6. toukokuuta 2011

Tavoitteita kohti...

Tiistaina ja keskiviikkona meidän siniharmaat pääsi yhteislenkille mustan ja keltaisen otuksen kanssa :) Tiistaina käytiin Pappissaaressa ja olihan ne hyvän hajuisia kun ei sitä voi pitkospuita pitkin mennä vaan suolla rymytä. Noh mä en ota ressiä vaikkei lenkin jälkeen oliskaan ihan niin freshejä koiria, eihän sitä ole itsekään... Laitoin ne portin taakse ja lähdin esteiden kunnostukseen pariksi tunniksi lenkin jälkeen. Kun tulin takaisin ja katsoin lattiaa niin siellä oli pikkanen hiekkalaatikko portin takana. Juomakuppikin muistutti allasta hiekkapohjalla. Mistähän mahtoi ne hiekat ja roskat tulla... Kun pitkin lattioita pyöri muutenkin varpuja ja muita oksanpätkiä. Löysin sitten itseni keskellä yötä imuroimasta lattioita.

Keskiviikkona meillä oli tarkoitus sitten lenkkikaverin kanssa vähän juostakin kun mulla on yhä se tavoite voimassa että jaksaisin juosta 5km heinäkuun alussa. Pari kuukautta aikaa ja ehkä mulla on toivoa. Jaksoin ihan hyvin juosta ne pätkät, meni kai meillä ainakin muutama sata metriä kerrallaan? Ajasta en tiedä kun Outi varmaan huijasi ja ne "kaksminuuttiset" tais olla jotain ihan muuta :D Yritän pysyä kuitenkin tuossa ohjelmassa, kun sillä ei ainakaan jalat kipeydy. Meinas tuosta keskiviikon tunnin lenkistä olla vähän jalat ja alaselkä hellänä eilen mutta ei nyt isommin kuitenkaan. Positiivista kun luulee jaksaneensa hölkätä 2min niin on sitten jaksanutkin enemmän. Ei olis kyllä muutama viikko sitten onnistunu. Koiratkin sai taas lenkkeillä kimpassa eikä Liinullakaan ollut mitään vaikeuksia pysyä isompien matkassa. Ransu teki heti lenkin alkuun temput ja kävi pissaamassa Ronja-neidon niskaan kun se oli pissalla... Melko röyhkeää :P Se nykyään merkkaa varmaan joka ikisen Liinunkin pissan päälle. Ilmeisesti ei enää haise niin pikkupennun pisulta kun ei se vielä kuukausi sitten välittänyt muuta kuin nuuhkaista ne. Ei kai meidän vauva vaan kasva pikkuhiljaa...?

Eilen kävin Ransun kanssa pyöräilemässä 9km. Olis tehny mieli tehdä pidempikin lenkki vaan kun olin niinkin aikaisin kuin 22.30 aikaan liikenteessä niin ei ollut enää kovin lämpöinen (lue: pari astetta plussalla) ilma ja tuppas käsiä palelemaan. Venyttelin Ransun pitkästä aikaa. Jäänyt ensinnäkin tuo pyöräily ihan liian vähälle ja venyttely samoin, mutta ihan vetreältä se poitsu tuntui. Antoi ainakin hyvin venytellä kaikki jalat kaikkiin suuntiin. Viime aikoina on tosiaan lenkit painottuneet enemmän tuonne metsässä liikkumisen puolelle ja jäänyt ravuuttaminen vähemmälle.
Tänä aamuna otettiin target-harjoitukset molempien kanssa. Sitä tulee tehtyä kans ihan liian vähän. Kun mä en vaan osaa treeniä koirien kans montaa kertaa päivässä samaa asiaa, mutta taidan kuitenkin ennen kuin lähden esteitä maalaamaan, ottaa vielä toisen kierroksen. Ransu oli oikeinkin täpäkkänä ja kaivoi vähemmän kuin ennen kun huomasi että ou jee parhaiten palkka tulee kun ensin kaapaisee ja sitten seisoo kuin tatti ja katsoo autuaana mammaa... Ei kyllä päästy sen kanssa kovin pitkälle tuossa paikallaan olemisessa, Ransua sain kuitenkin vapautettuakin jo joitain kertoja siitä alustalta. Jospa se kohta hoksais että ai tässä täytyy olla ja odottaa kun kerran lupa tulee sitten poistumiseen erikseen. Ransun kanssa siirryin ja liikuin myös itse enemmän kun se näkyy sen vähän paremmin kestävän. Ransu oli ihan hyvä ja pätevä! No entäs sitten Liinu... Liinu pomppi kuin vieteri kun lähdettiin alustan kanssa pihalle. Pari kertaa onnistuin naksauttamaan siitä kun se oli alustalla kyllä ihan hyvin mutta nuuhki maata... Ja sen lisäksi palkkasin pari kertaa heittämällä namin sen jalkoihin enkä kädestä kun se lähtee niin herkästi tulemaan mua kohti ottamaan palkan. Kiitos näiden se vissiin totesi että ai tässä pitääkin nuuhkia jotain kohtaa nurmikosta mikähän se kohta mahtaa olla...?! Se seisoi alustalla tai sen vieressä ja yritti nuuhkaista eri kohtia. Juu hyvää oli yritys mutta voi Liinu-pieni miten mä sulle sen kertoisin että sä teet oikein kun seisot siinä alustalla mutta nuuhkia ei tarvi ympäriinsä. Lopussa jo tuntui ettei se enää yhdistänyt ollenkaan siihen alustalle menoon sitä palkkaa vaikka palkkasin sen sitten siitä kun seisoi alustalla ja katsoi minuun. Voi argh. Noh mennään nyt katsomaan josko saisin palkattua sitä taas ihan oikeasta asiasta.

Liinu muuten haukkui eteisessä oven takana kun olin Ransun kanssa pihalla - osan aikaa. Oli se kai hiljaakin hetken aikaa, keskityin niin Ransuun etten huomannut milloin se mahtoi lopettaa. Sitten lähdin käymään kaupassa ja varsin otin Ransun mukaan että Liinu jäi about 20min yksin. Puhelin sattui soimaan kun olin lähdössä ja Liinu haukkui ja rynkytti porttia. Lähdin ja kuulin kauas pihalle kun se jatkoi haukkumista. Ajattelin että just joo tää on niin tätä. Tultiin takaisin ja kävelin kohti kotipihaa. Ei kuulunut haukkumista. Tulin portaiden eteen - ei haukkumista enkä kuullut portin rynkytystäkään. Päiväkodin pihalla oli kyllä vähän hälinää mutta uskoisin että olisin kuullut jos se olis rynkyttänyt porttia. Äkkiä sisään ja siellähän se likka istuu kiltisti portin takana. Ohhoh en olis uskonut. Olisko sen aivonystyröissä joku liikahtamassa? Nimittäin tähän asti oon saanut joka kerta hiippailla hiljaa oven taakse, kytätä ja kuunnella ja odottaa että koska tulee haukkumiseen hetken tauko että voin mennä sisälle. Tai sitten tämä oli vain sellainen hetkellinen häiriö tai se kuunteli mitä ulkona tapahtuu. En uskalla ajatella että tässä oltais oikeasti edistytty. Mutta taidan kuitenkin taas laittaa seuraavalla kerralla kameran kuvaamaan niin näen miten kauan se haukkuu. Piti käydä tarkistamassa huoneessa että ootko pissiny lattialle (no ei tietenkään) tai ootko vetäny pöydältä tavaroita alas tai näkyykö lattialla jotain rikottuna mutta ei mitään. Se on varmaan haukkunut aikansa portin takana ja istahtanut sitten odottamaan meitä takaisin. Toivottavasti se ei ollut tehnyt sitä just kun ajettiin parkkipaikalle vaan olis ymmärtänyt jo aiemmin.

Jaa-a, nyt tekemään vähän vielä targetia ja sitten esteiden maalaukseen... huoh. Illalla Ransun kanssa BH-treeneihin, saapa nähdä saanko todeta het alkuunsa ettei Ransu tule selviämään BH-kokeesta. Enkä edes tiedä miksi haluan sen suorittaa kun ei me harrasteta mitään pk-lajejakaan... Sitä jälkeä haluaisin mutta en tiedä sitten pk-jälkeä vai jotain muuta. Mä toisaalta toivoisin että schapendoesilla säilyis pk-oikeudet mutta kertoo kai sekin jotain kun niitä tuloksia ei tule että onko tämä palveluskoirarotu tai palveluskoirarotuna kovin suosittu vaihtoehto. Taitaa painottua tuonne tokon ja agilityn puolelle nämä schapejen harrastamiset (jos näyttelyitä ei lasketa) enemmän kuin varsinaisesti pk-lajeihin - ainakaan kisamielessä. Harrastelu on sitten toinen juttu.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti