussilla myöhässä ja kepit meinaa vetää, että omaakin vikaa on, enkä todellakaan ehdi tekemään pakkovalssia kepeille (koska ajattelin jo siinä vaiheessa vaihtaa toiselle puolen keppejä). Eli kaikilta radoilta yhteenvetona se, että kontakteille (ja miksei myös kepeille) se menis mieluiten nyt ja heti, yhtä rataa en ees ladannu nettiin (sama kuin Ransun eka rata) kun päästiin tuohon ekalle putkelle ja siihen mennessä oli jo tullu kolmoshypyltä kielto kun keinu veti puoleensa liian aikaisin. Sitten kun piti mennä putkeen, niin Liinu tuli putkesta ohi ja puomin alta. Kun lähetin uudestaan, niin se hyppäsi mun edestä puomille, sanoin ääneen että "prkl sun kanssas" ja lähdin käveleen radalta ulos - Liinu tyytyväisenä suoritteli siinä puomin ravata hipsutellen ja jäi vielä seistä tököttämään alasmenokontaktille... Jos minä seison puomin tällä puolen ja lähetän putkeen, ja koira haluaa mieluummin hypätä mun jalkojen edestä puomille selän taakse esittelemään kontaktia niin kyllä silloin kävellään radalta ulos. Ei siinä paljon enää keräillä lisää säälipisteitä moisella sikailulla. Ja tosiaan sen jälkeen vielä otti puomista ilon irti, kääntyi ympäri ja hipsutti toiseen päähän esittelemään alasmenokontaktia.

Tällä radalla on hyvää, mutta myös huonoakin:

+ vauhti

+ keinun suoritus

+ kepit

- ohjaajan pikkanen hätiköinti kolmosesteellä

- puomin ylösmenokontakti

- hidas puomin loppuosa

- A:n alasmenokontakti

- putken jälkeinen kääntyminen (tyhmä eläin, miten se noin tekee, en tajua...)

- lopun ohjaus eri tavalla kuin ajattelin, eikä tule välistävetoon vaikka yritän

- viipyy putkissa, mutta tämä oli Ransun kokemuksesta odotettavissa (liukkaat, tummat putket)

+ vauhti

+ lähdössä pysyminen vaikka kävi kierroksilla

- valssia valssin perään, alussa muurilla valssatessa myöhässä joten kaarros venyyyyy

- ihme sinkoaminen pituuden jälkeen

- ohjaaja myöhässä pussilla

- hyllyttäminen (ohjaaja sekä koira)

- keppien aloitus hutiloitu

Maalieste muuten oli oikeastikin takaakiertona, eli tällainen harvinaisempi ratkaisu mutta meillä meni ihan ok.

No entäs sitten Ransu? Mun poitsu, joka kyllä välillä tuntuu niin konkarilta ja tutulta ja turvalliselta koiralta tuon Liinun jälkeen :D Ehkä me vielä tyttöjen keskenkin löydetään sellainen toimiva tasapaino tuon vauhdin, irtoamisen, itsenäisyyden, kontaktihakuisuuden ja HALLINNAN välille :P Ransun kanssa eka rata oli sama kuin Liinun vika rata, ja sitten makseilla vaihtuikin tuomariksi Sari Mikkilä. Medeillä ja maksien eka radalla oli siis Eeva-Liisa Pohjanen. Radatkin muuttui erilaisiksi tuomarinvaihdoksen myötä. Mikkilän radat ois sopinu paremmin Liinulle, Eevan radat taas Ransulle...

Ransullakin kyllä oli ihan kierroksia kun lähdettiin rataa tekemään, sanoinkin siinä että se on koko päivän kulkenu auton ja häkin väliä ja sillä pyörii ne kaks ratasta vähä liian lujaa ja eri suuntiin, että saa nähdä miten se on kuulolla. Pikkasen oli sellanen fiilis että tästä voi tulla joko ihan hyväkin keissi tai sitten se menee Ransun kuljailuksi. Eka rata oli sitten kuitenkin voiton arvoinen, NOLLAVOITON arvoinen, eli varmaan ihan hyvä case ;) Vaikka meinasihan se poitsu vähä aiheuttaa sydämentykytystä.

+ alku lähti tosi kivasti

+ pysyi lähdössä joka radalla hyvin

+ kepit

+putki-hyppy-muuri-putki < 3

+ A-este

+ vauhdikas puomi

+ hyvä ohjauksen kuuntelu puomin jälkeen

+ ainoa puhdas nollarata maksiluokassa!!!

- eka putken jälkeen kieppuu ja kyselee, onneks kuitenki kuuntelee mitä mä kerron. Tiesin että tässä tulee näin käymään, mutta en halunnu mennä toista puolta ja törmätä koiraan, ja samalla tavalla se olis sielläkin kieppunu kun en ois kuitenkaan ollu siellä kuin enintään tosiaan törmäämässä putken suulla koiran kanssa (jota tapahtui sekä medeissä että makseissa)

+ ehdin ohjaamaan lähes kaikkialla hyvin

- kolmosesteellä ei tule niistoon mukaan -> joudun valssaamaan seuraavalle esteelle -> putken peräreikään ohjaus riittämätön -> HYL

- vauhti ei mikään päätähuimaava

- kepeille vienti ja keppien haku, itse kepit loppua kohti paranee

+ lähtee alun reippaasti

+ eka putkeen mennessä törmäilee putken suuhun aluksi, mutta korjaa itse (jota ei tehnyt Kokkolassa pm-kisoissa)

+ niisto suoran putken jälkeen

+ keppien jälkeen loppurata ihan mallikelpoinen

- kieppuu ja kyselee ennen 4-estettä

- kyselee puomin jälkeen

- huono ohjausvalinta kepeille viennissä, joten saadaan sieltä kaksi kieltoa ja yliaikaa

Kisojen jälkeen joku mies alkaa jututtaa ja kehuu Ransua, että on kyllä mahtavanoloinen koira ja että on varmaan rotunsa parhaita Suomessa :) Mä totesin siihen, että kyllä se varmaan maksiluokassa onkin. Kylläpä kuulostin itserakkaalta, mutta saa sitä koirastaan ylpeä olla, maksischapeja ei taida kovin monia aktiivisesti kisata, ja kyllähän Ransu hyvä rotunsa edustaja on agilityssa :) Jos joku on eri mieltä niin olkoot, mä olen tasan sitä mieltä ja kun tosiaan tämä tekemisen meininki ja taidot on sillä kyllä hienot :) Medeissähän kisaa sitten huomattavasti isompi porukka, näistä ei sen miehen kanssa puhuttu mitään enkä tiedä kuinka paljon se rotua tuntee, mutta kyllähän medeissä on moniakin hyviä ja kovatasoisia schapendoeseja (Liinun lisäksi ;)). Jeij, vähän pitää omia koissujaan joskus kehua, vaikka tulokset ei kyllä ole viime aikoina sen puolesta puhuneetkaan että mulla kovin kummoisia agischapeja ois :P Taitoa ja potentiaalia ois - kun vaan sais sen kisoissakin tuloksiksi asti eikä vain treeneissä. Mutta Liinu varsinkin on selkeästi sellainen, joka tekee eron sille milloin on treenit ja milloin kisat, se käy ihan eri kierroksilla kisoissa ja hallussa pysyminen on sen mukaista. Itse asiassa eräs pariskunta (?) tuli erikseen kahden radan jälkeen heti maalialueelle jututtamaan ja kehumaan Liinua, kyselivät mistä kennelistä se on jne. Taisi olla sama pariskunta, jonka näimme viime syksynä Jeppiksen möllikisoissa ja olivat silloinkin haltioissaan Liinusta :) Ja minähän tein Riksulle peeärrää minkä kerkisin ;)