Tästä se muutaman viikon rupeama sitten lähti tiistaina, kun omia koiria pääsee treenaamaan kentällä mutta siellä on koulutettava myös muita.
Tiistaina vedin toisena ohjaajana agilityn alkeiskurssia ja Liinu oli mulla mukana. Se haukuskeli Antin luona kentän laidalla, kun muut koirat meni SEN esteitä! Liinu on huvittava kun se kuumuu jo hieman siitäkin kun katselee toisten tekemistä. Niinpä se oli aivan into piukeana kun pääsi itsekin tekemään. Liinu meni tiistaina putkea ja ekaa kertaa elämässään A-estettä. Ja voin sanoa että sen kanssa treenaaminen (kuten vähän kaiken tekeminen) on aika erilaista kuin Ransun. Ei huonossa mielessä ainakaan tässä tapauksessa, vaan kivahan se on kun koira on innoissaan. Vaikeus on vaan se että Liinu sinkoilee sinne tänne, pomppii kuin vieterin nokassa ja muutenkin keskittyminen on tuntematon käsite, malttiakaan ei ole yhtään sen enempää kuin talvella. Noh olkoon, jos tuloksena on innokas ja nopea agikoira. Olis pitäny kuvata tiistaiset tai tämän päiväiset agireenit, niin saisi myöhemmin katsella millaista menoa meillä oli pentuna. Liinu on oppinut hakemaan paremmin ja varmemmin putkea, ja menee sen myös lujaa. Huokaisin Antille että tämän kanssa mulla tulee olemaan vielä kiire jos en tätä pentua pilaa, koska Liinu sujahtaa niin nopeaa esteet.
A-esteellä se lähinnä poukkoili sen esteen yli. En tiedä pitäiskö sen treenimistä vielä siirtää, vaikka paljon mahdollista että mihinkä se tuosta rauhoittuis. Eikä siis agilityn suhteen tarvitsekaan. A-esteelle päätin että Liinulle opetetaan juoksukontakti. En halua alkaa sitä pysäyttelemään A:n jälkeen ja ainakin Ransun kanssa saan sen A:lla paremmin kiinni kuin esim. puomilla. Nyt vaan tehdään perustyö toivottavasti huomattavasti paremmin kuin Ransun kanssa aikoinaan niin saadaan se toimimaan.
Keskiviikkona oli vuorossa Liinun arki/alotoko-kurssi. Meillä on tavoitteena että Liinu oppis ylläpitämään kontaktia myös silloin kun läsnä on muita koiria ja ihmisiä. Ei Liinu ylisosiaalinen ole, se on kyllä todella ystävällinen ja avoin mutta ei sellainen joka yrittäis hullun lailla päästä kaikkien muiden kaksi- ja nelijalkaisten luo. Kyllähän sille sai pitää nakkia nokan edessä koko ajan kun pujoteltiin muiden koirien ohi mutta odotin silti pahempaa. Luoksepäästävyydessä keskityttiin siihen että vieraat ihmiset katsoisi Liinun hampaita. Se ei osaa tulla sivulle joten luoksepäästävyydessä kouluttajat vaan tuli Liinun luo, tervehti sitä ja vilkaisi hampaat. Sitten harjoiteltiin maahan menoa. Sitäkään Lillukka ei osaa, tai siis ei käskystä... Opeteltiin sitä kentällä naksun kanssa ja kun olin pari kertaa naksauttanut sen tarjotessa maahanmenoa, Liinu tarjosi sitä aina kun menin kyykkyyn. Kun vaan saisi aikaiseksi tehdä näitä kotonakin ja liittää käskyä mukaan. Toisaalta mulla on avuton olo kun tuo on tuollainen touhusanteri ja loikkii joka suuntaan yhtä aikaa.
Tokokurssilla otettiin vielä muistaakseni luoksetuloa, eihän siinä ollut ongelmaa. Ja hyppyä, laitatin pari lautaa tokohyppyyn, targetin hypyn taakse ja ei ollut kahta puhetta siitä mikä oli suunta kun lähetin hypylle. Tulihan siinä Liinulle aivojumppaa. Kotiin päästyä jätin sen yksin odottamaan siksi aikaa kun lähdin käymään Ransun kanssa 3,5km pyörälenkin. Arvatenkaan se ei sopinut neidille ja niinhän täällä haukkua räykytettiin. Liinu ei edelleenkään siedä yhtään sitä että se jää toiseksi, siis että minä teen jotain pelkästään Ransun kanssa. Oltiin sitten kentällä tai kotona, ja kun Liinu joutuu jäämään kotiin sisälle ja Ransu pääsee mun mukaan, johan tulee huuto. Niin muuten tänäänki kun Liinu odotti ihan kiltisti yksin autossa ja minä tulin Ransun kanssa pyörällä kentälle. Liinu oli niin kauan ihan ok kun se näki että mamma kävelee auton ohi, mutta kun se huomasi että Ransu on mulla mukana niin siitä se suuttui :P Hirveä huuto ja ikkunan raapiminen... Kivassa kunnossa kohta meillä auton ikkunat (saas nähdä toimiiko takalasin lämmitin ensi talvena...) kun tuo yks tuholainen nekin raapii pilalle.
Sain sitten keskiviikkoiltana inspiraation että lähden noiden kanssa hiekkamontulle lenkkeilemään, on ollut monta kertaa tarkoitus. Olis pitäny olla kamera mukana, olis saanut hienoja kuvia ja hienoa videota. Koirat juoksi ensin tasamaalla siinä hiekassa ja minä hykertelin että hyvähyvä. Kiivettiin sellaisen jyrkän hiekkajyrkänteen päälle, se on oletettavasti ollut maanpinnan tasalla ennen kuin tuosta on alettu kaivaa hiekkaa ja soraa. Hienot näkymät sieltä oli niiden soramonttujen ylle, melkein kuin olisi pienoiskokoista järvimaisemaa katsellut. Ransu ja Liinu juoksi rinteillä hiekassa ylös-alas niin että hiekka vaan pöllysi. Kumpikin kieli pitkällä, parrat ja kuonot hiekkaisina (epäilenpä ettei nuo olleet ainoa hiekkaiset kohdat) peräkanaa. Liinu ei antanut Ransulle tuumaakaan periksi. Hyvää treeniä tuli, pehmeässä hiekassa myllertää. Sitten mentiin uimaan. Ransu kävi noutamassa keppiä ja Liinun teki kovasti mieli mennä perässä. Kyllä se silti kahlasi kylkiä myöten veteen, ei uinut kuitenkaan. Jospa sitten kun itsekin tarkenen uida... Uimisen jälkeen juostiin taas vähän hiekassa, välillä käytiin vedessä ja taas myllättiin hiekassa. Lopputulos oli kaksi hiekkaveistokselta näyttävää ja väsynyttä koiraa. Kello oli jo vaikka mitä, oltiin reippaasti yli tunti oltu montulla. Kumpikin pääsisi kokovartalokylpyyn kotona. Pihaan päästyäni (kun ensin ilkesin laittaa hiekkaveistokset autoon) keksin että käydään vielä pellolla juoksemassa niin jospa ne hiekatkin siinä vähän karisee.
Hieman ennen klo 23 olin kotona ja aloitin pesupuuhan, jossa vierähtikin kolme varttia. Sitten ruoka ja itse iltapuuhiin. Olin 01 aikoihin nukkumassa, arvatkaa vaan pitikö herätä puoli kuudelta töihin jalat kipeänä. Mutta olipas meillä kivaa hiekassa myllätessä ja seuraavana päivänä ei tarvinnut suunnitella ihmeempää tekemistä :D
Tänään oli sitten sekä kisaavien agia (Ransu) ja alkeisagia (Liinu). Minähän oon päättänyt tehdä Ransun kanssa ratatreeniä kisanomaisesti, eli etten tiedä etukäteen rataa vaan menen kentälle, tutustun rataan 5min ja suoritan sen Ransun kanssa kuten suorittaisin kisoissa. Tämä onnistuu kun antaa Antin suunnitella (tai tässä tapauksessa lainata erään tuomarin sivuilta hänen rataansa) ja rakentaa radan ja menee vain itse paikalle lämmitellyn koiran kanssa omalla ajalla :) Selvästikin me ollaan tuollaisten treenien tarpeessa kun ohjaaja ei osaa ohjata kokonaisia ratoja. Tutustuin rataan 5min ja siinä oli pari mielenkiintoista kohtaa. Rata oli ollut 2lk rata eli aika lailla meidän tasoinen ja meille mahdollinen rata oli kyseessä. Alkuun sain tehdä kolmosesteellä niisto-persjätön ja putkella takanaleikkaus-persjätön. Keksin ihan omia nimityksiä tähän väliin... Siis niistin ja vaihdoin heti siivekkeellä ohjauspuolta ja putkella leikkasin takana ja tein persjätön toiselle päälle. Siitä oli hyppy ja pituus. Ei ongelmia, vaikka Ransu kulki kuin ohjus. Ei vitsi tuo rata olis pitäny saada videolle! Mentiin sen verran hienosti että olis kehdannut katsoa myöhemminkin videolta. Ransu haki seuraavat pari hyppyä hienosti ja kohtuu itsenäisesti koska mä en pysynyt juoksemisesta huolimatta kunnolla perässä. Renkaan se meni kovaa ja jäin jälkeen. Huusin vain "kepit!" ja Ransu haki vauhdissa kepit - ja pujotteli ne vauhdilla! Ai että miten olin ylpeä. Sain Ransun kepeillä kiinni, valssasin keppien jälkeen ja leijeröin seuraavan hypyn yli. Loppuun vielä takaakierto-persjättö ja pari hyppyä sillai että väärällä ajoituksella olisin teettänyt takaakierron tai ottanut kiellon. Vaan en nyt, ja Ransukin oli aivan täydellinen. Olispa oltu kisoissa.
Ei tuohon väliin olis palkkaaminen oikein mihinkään kohti sopinutkaan. Se olis katkaissut hyvän ohjaamisen ja hienon ratasuorituksen. Mentiin kyllä niin hyvässä yhteisymmärryksessä että oli hienon tuntuista ohjata ja tulla "maaliin". Ransu irtosi juuri sopivasti, meni hyvää vauhtia ja meinasi jätättää mua jälkeen, mä en odotellut turhia, en hätäillyt tai kiirehtinyt. Ja tuo leijeröinti oli myös sellainen positiivinen juttu mitä en ole tehnyt pitkään pitkään aikaan kun se onnistui. Tietääpähän että sitäkin voi käyttää kisoissakin. Ransu oli niin täpäkkänä ja innoissaan että oksat pois. Tällä kertaa houkutusruokana oli mukana naudanmahaa, ei se niin hyvää ollut kuin alatoopi. Seuraavaksi kokeillaan nötköttiä ekstrapalkkana. Taas kerran revittiin myös palloa ja taas pitäisi ostaa uusi pallo kun entisestä menee sormet läpi. Kylläpä tuli hyvät fiilikset meidän treeneistä ja harmittaa kyllä todella kun ei ole tuo rata videolla.
Alkeiskurssin jälkeen otin sitten Liinun kehiin ja tehtiin sen kanssa putkea ja hyppyä. Ja kahden esteen "rataa" jossa oli ensin loiva musta mutkaputki ja hyppy. Liinu haki hyvin putkea ja meni sen myös hyvää vauhtia. Oon sitä mieltä että nyt kyllä opetellaan esteet yksi kerrallaan hyvin niin että oon niihin tyytyväinen ennen kuin otetaan lisää. Hypyllä ei ollut ongelmia, sitä se ei osaa vielä niin hyvin hakea mutta lelun perässä hyppää hyvin ja vauhdikkaasti. Tehtiin targetilla takaakiertoa - sopii muuten sen harjoitteluun tosi hyvin. Sitten vaan lelun heitto hypyn yli niin tulee tehtyä loppuun asti. Ellei yks pikkulikka ehdi jotain siinä välissä... Tuon putken hakemisessa Liinulla on nyt kuitenkin enemmän ymmärrystä mukana kuin vielä kevättalvella hallilla. Ja kun meidän seuralla on kumpikin putki tummia, toinen musta ja toinen tummansininen valkoisella raidalla niin tuleepahan opittua nuo tummat putket. Olen tyytyväinen Liinun treeneihinkin, olipas mulla pätevät koirat :) Kumpikin meni oman tasonsa mukaan erinomaisesti. Tietysti Ransun kanssa tekemisestä jäi sikäli parempi fiilis kun se on taitavampi ja kokeneempi ja sen kanssa sai juosta radalla. Ransukin oli niin iloinen ja vauhdikas ja aivan täpinöissä kun hain sen "rataantutustumisen" jälkeen mukaan. Ransun kanssa mä myös nautin tuosta yhteistyön tunteesta, Liinun kanssa siitä että pikkuriikkisin askelin edistytään.
Molempien kanssa pitäisi tehdä targetilla harjoituksia, varsinkin Ransun kanssa. Sillä kun ei nykyään ole oikein malttia pysyä siinä alustalla kun tulen palkkaamaan sitä. Kyllä se siihen menee ihan ok mutta sitten se steppaa innoissaan ja astuu siitä sivuun ja mitähän vielä. Voi huokaus. Kohta se pitäisi alkaa siirtää puomille. Liinun kanssa on kauemmin aikaa kun koko targetia on edes otettu. Lillukan kanssa pitäisi opetella näyttelykäyttäytymistä mutta en vaan tiedä miten. Vierellä kulkemisesta ei tule mitään. Millään askellajilla. Paitsi Liinuloikalla joka on jotain käynnin, ravin ja hyppimisen väliltä. Mieluiten vielä metrin edellä katse minun naamassa ja sivuttain menosuuntaan nähden. Taatusti napsuu heti huippusijoituksia tuollaisella käyttäytymisellä. Seisoa se osaa puolitoista sekuntia kerrallaan jos muistaa antaa uuden namin sen jälkeen. Muuten istutaan tai tehdään jotain muuta häröä. Kyllä on hiukkasen avuton ja epätoivoinen olo tuon näyttelyasian suhteen. Mä en kerta kaikkiaan tiedä mitä teen, kunpa saisin Rovikseen yhteyden niin saisin varmaan apua?! :P
Liinu kakara on tänään puoli vuotias, hyvää ½-vuotispäivää vaan sisarusparvellekin :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti