5. elokuuta 2010

Vauhdikasta menoa

Koko viikko on taas mennyt koirajutuissa. Maanantaina oli alkeisjatkokurssin viimeinen varsinainen kurssikerta. Huomenna perjantaina on mölliagikisat ja kurssin päätöskerta. Otettiin Ransun kanssa kurssilaisten rataa, ihan hyvin kai tuo meni, enää en kunnolla muista.

Tiistaina oli rally-tokoilun vuoro. Ei olla sen kurssin jälkeen rally-tokoiltu oikeastaan ollenkaan, kun ei olla noihin kokoontumisiinkaan päästy. Ransu oli siitä taas aika innokkaana, siinä kun saa paljon palkkaa :P Muutenkin se on sellaista mukavaa puuhastelua ja temppuilua. Meillä ei sen suhteen ole mitään tavoitteita kisaamaan eikä miksikään muuksi kuin aivojumpaksi ja aktivoinniksi. Tuollainen keskittymistä ja rauhallisuutta vaativa harrastelu on ihan hyvää vastapainoa muulle tekemiselle. Schapeleirillä kokeillaan - mikäli joku saadaan opastamaan - jälkeä.

Eiliseksi sovittiin treffit tyttö-bortsun kanssa urheilukentälle, että nämä pääsee leikkimään. Bortsu oli vajaa 11kk ikäinen, ja sillä synkkasi Ransun kanssa hienosti. Ne olivat niin sopivan tasavahva parivaljakko ja samanlainen leikkityyli, että oli ilo katsella niiden menoa. Ransukaan ei ole ikinä ennemmin leikkinyt kunnolla niin, että se vuoroin on takaa-ajettavana ja takaa-ajajana. Yleensä se on se joka menee edellä ja vain harvoin ajaa takaa. Nyt ne vaihtoi rooleja ja välillä makasivat nurmella kylki kyljessä vetämässä henkeä, sitten taas mentiin. Tulipa siinä iltalenkkiä tehtyä kun vajaan tunnin kerkesi koiruudet telmiä.

Tänään valmisteltiin huomisia mölliagikisoja, ja pystytettiin kentälle mun suunnittelema rata. Nyt jos pian tätä lukee joku huomisiin kisoihin tuleva, niin ei kovin voi sanoa että ensin oli niin ja niin ja sitten noin, mutta neljännellä esteellä otettiin ensimmäisellä yrityksellä hylkäys. Lähdettiin muuten radalle yhtä matkaa, ajattelin nyt kokeilla sellaista tapaa lähteä radalle, että päästän vain Ransun irti kun tuomari viheltää pilliin, menen itse ensimmäisen esteen toiselle puolelle ja Ransu saa minun puolesta sen aikaa olla lähdössä miten päin haluaa, ei mitään sivulle tulemisia tai muuta häslinkiä. Vaan mahdollisimman innostaen lähtöpaikalle ja sitten siitä radalle yhtä matkaa. Nyt ainakin lähti kuin tykin suusta ja olin jo hädässä ekoilla esteillä. Asiaa ei ainakaan helpottanut ylipitkä nurmikko, jossa oli raskas juosta. Toisella kertaa neloseste mentiin puhtaasti, vasta monen esteen jälkeen olleet kepit meni sikäli hassusti, että pari viimeistä väliä jäi pujottelematta kun minä hätäilin liikaa eteen ja sivulle kepeiltä. Lopussa olin taas pirunmoisesti myöhässä, kun Ransu tulikin kovaa, ja minä en ensin osannut ottaa tarpeeksi ennakkoa. Antti mulle sanoi että sun pitää ottaa enemmän ennakkoa, etten muuten ehdi ohjaamaan radan viimeisiä esteitä. Laitan tänne huomenna tai viikonloppuna tai kunhan olen skannerin äärellä seuraavan kerran, tuon ratapätkän niin siitä sitten voi katsoa millaisia pätkiä olivat alun ensimmäiset esteet ja lopun viimeiset esteet. Keskikohta meni keppejä lukuunottamatta hyvin, mitä nyt mulla piti kiirettä... Ransu oli paremmassa vireessä, ja kun oli lähdetty lujaa, niin sitten mentiin lujempaa loppuun asti. Mä olin aivan rättipoikki. Ai että kun tuli tehtyä ihan hieno rata! Piti kyllä kehua Ransu maasta taivaaseen, se tuntui taas hakevankin niitä esteitä itsenäisemmin, vaikka mun oli pakko olla käskyjen kanssakin ajoissa, kun itse meinasin koko ajan jäädä jälkeen :D

Huomenna möllit, joissa Ransu on vain yleisönä paikalla, ja sen jälkeen lähdetään ajelemaan Hauhovia kohti.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti