Tällä viikolla meillä ihmisväellä on menneet työvuorot ristiin. Maanantaina mulla oli lomapäivä, ja käytiin Ransun kanssa Pietarsaaressa hakemassa putkiluita ja jauhettuja broilerinsiipiä. Kyllä nyt on poitsulle vähäksi aikaa luissa järsimistä! 14kg laatikko niitä tuli, ja ensimmäisen luun kaluaminen on aivan alkutekijöissään vaikka töitä sen kanssa on tehty jo tuntikaupalla :D Käytiin ottamassa iltapäivällä A-estettä, ja muutama toisto vauva-aata riitti kun meni hienosti. Illalla mulla oli Kennelkerhon kokous, sattuikin hyvä päivä, koska ti-to olen ollut iltavuorossa enkä päässyt tänäänkään sinne agikoulutukseen.
Tiistaina aamulla minä kävin Ransun kanssa metsäautotiellä lenkin, ja Antti illalla metsässä lenkin töistä tultuaan. Ransu oli kuulemma mennyt kuin höyryveturi kotia kohti, ja Antti oli päättänyt piiloutua ison kiven taakse. Ransu oli juossut monta kertaa ohitse, kun kivi ei ollut aivan polun vieressä. Oli pitänyt antaa vähän äänimerkkiäkin ennenkuin oli etsijä löytänyt oikean kiven taakse. Eilen aamulla kävin Ransun kanssa 14km pyörälenkin metsäautoteille, ja illalla Antti samaisen metsälenkin. Ransu oli kuulemma pitänyt tiiviisti kontaktia Anttiin, ettei se vaan taas pääse katoamaan jonnekin kiven taakse. Tiistaina tuntui että ei tuo koira väsy taas ei sitten millään, vaikka on saanut kirmata sydämensä kyllyydestä vapaana ja luutakin pureskeli vaikka kuinka kauan. Mä sanoinkin tiistai-iltana kun suunnittelin aamuksi pyörälenkkiä, että jos se huomisen jälkeen ei ole väsy niin ei sitten minkään. No olihan se väsyneempi, mutta varmaan kun olis kysynyt että "lähdetäänkö metsäautotielle?", niin olis ollut ainakin neljä jalkaa ja yks karvainen häntä hetkuttamassa ja lähdössä oitis mukaan niinkun mitään ei oltais vielä sinä päivänä tehty...
Tänään sitten vain vähän lenkkiä pururadalle. Heiteltiin lelua pitkästä aikaa ja Ransu oli mielissään. Heti pururadan alussa oli pari äitiä joilla oli tieten pienemmätkin lapset mukana vaunuissa ja sitten kaksi isompaa jotka leikki siinä radan varressa. Maanantai-iltana kokouksessa eräs seurakaveri sanoi, että jossain voidaan tulla koiria kiusaamaan ja härnäämään ja koiran pitää se vain sietää, jos ei siedä niin kelvoton koira ja koiran vika. Sepä tuli aika pian mieleen kun ne kaks kakaraa (siltä ne kyllä nyt minusta tuntui) siinä meidän ohi mennessä juoksenteli ja karjui ja ärjyi jotain meitä kohti. En tiedä mitä niillä liikkui mielessä, mutta Ransu meinasi hermostua. Otin sen kohteliaasti hyvissä ajoin ennen ohitusta käskyn alle ja lähelle kuten yleensä, jos en olis ottanut, tilanne olis helposti ollut sillai toisinpäin että se olis ollut Ransu joka karjuu ja lapset ne jotka koittaa päästä ohi... Ajattelin että kyllä siinä kans oli äidit neuvoneet lapsille miten pitää käyttäytyä kun menee koira ohitse; huutamaan ja karjumaanhan sitä täytyy tulla siihen ihan viereen. Auta armias jos Ransu olis niille nostanut metelin niin sieltä oltais varmaan tultu pää kolmantena jalkana haukkumaan sekä koira että sen typerä omistaja maan rakoon. Mutta ei nyt, antaa lasten olla lapsia ja tulla äyvästämään sivulliselle luontokappaleelle joka osoitti kyllä emännän silmissä hienoa käytöstä kulkemalla nätisti vierelläni ohitse vain hieman säikkyen mokomia mölyapinoita.
Nyt vaan odotellaan lauantain kisoja ja koitetaan pitää mielessä, että meni miten meni niin me koitetaan vaan pitää hauskaa ja toivottavasti pistää parasta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti